Puoli Tiessä

Löydän..

"Juoksimme eteenpäin sitä samaa tietä, kun te lähditte kadun toiselle puolelle. Sen jälkeen menimme kirjastoon ja kauppaan. Onnistuimme piilotelemaan kaupungilla n. 5 tuntia, ennen kun he löysivät meidät. Sen jälkeen he eivät päästäneet meitä helpolla. Jouduimme juoksemaan ilta kahdeksaan saakka metsässä, pimeässä ja nälkäisenä. Se oli..Kamalaa" Veronica puhui, virnistäen pisamaista naamaansa.
Olimme hylätyssä tehtaassa, Helsingin laitamilla. Oli mennyt noin tunti, siitä kun heräsin ja olimme vielä mökin laitamilla.
Olin menettänyt tajuni kipujen takia, koska sillä tontilla oli ollut seitsämän F.P.P-viruksen saanutta. Viruksen saaneiden ympärillä aaltoilee säteilyä, ja yhdessä olevan säteilyn vaikutus ja huomattavuus on suurempi. Niin Anton oli selittänyt Veronicalle heidän juostessaan pakoon.
Minua mietitytti tunsivatkohan he toisensa jo jostain ennestään.
"Tuntuu kun tuntisitte toisenne ennestään", kysyin varovasti ja katsoin Anttoniin päin. Veronica huokaisi syvään ja sanoi lyhyesti "niin tunnemmekin."
Katsoin häntä hiljaa odottaen vastausta, mutta kun sitä ei tullut kysyin häneltä. "Ei ole sun asia!" Veronica tiuskaisi. Katsoin häntä hivenen loukkaantuneena, mutta hän vain nousi ja lähti.

Nousin itsekkin pian ylös ja kävelin Antonin luo. "Päivää" sanoin varovasti. "Ei tarttee olla virallinen. Paskat tästä ja paskat siitä..Miten näin pääs käymään? Kaikki mun lapsuuden frendit kuoli, ja mä en oikeesti tiiä mitä mun nyt pitäis tehdä!" poika raivosi vaivaantuneesti ja epätoivoisesti. "Miks te ees olitte täällä? Miks te autoitte meitä?" kysyin hiljaa. "No etkö oo tyytyväinen lopputulokseen? Sä sait hei ees jatkaa elämää, jumalauta!" hän huusi. "Hei, mä en käskenyt teitä auttamaan! Mä en ees pyytäny sitä! Mä ymmärrän et suhun sattuu niiden puolesta, mut mä en ees tiiä mitö pitäis ajatella. Ketä pitää tästä kaikesta syyttää? Mua? Sua? Tietenkin sitä helkatin järjestöä, mut ...Miks? Miten?Milloin? Ääh..Mun pää räjähtää!" Huusin takaisin itku kurkussa. Ei
se ollut mun vika! Eihän? "Me oltiin täällä sun takias" Anton sanoi. Jumalauta, pässit puskii, miksi? "Mun takia? Miksi? Mitä mä teille muka merkitsen? Me ei ees olla koskaan tavattu!" Sanoin turhautuneesti. "Me ei tunneta sua. Ei kukaan meistä. Mut sulla jotain, mitä kellään muulla ei ole. Perintö. Ja ihan vitun arvokas sellanen." Anton vastasi viileästi. "Mitä vittua sä tarkotat? Mun isän isä on rehtori, rich bitch? Ei. Mummi taas oli päiväkodin hoitotäti! Entäs äidin puoli? No pappa oli sokea lähes koko elämänsä ja mummo taas..Oli yksi naisprofessoreista, mutta ei me mitään rikkaita olla!" Sanoin hätääntyneenä ja turhautuneena hänelle. Perintö? Mikä ketun perintö? "Sun geenit. Sun mummos, se naisprofessori oli geeniperintö osaston proffa. Sen oma äiti oli saanu sen sodan aikaan, ja se varttu ite sellasessa labtorio paikassa.
Sen äiti oli ollu sota vankina lääketiede ja tiede sodassa. Eli siellä testattiin ihmisille erillaisia ominaisuuksia, ja sellasta. Eli annettiin myrkyjä, sitten vasta-ainetta ja taas uudestaan. Kidutusta! Loppujen lopuksi tuhansien kuoltua, se koe missä mummos äiti oli, päätettiin lopettaa. Tohtorit luuli että niiden jutulla ei ollu vaikutusta tai editystä, mutta sillä oli, heti seuraavassa sukupolvessa. Fpp-virus on vitun voimakas ja vahva virus, mut sen saa vaan ne joilla on se geeneissä. Ei koskaan ollu tarkkaa lukua siitä kuka selvis, ja keillä kaikilla oli lapsia..Niin meitä voi olla vaikka kuinka paljon. Ja se miks sun mummos on tärkeä avain tähän kaikkeen on se, että sen Dna ja geeni jutut sopi virukseen niin hyvin, että se kehitty ja loi uuden dna:n sun mummilles. Se ei ollu ainoa joka pysty siihen, mutta ainoa jonka geeni perimä pysyi samana jälkeläisille. Sun mummollas oli uskomattomia, nyky tieteen rajoja ylittäviä voimia. Ja sulla kans." Katsoin häntä hiljaa ja yritin sulattaa kuulemaani. Ainoa asia joka jäi päähäni oli: tyhjyys.

Moikka moi! Taas uusi luku! Mul on kestäny julkasta taas uusi luku, anteeksi. Mul on kolme harrastusta,koulu,läksyt,kokeet ja sit pitäis viel jaksaa ja keretä olla ystävien kanssa, nii mul on aika vähän kireellä. Toivon avoin mielisyyttä ja kärsivällisyyttä sillä tää tarina kyllä jatkuu!
Ja se vielä et haluisin alottaa toiseb tarinan, mutta mulla ei oo yhtää ideaa että mistä!?!? Pistäkää ideoita kommenteihin nii voisin saada jtn uutta luomusta aikaiseksi!(: Hyvää illan jatkoa!