Let me bleed out, Leave me open (Oleksi)

Vitun Joonas

Olli (POV)

Kuuntelin tuon tummatukkaisen miehen tuhinaa, hän oli nukahtanut olkapäätäni vasten elokuvaa katsellessamme. Tuo vaikutti jotenkin oudon väsyneeltä, mutta toisaalta olihan hän kuitenkin vastannut minulle vielä aamuyöstä, joka tarkoitti sitä, että tuo ei ollut nukkunut kovinkaan paljoa. En tiennyt kauanko olin jo istunut siinä Aleksin ihmistyynynä'. En kuitenkaan halunnut herättää tuota. Vaikka tosin käteni alkoi jo nyt puutua hieman.

Minun teki kovasti mieli vain vetää tuo mies päälleni ja nukahtaa hänen kanssaan sohvalle. Suudella ja silittää tuon pehmeitä hiuksia. Tuntea tuo toinen ihminen itseäni vasten ja lämmittää tätä, jottei tälle tulisi enää koskaan kylmä. Halusin varmistaa, että Aleksilla olisi aina kaikki hyvin ja ettei tuo koskaan joutuisi murehtimaan mistään. 

Aleksi ei kuitenkaan koskaan tulisi olemaan minun. Jotain säätöä tuolla oli Joonaksen kanssa. Sen huomasi jo edellis iltana treeniksellä, kun Joonas oli kantanut Aleksin eteiseen ja tuo oli punastunut. Aleksi oli selkeästi ihastunut Joonakseen, eikä ihmekään. Kuka nyt ei ihastuisi Joonaksen huumorintajuun tai pumpulitukkaan. Olin joskus itsekin ollut ihastunut tuohon, mutta siitä nyt ei olisi tullut mitään. Olihan tuo nyt kuitenkin paras ystäväni, jonka tunsin jo nyt paremmin kuin omat taskuni. 

Aleksia en kuitenkaan tuntenut vielä kunnolla. Hän oli liittynyt bändiimme vasta muutama vuosi sitten ja vaikka tuo oli luonteeltaan täysin samanlainen kuin me muutkin, oli tuo silti minulle täysi mysteeri. Halusin tutustua tuohon mieheen läpikotaisin, mutta nyt en kuitenkaan uskaltaisi edes unelmoida tuosta. Enhän koskaan tulisi saamaan tuolta tummahiuksiselta pörröpäältä vastakaikua, jos tuo oli ihastunut Joonakseen. 

Kättäni kihelmöi nyt oikein kunnolla, se oli jo varmasti aivan puutunut. Yritin liikuttaa kättäni niin, etten herättäisi tuota rauhallisesti nukkuvaa miestä vieressäni. Epäonnistuin kuitenkin täydellisesti kun tuo säpsähtää hereille. 

Hetken Aleksi näytti hieman pelästyneeltä, kun tuo katseli ympäri huonetta. Hän kääntyi katsomaan minuun päin ja alkoi hymyilemään ujosti. Hänen siniset silmänsä paistoivat tietynlaista rauhallisuutta. Pian huomasin hymyileväni takaisin tuolle. 

''Anteeks'', tuo sanoi ja nousi niin, ettei enää nojannut kylkeeni. Kaikki Aleksin tuoma lämpö katosi heti tuon noustessa. Jäin kaipaamaan sitä melkein heti ja minun teki vain mieli vetää tuo mies takaisin kylkeeni kiinni ja kietoa käteni tuon ympärille.

''Ei sun tarvii pyytää anteeks'', sanoin ja siirsin karanneen hiuskiehkuran takaisin tuon korvan taakse. ''Kavereitahan tässä ollaan. Saat nukahtaa mun päälle millon vaan''. 

Aleksi naurahti kommentilleni hieman ja huomasin tuon hymyn hyytyvän hetkeksi aikaa. Hän käänsi katseensa lattiaan ja puri alahuultaan hellästi. Sanoinko jotain loukkaavaa tuolle? Miksi Aleksi yhtäkkiä ei halunnutkaan katsoa enää minua silmiin?

Tuo ottaa sanaakaan sanomatta puhelimensa sohvapöydältä ja katsoo sitä kummastuneena. Hänen kulmakarvansa nousevat ja hän hymähtää pienesti. Mitähän tuo oikein luki?

''Porko on yrittäny soittaa sulle'', tuo sanoi ja naurahti. ''On kuulemma maailmanluokan darra''. 

Joonas. Niinpä tietysti. Mieluummin tuo jutteli Joonaksen kuin minun kanssani. En edes tiennyt miksi olin tuosta näin mustasukkainen. Emmehän minä ja Aleksi edes olleet yhdessä. Todellisuudessa en ollut edes varma oliko Aleksilla ja Joonaksellakaan mitään juttua, mutta jotakin heidän välillään oli oltava. Näkihän sen jo sokeakin.

''Ai se soittaa kohta videopuheluu'', tuo sanoi ja heti samalla Aleksin puhelin alkoikin jo soida tulevan videopuhelun merkiksi. ''Hellou'', Aleksi sanoi iloisesti. Näin tuon puhelimesta kuinka Joonas siristi silmiään ja piteli vapaalla kädellä päätään pystyssä. Hän näytti nojaavan vessanpönttöön. Kivasta paikasta päätti sitten soittaa videopuhelua.

''Ei vittu enää ikinä baariin'', Joonas sanoi ja alkoi kakoa. Ei jumalauta nyt. 

''Niinhän sä aina sanot ja kohta me ollaan taas menossa'', Aleksi totesi ja nauroi tuolle. 

''Nyt mä oon vittu tosissani'', tuo vastasi. Joonas vaihtoi asentoa niin, että nojasi nyt vessan seinään. Tuo oli edelleen minun kämpilläni ja minusta tuntui jotenkin pahalta, että olin hänet sinne jättänyt aivan yksin. ''Onks Olli siel?''

''Juu täällä ollaan'', huikkasin kun Aleksi käänsi puhelintaan niin, että myös minä näyin puhelussa. Näytin varmaan todella vittuuntuneelta, tai ainakin siltä minusta tuntui.

''Mä saatoin yrjötä sun keittiön lavuaariin'', Joonas sanoi virne naamallaan. ''Ja saatoin myös yrjötä sun sohvan viereen''.

''Et vittu oo tosissas'', sanoin ja otin puhelimen Aleksin kädestä. ''Sä saat kyllä luvan siivota ne''.

''Nyt ei kykene'', tuo sanoi ja oksensi uudestaan. Oli kyllä ihme ettei Joonas pudottanut puhelintaan pönttöön. Pääsimme Aleksin kanssa oikein aitiopaikalle seuraamaan tuon vatsantyhjennystä. ''Ooks kuullu Joelista?'' Joonas kysyi kun oli taas lopettanut oksentamisensa.

''Ei olla, mites meiä toinen maailmanvaltaaja?'' Aleksi kysyi ja virnisti Joonakselle. Aleksi oli siirtynyt aivan kiinni minuun, jotta pystyi katsomaan samasta ruudusta kanssani. Tunsin tuon lämpimän hengityksen niskassani ja olisin voinut vaikka pyörtyä siihen.

''Heräs kuulemma jonku vieraan äijän vierestä, eikä ees tienny missä oli'', Joonas nauroi. Miten joku niin darrainen kuin Joonas pystyi edelleen kettuilemaan kavereistaan. ''Oli soittanu Tommin hakeen sen jostai hevonkuusesta''.

Aleksi naurahti vieressäni ja laski leukansa olkapäälleni. Voi kuinka minun teki tällä hetkellä mieli vain kietoa käteni tuon ympärille, mutta en voinut sitä tehdä. En ainakaan nyt kun Aleksin ihastuksen kohde tuijotti minua puhelimen toiselta puolen.

''Voi Joel parkaa'', Aleksi sanoi hymyillen.

''Mut ei mulla muuta'', Joonas sanoi. ''Kai sä Olli kohta tuut siivoo noi mun puklut? Tääl haisee iha rankkitynnyriltä''.

''Voi jumalauta sun kanssas. Kai se on pakko kohta tulla takas'', huokaisin ja painoin silmäni kiinni turhautuneena. Aleksi yritti rauhoitella turhautumistani silittämällä selkääni hellästi. Tuo rauhoitti kyllä ihmeen hyvin, mutta toisaalta se oli Aleksi joka sitä teki niin ei ihmekään, että rauhoitti.

''Näkyillään, pus'', tuo sanoi ja lopetti puhelun. Huokaisin syvään ja annoin puhelimen takaisin Aleksille. Hautasin kasvoni käsiini ja painoin kyynärpääni polvieni päälle.

''Kai se on sitten pakko lähteä'', sanoin ja nousin ylös sohvalta. Aleksi nousi perässäni ja käveli kanssani eteiseen. Hän katseli ovenkarmiin nojaten kun laitoin kenkiäni jalkaani ja takkiani päälleni. Ennen kuin sain oven auki Aleksi veti minut nopeaan haliin. 

''Anteeks vielä et nukuin suurimman osan ajasta ku olit täällä'', tuo sanoi pahoittelevasti kun erkaannuimme halistamme. 

''Ihan tosi Aleksi, ei mua haitannu'', sanoin ja hymyilin tälle leveästi. ''Nähdään huomenna studiolla''. Avasin oven ja heilutin vielä tuolle ennen kuin astuin kylmään tammikuun lumisateeseen. Lähdin kävelemään kotia kohti miettien vain sitä kuinka lämpimältä Aleksi oli tuntunut kun oli nojannut olkapäähäni. Kaipasin sitä jo nyt. Voi vitun Joonas, kun sen piti nyt pilata aivan kaikki.

----------

Tästä tuli nyt aika lyhyt, mutta toivottavasti tykkäsitte <3

Ei mulla muuta, viettäkää hauska loppuilta :)