Puoli Tiessä

Akatemia 'X'

Heräsin hirvittävään kolinaan. Raotin silmiäni ihmeissäni, ja yritin saada silmäni avautumaan kunnolla. Valo häikäisi silmäni, ja muistot alkoivat palautua. Missä minä olin? Se oli ensimmäinen kysymykseni. Paniikin vallassa yritin saada silmäni avautumaan, ja vasta hetken päästä onnistuin näkemään ympäristön kunnolla. Yläpuolellani oli sänky. Vasemmalla puolellani oli sänky. Ja oikealla puolella oli sänky. Niissä kaikissa nukkui joku, sillä rauhallinen kohina ja kuorsaus vallitsi huoneessa. Nousin istumaan ja katsoin ympärilleni.
Kaksi neljä,kuusi,kahdeksan.. Huoneessa oli 12 kerros sänkyä.
Olin siis makuhuoneessa, yllätys, mutta missä? Tämä seikka ärsytti minua erityisesti, sillä Aldus sanoi että en tulisi edes tietämään.
"Psst, Hi" kuului vasemmalta ja hätkähdin suunnattomasti. Pistin käteni sydämmeni päälle ja rauhoittelin hengitystäni hetken aikaa.
"Oh, sorry I didn't mean to..Do that"
Tyttö näytti häkeltyneeltä, ja sen jälkeen tyttö katsoi kysyvästi minua. Mitä? Ai niin..Hänhän puhui minulle!
"Ouh...Do..No..Äh! Don't worry about it! I'm Okay. Ömm..I'm Claudia...From Finland." Minusta tuntuu siltä että voisin vajota maan alle. Englantini menee päin... (sanonko mitä) vaikka minulla on siitä 10 todistuksessa.
Tyttö katsoo minua huvittuneesti ja vastaa "Well, nice to meet you Claudia. I'm Olga. And I am from Sweden."
Tuijotan häntä hetken aikaa..Ruotsista!?
Ja vastaan "Okay. Do you know where we are?" Ja Olga repeää kimakkaan nauruun. Katson häntä ihmeissäni, ja huomaan kuinka ylä puolellani nukkuva henkilö heittää tyynyn Olgan naamaan.
"Shut up, Olga!" Ja Olga repeää vielä pahemmin. Ylä puolellani oleva henkilö tuhahtaa ärsyyntyneesti ja alkaa kipeämään sängystä alas. Tyttö on 170cm pitkä, kaunis ja urheilullinen.
Hän alkaa hakata Olgaa hänen omallaan ja Olgan tyynyillä. Olgalla on pitkät platinan blondit hiukset (värjätyt) ja uudella tytöllä on luonnolliset ja mustat."Okay,Okay I'm sorry!" Olga hihittää. Uusi tyttö rysähtää Olgan sängylle ja alkaa nauramaan. "Okay Anastasia, this is Claudia, The new Girl" Olga painottaa ja osoittaa minua.

'Hi" sanon vaisusti ja yritän väsätä jonkinlaista hymyä aikaiseksi.
"Hi Claudia, And like Olga already said, I'm Anastasia and I'm NOT from russia"
Anastasia kertoo.
"Okay" sanon ja katson heitä kummastuneesti.
Olemme pari minuuttia kiusallisessa hiljaisuudessa.
"Okay so..How long you have been here?" Kysyn heiltä kiusallisesti. "Mm.. I have been here, about 2 months..?" Olga vastaa epäröiden.  "Yeah, I have been here..Three weeks.." Anastasia vastaa mietteliäästi. "You don't seem to be are very sure about that." Sanon heitä vuorotellen katsoen. "Yeah.. It's difficult to tell because we don't know. Here isn't a clock, and we don't even know what day is." Anastasia selittää.
Pian äänekäs kello alkaa pirisemään, ja kaikki huoneen asukkaat heräävät.

"Whaat is happening?" Kysyn tytöiltä. "It's breakfast time!" Olga sanoo iloisesti. Minä naurahdan hänen energiselle olemukselleen. Muut tytöt ovat hereillä ja he viikaavat sänkyjään ja vaihtavat vaatteitaan. Meillä jokaisella on sängyn vieressä pieni vaatekaappi, jossa lukee nimemme.  Minä menen omani luokse, ja katson sen sisälle. Siellä on monia, harmaita lähes tulkoon samanlaisia vaatteita. Katson hämmöstyneenä kaapin sisältöä ja mietin paniikissa että mitäköhän minun pitäisi pukea. "Dress that one!" Anastatasia osoittaa sormella valkoista puku kokonaisuutta. Mistäköhän tuo tuohon tupsahti, mietin hetken mutta jatkan rivakasti vaatteiden vaihtoon. Suoraan sanoen, vihaan riisutua ja pukeutua toisten edessä, vaikka oltaisiinkin tyttöjä. Mutta luulen,että minulla ei ole kauheasti vaihtoehtoja tämän suhteen.

Kaikki huoneen tytöt tietävät selvästi tasa tarkkaan mitä tehdä, sillä kaikki ovat ääneti ja tekevät hommansa. Kun kaikki ovat pedanneet sängyt, ja pukeneet valkoiset vaatteet me menemme sänkyjemme päätyyn seisomaan. Odotamme pari minuuttia ihan täydellisessä mutta kiusallisessa hiljaisuudessa, kunnes ovi avautuu voimalla auki. "Good, come on girls!" Sanoo vihreään, armeija tapaiseen uniformuun varustautunut nainen, joka oli juuri tullut huoneeseemme. Lähdemme huoneesta ulos käytäville, tarkassa pari jonossa. Ensin menevät vastakaiset ala-sängyssä olevat, ja sen jälkeen tulee vastakkaiset ylä-sängyssä olevat. Se on tiukka, mutta selvästi toimiva menetelmä.

Käytävät ovat harmaita,kolkkoja eikä niitä tunnista toisistaan. Minulla ei ole hajuakaan olemme. En myöskään tiedä onko aamu,vai päivä vai yö! Enkä tiedä olemmeko maan alla, vai maan päällä sillä missään ei ole ikkunoita. Vastaan tulee satunnaisia numeroita, ja välillä käytävissä kuuluu puhetta. Alan pikkuhiljaa kuulla enemmän ääniä edestä päin, mutta en ole varma olemmeko kohta perillä vai jatkammeko matkaa yhäkin. Olen erityisen epävarma sillä olemme kävelleet varmaan jo puolisen tuntia. Saavumme n. 7 minuutin kuluttua suurelle aukiolle, josta kuuluu vähän puhetta. Ainakin verrauna siihen, kuinka paljon väkeä siellä on.  Olen varma, että huoneessa on ainakin 3000 nuorta, plus kaikki vartijat, tohtorit ja keittiötyöntekijät mukaan laskettuna. Katson maisemaa suu auki, mihin minä olen oikein joutunut?

Okei! Tässä sitä taas ollaan. Pahoittelen taas kun en oo kirjoittanut hetkeen. Mä kirjotan aina silloin,kun mulla on ideaa ja hyvä fiilis!(: Tää on 20 luku ja se on ihan mahtavaa! En ois oikeesti koskaan uskonut pääseväni näin pitkälle, sillä saatan joskus luovuttaa keskenkin kaiken kun ei oo inspistä. Mutta kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille erityisesti, sil mulle tulee aina ihan mahtava fiilis kun saan lukee teijän kommentei! Kaiken lisäks tätä kirjaa on nyt luettu 1000 kertaa, joka on ihan huikee määrä! Tän kirjoittaminen on ollu ihan fantastinen kokemus, ja tän kirjan tekeminen on ollu tosi hauskaa ja mukavaa.

Ja kuten huomasitte, kirjassa aletaan puhumaan nyt Englantia, ja toivon kaikilta avoin mielisyyttä siihen. Englanti on mulle vaikeeta, ja mun lauseet saattaa olla..Ihan päin hevosen kuusta. Mä teen kuitenkin parhaani, ja toivon pidätte!(:
 By-Fanfun4e