Puoli Tiessä

Valoa kohti 5

Söimme pitsaa juuri ennen kun sisareni tuli kotiin. Hän tuli ylä kertaan kun siivosimme keittiötä. "Ööh..Hei" ,sisareni sanoi meille. "Moi..täs on mun..Uusi Ystävä Veronica" sanoin hämmentyneesti." Aha joo..Mä luulin et sä oot yksin", sisareni sanoi yllätyneesti Katsoin häntä ilmeettömälöä ilmeellä ja sanoin takaisin:"Haittaaks sua jotenkin et mul on uusii ystävii?"
Sisareni katsoi minua miettien, ja punniten kysymystä. "Ei tietenkään. Mut sähän oot kipee, nii miks sul on kavereita kylässä?" Sisareni katsoi meitä voiton riemuisesti. Hitto! Katsoin Veronicaa ja yritin viestiä vaaraa. Veronica katsoi minua ja tokaisi: "Sun siskos lintsaa tänää, kosk sen poikaystävä jätti sen."

Katsoin häntä hämmästyneesti, ja vähän vihaisella ilmeellä. Menin pieneen paniikkiin, ja käännyin sisartani kohti. "Öö.. Siis..Öm", yritin naama irvessä selittää jotain. " Mä en tiennykkää et sul on poikkis. Mut mä pidän suuni kiinni..Koko asiasta, jos mäki saan pitsan" Sisareni ehdotti ja katsoi vuorotellen meitä molempia. Katsoimme toisiamme nopeasti ja aloimme nyökytellä ja hokea "joo"," käy",sopii" sanoja. Sisareni huokaisi syvään, ja aloin laittaa hänelle pitsaa uuniin. Kerrassaan nerokas kompromissi! Jos hän tietäisi tämän päiväisestä, hän ei pitäisi suutaan kiinni. Veronica istui sisareni viereen ja he puhuivat niitä näitä. Veronica keksi nerokkaan tarinan poikaystävästani, joka oli vaarallinen rikollinen. Tarina oli sekava,mutta hyvin uskottotava.

Pistin lattialle patjan Veronicaa varten, hän nukkuisi meillä hetken aikaa. Vanhemmille ei kerrotaisi, ja heidät tuli pitää pois minun huoneestani. Esitin kunnolla sairasta vanhempieni tultua kotiin, ja jäisin myös huomenna kotiin.

Mitä huomenna tapahtuisi? Kuinka kauaksi aikaa Veronica jäisi meille? Etsiikö poliisi yhä Veronicaa?
Katsoin kattoa hiljaisena. Kello oli kaksi yöllä, enkä saanut unta. Kuulin kuinka jonkun kännykkä soi olo huoneessa. Katsoin ympärilleni ja näin oman kännykäni, huokaisin helpotukseksta.
Nousin ylös käydäkseni vessassa, ja kenties hiljentääkseni kännykkän. Loikkasin Veronican yli ja hipsin ovesta ulos. Oli koleaa ja hämärää, vessassa ja olo huoneessa oli valot. Kännykkä soi yhä ,olo huoneen sohvalla. Katson ympärilleni josko vanhempana olisivat hereillä tai heränneet. Hiljaisuudessa ja ilmaston hurinan lisäksi kuului kuorsaus. Kävelin ripeästi kännykkän luo ja katsoin näyttöön. "Tuntematon numero soittaa", luin hiljaisesti. Epäröin hetken ,ja sen jälkeen painoin vihreää kohtaa. Kuului surinaa ja sen jälkeen outoa kolinaa joka meni osa puillen näin: Klok Klok klok (jotka olivat nopeita) Klok (joka kesti pitkään) ja Klok klok (nopeina). Valehtelisin jos sanoisin ettei minua pelota. Sen jälkeen kuului vaikeat "saamme teidat kiinni" , kummalisella aksentilla. Ala kerrasta kuului askelia, joten lopetin nopeasti puhelun ja käännyin. Kävelin portaiden luokse, ja olin kiljaista. Joku muukalainen oli talossamme, mietin välittömästi miten hän oli päässyt sisään. Vanhempieni huoneen ovi avautui, ja unen pöppöröinen isäni löntysti kohti vessaa. Tiesin että voro katsoisi pian tänne ja pakenisi, isän oli huomattava hänet ensin. Nousin hiljaa rappusilta ja otin rappusilla olleet sakset. Juoksin nopeasti olo huoneeseen , mutta huomasin että isäni oli jo vessassa. Murto varas tuli puukko pystyssä ylös portaita, ja panikoin. Kiroilin mielessäni ja heitin sakset vahingossa suoraan vessan oveen. Kuului hirveä kolahdus, oven avaus ja kiireiset askeleet portaissa. Isäni juoksi portaisiin ja näki voron juoksevan. "Claudia" isä sanoi ja harppoi huoneeni ovelle,koputti ja astui sisään. Pidätin hengitystäni, kun kuulin myös äitini heränneen. "Mitä täällä oikein tapahtuu?" Äiti kysyi äkäisesti.

Isäni tuli huoneestani ja sanoi "Claudia nukkuu lattialla, jos se ei ollut Susan, talossa oli murto varas." Äiti oli kauhuissaan ja he lähtivät alas portaita. Menin huoneeseeni ja olin helpottunut sillä vanhemmat olivat luulleet Veronicaa minuksi. Mutta pelko siitä että meillä oli joku, tuntematon sai minut pelkämään henkeni edestä.