Butterfly Effects // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )

Festival Fellas 1/4

WHAT DAY IS IT?

Olli

"Mikä päivä nyt on? Mikä päivä nyt on? Lento lähtee kohta!" - Joel huusi paniikissa herätessään aamupäivällä uniltaan, taas yhden erittäin huonosti nukutun yön jälkeen ja syöksyi ympäriinsä tunkien tavaroitaan laukkuunsa.

"Joonas, Joonas!!? Herää! Pitää mennä!" - se huusi ja ravisteli sohvalla nukkuvaa Joonasta hereille. "Mitä sä mesoot täällä?" - Niko kysyi haukotellen tullessaan paikalle. "Rauhotu bro, me ollaan jo täällä, illalla on keikka ja lennetään taas vasta huomenna" - Joonas helpotti sen tuskaa, ennenkun se saisi sydärin.

Panic, panic, panic.. Tää oli ollut jo tiedossa kun festarikesän keikkakalenteri oli täyttynyt, mutta nyt siitä oli tullut todellista. Tätä tää nyt oli. Nyt oli vasta kesäkuun alku, mutta toisinaan tuntui nyt jo siltä, että kesä menisi ennemminkin ilmassa kuin maantasalla, meidän lennellessä maasta toiseen.

Mä en kuitenkaan nukkunut huonosti, mä nukuin tasaisen hyvin missä vain. Nytkin mä olin aamulla herännyt tyytyväisenä ja vetänyt pienen aamulenkin maisemia katsellen, vähän joogannut meidän majapaikan altaan vierustalla ja sitten pulahtanut uimaankin, joten mä olin nyt täynnä energiaa ja valmiina tähän päivään.

Mutta kellään ei kuitenkaan tuntunut olevan aikaa mulle. Porukka oli yhtä väsynyttä kun jossakin eläkeläisten hoivakodissa. Tai ei, sielläkin sentään kai kurvailtiin jollain rollaattoreilla, pelattiin korttia tai tehtiin jotain yhdessä. Täällä kukaan ei halunnut tehdä mitään mun kanssa tai mitään ylipäätään. Joel oli yhä saamassa hermoromahdusta, Joonas koitti rauhoitella sitä, Niko oli päättänyt vetäytyä takaisin nukkumaan ja Tommia ei yllättäen vain kiinnostanut.

Mä kävin kyllä vähän ärsyttämässä Tommia, kun se oli alkamassa taas lepäilemään, mutta jouduin pakenemaan sen vihaa ja perääntymään äkkiä, ennenkuin mä olisin päässyt hengestäni. Ihme tyyppi. Eikö se muka halunnut, että sen bändillä olisi niinkun basisti jatkossakin? Nähtävästi ei. Ehkä se olikin Tommi, eikä lentoyhtiö, joka oli niin sanotusti hukannut mun bassokamat jonnekin ja nyt mun piti haalia backuppeja vähän sieltä sun täältä, että mä ylipäätään pääsin soittamaan.

Sitten mä onnekseni muistin, että mulla oli poikaystäväkin, ketä mä voisin piinata. Mä tarvitsin nyt huomiota. Tai siis sitä vartenhan poikaystäviä kai hankittiin, että niiltä sai huomiota kun sitä kaipasi? Joten mä lähdin etsimään mun omaa, jota mä en ollut nähnyt sitten aamun, jätettyäni sen vielä nukkumaan. Sekin nukkui uniaan niin pätkittäin, ettei sekään aina tiennyt mikä päivä milloinkin oli. Mutta jos ei se tiennyt, niin mä kyllä tiesin. Nyt oli ainakin annaollillehuomiota- päivä. Ja kyllä mulle kaikki muukin kelpaisi, mitä se vaan tahtoisi mulle antaa.

Mä löysin Aleksin meidän sängystä. Siellä se nukkui vieläkin. Se oli kyllä herännyt aamulla yhtäaikaa mun kanssa, mutta päättänyt jatkaa vielä sen kauneusunia. Se makasi sängyllä vatsallaan ilman peittoa pelkät bokserit jalassaan ja näytti kauhean söpöltä. Niin nätiltä, ettei sen ainakaan kauneuden vuoksi tarvinut enää uinua.

Mä en voinut vastustaa sitä näkyä, vaan läimäisin sitä hellästi pyllylle ja änkesin itseni sen päälle makaamaan. Mukavan asennon saadakseni mä liikutin vähän lantiotani ja hieroin itseäni sitä vasten. Etenkin sen pehmeää takapuolta. Mä kiersin käteni Aleksin ympäri ja halailin sitä siinä, kun se alkoi heräillä.

"Huomenta muru" - mä toivotin pussaillen ja nuuskutellen sitä, vaikka päivä melkein jo olikin. Mulla oli aina pakkomielle haistella Aleksia. Se tuoksui niin hyvälle. Paitsi silloin, kun se käytti sitä sen yhtä ällöttävää hajuvettä. Tai oli käyttänyt. Se myrkkypurkki oli nimittäin vahingossa hukkunut tässä yhdellä reissulla. Varmaan lentoyhtiö oli hukannut senkin. Se ei ainakaan siis ollut tipahtanut pöydän reunalta roskakoriin sillä aikaa kun Aleksi oli ollut suihkussa.