Let me bleed out, Leave me open (Oleksi)

Sähkökatko

Aleksi (POV)

Avasin studion oven ja astuin sisälle lämpimään. Ulkona oli niin kylmä, että minusta tuntui, että pelkkä autosta sisälle kävely olisi voinut aiheuttaa minulle hypotermian. Miksi Suomessa piti aina olla niin kylmä? Olisin mieluusti juuri nyt nauttinut vaikka Espanjan lämmöstä. Toisaalta kuitenkin, Suomessa minun ei tarvinnut ruveta selittelemään ihmisille, miksi kuljin aina joka paikkaan pitkähihaisissa paidoissa ja pitkälahkeisissa housuissa.

Riisuin nopeasti ulkovaatteeni ja kipitin varovasti sisemmälle studioon. Joel ja Niko olivat minua ensimmäisenä vastassa. Olimme sopineet, että äänittäisimme tänään kaikki yksitellen ja jokainen tulisi aina omalla vuorollaan studiolle. Näin toivottavasti välttyisimme normaalilta sähellykseltämme ja saisimme oikeasti jotakin tehtyäkin. 

Arpaonni ei suosinut solistikaksikkoamme, sillä he saivat olla ensimmäisenä vuorossa äänittämässä osioitaan. Tämän jälkeen tulisi Tommi äänittämään komppia, jonka jälkeen tulisi Joonas, joka kertoi saaneensa hyvän idean johonkin kitarasooloon. En ollut edes uskaltanut kysyä mitä tuo oli suunnitellut, mutta toisaalta pianhan saisin sen tietääkin. Olli olisi viimeinen äänittelijä. Tuo oli toivonut saavansa olla viimeinen sillä tuon vanhemmat olisivat kuulemma käymässä hänen luonaan aikaisemmin päivällä.

Minulle itselleni tämä tiesi pitkää ja rankkaa päivää. Saisin kuunnella tunnista toiseen kiroilua, Joelin sekoamista, Nikon karjuntaa, Joonaksen vitsejä. Ei tuo toisaalta kyllä minua edes haitannut. Saisinpahan välillä edes jotakin muutakin mietittävää, kuin diettini tai partateräni vessan kaapissa.

''Hei'', sanoin kun laskin reppuni lattialle. Kaksikko katsoi minua hymyillen ja jatkoivat sitten keskusteluaan, jostakin kalasta, jota Joel oli yrittänyt syödä viikko sitten. 

Istuin työpöytäni ääreen ja aloin valmistella päivän työpistettäni. Laitoin koneeni laturin päähän ja käynnistin sen. Avasin vielä muutaman sovelluksen, jonka jälkeen käännyin jälleen katsomaan solistikaksikkoamme. 

''Ootteks te valmiita?'' kysyin ja molemmat nyökkäsivät pienesti. ''Noni. Mä ajattelin, et jos Niko haluut mennä eka nii äänitetään sun soolo tos Alive or Only Burningissä eka ja sit Joelin osuudet?''

''Joo käy. Mulla on yks ehotus siihe kertsiin sit, mut se voi odottaa vähä myöhempään'', Niko sanoi ja lähti kävelemään kohti äänityskaappia. Laitoin kuulokkeet korvilleni ja lukitsin äänityskaapin sähköoven. Näytin Nikolle peukkua, että tuo voisi nyt aloittaa. Huomasin sivusilmällä kun Joel käveli viereeni ja katseli tarkasti mitä olin tekemässä. 

''I'm a walking apocalypse, a fuckin' nemesis, Gonna show you how red the flag can get. I got balls the size of Jupiter, If I fall, call me Lucifer. I made a home in the flames, I got fire in my veins. I gotta choose from killing or learning to hide, Dunno if I'm living or burning alive''

---

''Okei Joonas'', sanoin ja kuuntelin äänitettä uudelleen. ''Tää alkaa kuulostaan jo paremmalta, mut haluisikko vetää vielä ainaki kerran ton Thank You For The Pain:in soolokohdan?'' Joonas nousi lattialta istumaan. En tiedä miksi tuo ylipäänsä juuri nyt makasi lattialla, mutta en uskaltanut edes kysyä. 

''Taas?'' Joonas kysyi ja painoi kämmenensä silmilleen. ''Mä oon kohta vetäny sen kohdan 20 kertaa. Ei mun ääni kestä tällästä''.

''Äläs ny, Joelkin veti samaa kertsiä tänää ainaki 35 kertaa'', sanoin ja pudistin päätäni hymyillen. Katsoin kun Joonas hyppäsi ylös lattialta ja juoksi viereeni. Hän otti pääni kainaloonsa ja alkoi pörröttää hiuksiani. ''Lopeta Joonas'', huusin nauruni lomasta. 

Kuulin oven aukeavan ja vaikka pääni oli Joonaksen kainalossa, pystyin silti näkemään Ollin kävelen sisään basso selässään. Hän katsoi meitä kummastuneena ja hymähti. Hänen silmänsä eivät kuitenkaan olleet hymyssä mukana. Ne näyttivät jokseenkin surullisilta ehkä jopa hieman kaipaavilta. Olikohan tuolla kaikki kunnossa?