Let me bleed out, Leave me open (Oleksi)

Ootko sä mun rakas?

Aleksi (POV)

''Onko joku teistä Joonas Porko, Olli Matelan lähiomainen?'' lääkäri kysyi ja katsoi meitä vuoron perään. Hänen kasvoillaan oli ilme, jota en kyennyt lukemaan. Se ei voinut tietää mitään hyvää. Tässä oli pakko olla kyse jostakin vakavammasta kuin vain pelkästä flunssasta. Joonas nousi nopeasti ylös vierestäni, mutta puristi kättäni vielä ikään kuin yrittäen antaa valheellista toivoa, että tilanne vielä kääntyisi paremmaksi. 

''Mä olen'', Joonas sanoi ja lähti lääkärin perässä johonkin huoneeseen jättäen meidät muut vielä odottamaan tietoa Ollista. Käteni hikosivat ja tärisivät ja minun teki mieli vain alkaa itkeä. Tunsin Nikon kämmenen selälläni ja Tommin käden olkapäälläni. Sivusilmälläni näin Joelin ottavan Nikon toisesta kädestä kiinni ja puristavan sitä. Me kaikki olimme aivan yhtä huolissamme Ollista. 

Tuntui ikuisuudelta ennen kuin Joonas käveli takaisin odotustilaan. Tuo näytti siltä kuin olisi itkenyt. Hänen silmänsä olivat turvonneet ja posket punaiset ja täynnä kuivuneita juovia. Sydämeni tuntui hyppäävän kurkkuuni tai ainakin jättävän muutamankin lyönnin välistä. Silmäni alkoivat jälleen kostua, minua pelotti kuulla mitä tuolla kiharahiuksisella oli sanottavaa. 

''Olli on kunnossa'', tuo huokaisi helpottuneesti. ''Tai no niin kunnossa kun se voi olla. Sillä on kuulemma pneumonia eli toisin sanoen keuhkokuume. Se saa nyt tällä hetkellä suonensisäisesti antibioottia, mutta pääsee vielä tänään kotiin kunhan joku on vahtimassa sitä''. 

Huokaisin nopeasti, tuntui ihan siltä kun en olisi hengittänyt ikuisuuksiin. Helpotuksen tunne valtasi rintakehäni. Ei keuhkokuume mikään hyvä juttu ollut, mutta Ollin iän ja kunnon perusteella voisi varmasti sanoa, että tuo tokenisi siitä kunhan vain saisi kunnon lääkkeet. 

''Mutta miksi Olli sit yski verta?'' Joel kysyi edelleen Nikon kädestä kiinni pitäen.

''Kuulemma joskus keuhkokuumeen aiheuttama tulehdus voi aiheuttaa keuhkoputken haavaumia, jonka vuoks sitten liman mukana tuli myös verta'', Joonas selitti kaiken mitä oli lääkäriltä juuri kuullut. ''Olli on nyt hereillä ja kyseli kuulemma Allua''. 

Nostin katseeni kengistäni Joonaksen sinisiin silmiin. Olin hieman hämmentynyt, mutta kun Joonas tuli ottamaan kädestäni kiinni ja nosti minut ylös. Olin enemmän kuin valmis näkemään Ollin tuon pelästyttämisensä jälkeen. 

Joonas johdatti minut yhden huoneen ovelle ja avasi sen varovasti. Ensimmäinen asia mitä näin olivat valkoiset seinät ja piippaavat monitorit, jota joku hoitaja oli tälläkin hetkellä tutkimassa. Seuraavaksi näin sairaalasängyn ja Ollin makoilemassa siinä. Hänellä oli kanyyli vasemmassa kädessään, johon antibiootti tälläkin hetkellä virtasi. Myös verenpaine mittari oli kääritty Ollin oikeaan käteen ja sykkeen seuranta laitteet hänen rintaansa niille tarkoitetuille paikoille. 

Kävelin peremmälle huoneeseen, jolloin näin Ollin kääntävän katseensa minuun päin. Hän hymyili pienesti, jolloin kävelin aivan tuon sängyn vierelle, jossa oli jo penkki valmiina odottamassa. Otin Ollin käden käteeni ja silitin tuon kämmenselkää hellästi. Varoin kuitenkin osumasta kanyyliin. 

''Noniin Olli, sit kun tää antibiootti on tippunu loppuun niin me voidaan kokeilla nousta ylös ja katsoa miten ne sun jalat kannattelee'', hoitaja sanoi ja kirjoitti vielä jotakin muistivihkoonsa ennen kuin kertoi vielä mistä hälytys nappi löytyy ja lähti sitten pois huoneesta. Joonaskin oli jossain vaiheessa lähtenyt takaisin muiden luo, mutta olin niin keskittynyt tarkkailemaan Ollin eleitä ja ilmeitä etten ollut huomannut tuon lähtöä. 

Olli käänsi taas kasvonsa minuun päin. Nyt en enää pidätellyt kyyneleitäni ja esittänyt vahvaa. Annoin viimein itselleni luvan itkeä.

''Älä enää ikinä pelästytä mua tolleen'', sanoin ja nousin ylös penkiltäni niin, että pystyin painamaan otsani Ollin otsaa vasten. 

''Mulla ei oo Ale mitään hätää'', Olli sanoi käheällä äänellä ja silitti varovasti hiuksiani. ''Tuu mun viereen''. Irtauduin Ollista niin, että pystyin katsomaan tuon silmiin. 

''Ootko sä varma, toi sänky on tosi kapeen näkönen ja mä en haluu satuttaa sua tai aiheuttaa mitään hälytystä'', sanoin, mutta näin Ollin vain nyökyttelevän päätään ja siirtyvän hieman sivummalle tehden minulle tilaa. 

Kiipesin varovasti Ollin sängylle yrittäen varoa kaikkia johtoja ja piuhoja etten vain mennyt mennyt niiden päälle. Sängylle päästyäni laskin pääni Ollin rintakehän päälle, josta kuulin tuon sydämen sykkeen ja krohisevan hengityksen. Teki pahaa kuunnella toisen hengittävän niin raskaasti, vaikka sillä näkyi olevan happiviiksetkin lisähappea tuomassa. 

''Mitäs sit jos muut jätkät näkee meidät, mitä me sanotaan niille?'' kysyin ja nostin hieman päätäni jotta pystyin katsomaan Ollin kasvoja. 

''Siitä mä halusinkin puhua'', Olli sanoi ja silitti poskeani hellästi. ''Ootko sä mun rakas?'' tuo kysyi. Jäin tuijottamaan Ollia suu auki niin pitkäksi aikaa, että tuon oli itse pakko fyysisesti sulkea se. ''Haluatko sä olla mun?'' 

''Enemmän kuin mitään muuta'', kuiskasin tuolle ja painoin huulemme yhteen. Tässä oli hyvä olla, tässä mä halusin olla. 

''No sit jos jätkät kysyy nii me ollaan Olli ja Aleksi toistensa rakkaat'', Olli kuiskasi. Mun sisällä tuntui lämpimältä, musta tuntu että pitkään aikaan mä tunsin olevani oikeasti onnellinen.

Tästä mä en halunnu koskaan luopua, tää tunne oli parasta mitä mulla on koskaan ollut. Nyt me sit virallisesti oltiin Olli ja Aleksi. Kumpikaan ei enää kulkenut yksin.

-----

Noni mähä lupasin yrittää julkasta vielä tällä viikolla lisää. Vähä meni tiukille ku olin perjantaina ja lauantaina Antti Tuiskun keikalla ja koulutehtäviäkin on pitänyt tehdä. Mutta toivottavasti tykkäsitte. Jättäkää toki kommenttia, niitä on aina kiva lukea :)