Puoli Tiessä

Aamu

Koko eilinen päivä oli painajainen. Koulu,pyörä matka ja vielä kotiin tultuani. Äiti pauhasi turvallisuudestani tunnin ja tunsin hänen paniikinsa aaltoina. On kummallista kuinka helposti pystyin tuntemaan sen. Se oli kamalaa! Hirveää ja ahdistavaa. Sydämeni alkaa hakata kun ajattelenkin eilistä.
Tällä hetkellä, makaan sängyllä kerraten yhäkin tapahtumia. Minun pitäisi nousta pian, mutta kuulen äidin äänen miettivän jotain Helsingin sanomien kirjoitusta. Yök, tiedän jopa mitä isäni ajattelee unissaan. Yyh, karmeaa! Yök,yök,yök!
En halua tietää näin paljoa! Kiljun mielessäni. Nousin ja tunsin kuinka kaaduin huoneeni lattialle. Ei voi olla totta! Oloni oli mitä virkein, mutta hädin tuskin tunsin jalkojani. Ovelta kuului koputus. "Claudia oletko jo hereillä? Voit jäädä kotiin jos haluat!" Äidin kysyvä ääni ,kysyi oven takaa. Ajatus tuntui ihanalta! Sekuntiin ajan herkuttelin ajatuksella jäädä kotiin, mutta minun piti mennä kouluun. "Mä oon hereillä ja menen kouluun, mulla kestää hetki!" Huusin nopeasti takaisin. Yritin nousta ,mutta jalkani eivät kerta kaikkiassaan toimineet. Otin sängyn laidasta tukea, mutta jouduin käyttämään kaikkia käsi voimiani ,että pääsisin edes sängylle istumaan. Puin päälleni ja kävelin heiveröisesti esineistä tukea ottaen. Äiti oli meikkaamassa vessassa, eikä nähnyt kummallista liikkumis tapaani. Huokaisin syvään ja istuin. Äiti oli pistänyt aamupalaa pöydälle, ja valitsin murot. Otin kulhon eteeni ja nostin maidon kaataakseni sitä kulhoon. PERKELE!! Kuului kovaan äänen vessasta. Maito kaatui lattialle ja kulho sen mukana. "Äiti? Mitä tapahtui?" Kysyin ärtyisästi. "Ei mitään",äidin kummastunut ääni sanoi. Niinpä tietenkin, eihän hän tiennyt että kuulin hänen ajatuksensa. Tai ainakin luulen että kuulen. Kokeilun jaksaisiko jalkani kantaa, mutta ne eivät edelleenkään toimineet. Joten en voinut siivota maitoa ja kulhoa .Pelkäsin, että en pääsisi enää ylös. Söin nopeasti leipää ja lähdin portaita alas. Pidin portaiden kaiteesta kiinni ,kun viimeistä päivää. Keskityin jokaiseen askeleeseen, kun voisin pudota alas. SAATANA! Vessasta tuttu ääni huusi. Putosin rappusista alas ,ja äitini ryntäsi vessasta ulos. " Mitä ihmettä tapahtui?" Äiti kysyi ihmeissään. Niinpä tietenkin, äidin kajaalit olivat menneet pilalle. Se selitti kiroilun. Äiti katsoi keittiöstä takaisin minuun ja pyöritti päätään.

Pääsin äidin kyydillä kouluun, kun selitin sekavan tarinan kaatumisesta ja maidosta. Kerroin että olin saanut kramppeja ja jalka kipuja, jonka takia en pystynyt kunnolla liikkumaan. Meillä oli ollut varastossa kyyner-sauvat, joita nyt käytin. liikkuminen oli älyttömän raskasta ,ja varsinkin kun pääni oli räjähtää kaikesta puheesta, jota kuulin.
Konkkasin kouluun ähkien ja huomasin koulun olevan jo täynnä väkeä. Virka pukuisia miehiä oli siellä täällä,ja rehtori ohjasi minut koti luokkaan. Katsoin opettajaa kummaksuen ,ja muitakin luokkalaisiani alkoi pian virrata sisään. Kukaan ei tiennyt mistä oli kyse, mutta minulla oli aavistus. "No niin rakkaat lapsukaiset. Eilinen tapahtuminen oli erään vakavan ja vaarallisen viruksen aiheuttama. Miehet ovat täällä tarkistamassa meidät kaikki, mahdollisen tartunnan vuoksi. Kyseessä on harvinainen ja lähes tuntematon F.P.P- virus"

Yksi valkoiseen kaapuun pukeutunut nainen tuli luokkaamme ja selosti mitä meidän tuli tehdä ,kun meidät kutsuttiin ruokalaan. Se kuulosti kummalliselta tavalta mutta kaikki vain nyökytteli. Laura nosti käden ja nainen katsoi häntä kysyvästi "Miten voi tietää onko saanut tartunnan?" Laura kysyi. Nainen katsoi ympäri luokkaa ja avasi suunsa "No siten ettei tunne esim. jalkojaan. Pää kipu ja silmien värin vaihtelu. Sekä erityisesti kummallinen käyttäytyminen", nainen katsoi lopuksi minuun. Paniikki alkoi hiertää sisimpääni.Tiesin mitä hän ajatteli ja tiesin mitä hän tunsi. Pelkoa ja sääliä minua kohtaan. Tärisin siitä pelosta, sillä tiesin että minä olin yksi niistä tartunnan saaneista. Mitä minulle tehtäisiin? Tapahtuuko minulle sama kun pojalle? Olikohan Severi kuullut minun ajatukseni?

Pian ovi avautuu ja virka pukuinen mies tulee sisään. " No niin aloitetaan! Claudia Koivu, sinä aloitat." Ja mies katsoi minua suoraan silmiin.