Let me bleed out, Leave me open (Oleksi)

Onko kaikki hyvin?

TW!

Olli (POV)

Kolme viikkoa. Kolme tuskallisen pitkää viikkoa vain makoilin joko Aleksin sohvalla tai sängyllä. Kolmeen viikkoon en ollut päässyt edes ulos. Aleksi piti siitä kyllä huolen, sillä hän seurasi minua joka paikkaan. Hyvä kun sain edes vessassa käydä yksin. Aleksi oli ihana ja huolehtivainen, mutta minusta tuntui siltä, että tukehtuisin pian. 

Aivan kuin Aleksi pelkäisi, että katoaisin jos hän jättäisi minut hetkeksikään yksin. Totuushan oli, että en minä tästä mihinkään lähtisi. En nyt kun juuri olin saanut tuon mustatukkaisen miehen itselleni ja saanut etuoikeuden kutsua tuota omakseni. 

Kerroimme myös muulle bändille ja crewlle minun ja Aleksin suhteesta kahden viikon seurustelumme jälkeen. Tämä tosin tapahtui videopuhelun välityksellä juuri ennen kuin olimme aloittamassa palaveria. Kaikki ottivat uutisen hyvin mielissään ja toivottivat meille onnea. Onnekashan minä tässä olinkin sillä olin saanut vierelleni aivan ihanan ihmisen.

Aleksi oli tänään illalla lähdössä studiolle, ilmeisesti äänittämään Joonaksen ja Nikon kanssa. Aleksi ei ollut suostunut lähtemään kotoa minun ollessani kipeänä, ainut milloin Aleksi lähti ulos talosta oli silloin kun tuon tarvitsi käydä kaupassa tai Rillan piti päästä ulos. Aleksi kieltäytyi lähtemästä studiolle, mutta lopulta, Nikon ja Joelin pitkän painostuksen jälkeen, Aleksilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin suostua, sillä olihan uusi albumi joskus pakko saada valmiiksi. Halusin niin kovasti lähteä tuon mukaan, mutta tiesin, että ei tuo helpolla tulisi siihen suostumaan.

''Oo kiltti Aleksi mä haluun mukaan'', sanoin tuolle kun tuo viikkasi paitojaan kaappiin. ''Mulla ei oo täällä mitään tekemistä ja muutenkin mä alan oleen jo ihan kunnossa. Mulla ei oo ollu kuumettakaan viikkoon. Ainoo mikä mulla tällä hetkellä on tää kokoaikanen väsymys. Oo kiltti Aleksi''. 

Aleksi asetteli viimeisenkin paitansa kaappiin ennen kuin sulki sen oven ja kääntyi katsomaan minuun päin. Hän risti kätensä rinnalleen ja katsoi minua päättäväisesti silmiin. Tiesin jo nyt, että mikä tuon vastaus tulisi olemaan, mutta nyt en aikonut antaa periksi. 

''Ei. Sä oot vielä toipilas. Mä luin netistä, että keuhkokuumeen paraneminen voi viedä jopa 2 kuukautta ellei jopa pidempäänkin'', Aleksi sanoi ja kurottautui ottamaan käteni käteensä. Hän alkoi hellästi silittää kämmenselkääni. ''Mä en halua toisintoo siitä mitä tapahtu kolme viikkoo sitten. En haluu et otat takapakkia vaan paranisit ensin kunnolla''. 

''Mä tiedän. Mä olisin vaan tulossa mukaan, en mä ala heti riehumaan'', sanoin ja suukotin Aleksin otsaa hellästi. ''Ja jos mulle tulee jotain tuntemuksia niin sanon ja sit voidaan heti lähtee takasin''. 

Aleksi käänsi katseensa lattiaan ja mietti asiaa. Pystyin melkein näkemään kuinka erilaiset skenariot pyörivät hänen päässään. Häntä selvästi pelotti ja ahdisti jokin, mutta en tiennyt mikä. Huomasin kuinka tuo hetkihetkeltä meni vain enemmän poissaolevamman oloiseksi. 

''Aleksi. Onko kaikki hyvin?'' kysyin ja tuo käänsi katseensa takaisin minuun päin. Hän kaarsi suupielensä hymyyn, mutta minusta tuntui, ettei se ollut kovinkaan aito. Jokin oli selvästi pielessä. 

''Joo kaikki hyvin'', Aleksi sanoi. ''Jos sä lupaat, että kerrot heti jos sua alkaa heikottaa tai tulee mitä tahansa outoja tuntemuksia nii otan sut mukaan''. 

Nojauduin lähemmäs Aleksia ja painoin huuleni varovasti hänen huulilleen. Tässä olisin voinut viettää koko loppu elämäni. Minusta kuitenkin tuntui jostain syystä siltä, ettei Aleksi ollut suudelmassa oikein mukana. Hän oli edelleen jotenkin poissaolevan oloinen. 

''Ootko sä varma, että sulla on kaikki okei? Sä vaikutat jotenkin poissaolevalta''.

''Joo kaikki on hyvin. Mä käyn vaa nopee vessassa. Sä voit alkaa sillä välin tekee ruokaa nii ehitää syömään ennenku lähetään'', Aleksi sanoi ja silitti varovasti poskeani. Hänen sormensa tuntuivat jostain syystä todella kylmiltä.