One-shotteja ja lyhyitä tarinoita.
Edelleen pelkkää Oleksia, mun aivot ei pysty muuhun. Oleksi = ♡
Tää on toinen shottikirja. Se eka, From a kiss to the lips.. löytyy profiilista.
Muistakaa painaa tähteä jos tykkäätte!
En käytä varoituksia, mutta...
"Siis mikä tän meidän huoneen numero olikaan?" - mä kysyin Ollilta, kun mun päässä alkoi muodostua vahva ajatus siitä, mikä tässä hommassa oli nyt pielessä. "337" - se vastasi heti.
"Ei saatana sua, me ollaan väärässä huoneessa! Tää on huone 373!" - mä huudahdin pienessä paniikissa. "Näissä laukuissa lukee Korhonen" - sekin totesi sitten vielä perään, näyttäen mulle laukuista löytämäänsä nimilappua ja näytti jo itsekin kauhistuvan, tiedon iskostuessa lopullisesti sen tajuntaan.
"Helvetti! Äkkiä pois täältä! Nopeesti vaatteet päälle!" - Ollikin huusi jo mennessään paniikkiin. Mä heitin unikkohatun päästäni ja tungin laukusta esiin kaivettuja vaatteita sinne takaisin.
Mä en tiedä olinko mä koskaan pukenut vaatteitakaan yhtä nopeasti päälleni. Riisunut kyllä varmasti vielä nopeammin, melko useinkin, mutta nyt mä puin äkkiä samat vaatteet ylleni, mitkä mulla oli ollut päälläni aiemminkin.
Me yritettiin siistiä sänkyäkin vielä nopeasti alkuperäiseen kuntoonsa, mutta eihän se enää onnistunut.
"Sä mälläsit siihen!" - Olli huudahti jotenkin syyttävän kuuloisena yrittäessään epätoivoisesti pedata sänkyä uuteen uskoon, ikäänkun nyt tässä kohtaa jokaisen kulman olisi tarvinut olla ojennuksessa ja rypyn sileänä. Ihme ettei se alkanut kaivaa vielä matkalaukustaan jotain silitysrautaakin esiin ja alkanut silittämään niitä kirottuja lakanoita.
"No niin vittu niin, kenen vika?" - mä kysyin siltä. Niinkun, että no shit sherlock, helppohan sen oli siinä syytellä, kun omat mällinsä valui juuri parasta aikaa mun päällä oleviin mummokalsareihin, eikä sen ollut tarvinut päästää niitä lakanoille.
"Apua! Nää vitun pöksyt!" - mä älähdin ääneen tajutessani asian. Mä olin vahingossa jättänyt ne beiget unelmat päälleni, pukiessani muita vaatteita kiireellä ja paniikissa ylleni. Enkä mä ehtinyt nyt enää niitä alkaa riisumaankaan tai oikein voinutkaan niitä käytettyäni, mutta nappasin sentään omat bokserini lattialta taskuuni, enkä jättänyt niitä tänne lojumaan.
Me kiskottiin omat laukkumme mukaamme ja juostiin ulos huoneesta, melkein kuin henkemme edestä. Ja hyvä niin, sillä ihan vain hetki siitä, käytävällä meitä vastaan käveli jo keski-iän ylittänyt pariskunta, jonka rouvalla oli yllään sinivalkea unikkomekko ja joka kohteliaasti tervehti meitä käytävällä.
Mä moikkasin takaisin, niin väkisin väännetty hymy naamallani, että mä toivoin etteivät ne tulkinneet sitä irvistykseksi. Mutta en mä nyt saatana saanut kauniimpaakaan hymyä aikaan, kävellessäni siinä kyseisen rouvan pikkupöksyt jalassani.
Jopa Olli, joka näytti yleensä aina niin seesteisen komealta tilanteessa kuin tilanteessa, vetäisi niin sellaisen feikin kestohymyn naamalleen, että Herra Korhonen varmaan ajatteli kyseisen viiksiniekan katselevan sen vaimoa vähän sillä silmällä.
Pariskunnan ohitettua meidät, me katsottiin toisiamme ja sitten taas taaksemme. Ne suuntasivat kuin suuntasivatkin, meille jo aika surullisen tutuksi käyneeseen huoneeseen numero 373, josta me juuri äsken oltiin ehditty poistumaan. Nähtävästi ihan vihonviimeisellä hetkellä.
"Helvetti, kävipä se lähellä, mieti ny kun pariskunta Korhonen olis pölähtäny huoneeseensa vähän aikaa sitte" - Olli sanoi vieläkin vähän panikoiden. Mä katsoin sitä järkyttyneenä. Mä en välttämättä halunnut kuvitella Herra ja rouva Korhosen ilmettä, jos he olisivat muutama hetki sitten kävelleet huoneeseensa ja yllättäneet meidät sängystään tositoimissa. Niinkun vaikka juuri sillä hetkellä, kun mä sotkin ne lakanat. Ihan hyvä, että oltiin päätetty nyt vain vetäistä pikaiset, eikä mitään tuntien sessiota, kaikkine ihanine..
"Nyt täytyy mennä tohon suuntaan, että löydetään meijän oikee huone, ala tulla!" - Olli keskeytti mun karkailevat ajatukset, ottaessaan taas sen suunnistustaidot käyttöönsä ja komensi mua seuraamaan sitä.
"En saatana, nyt sä seuraat mua, niin löydetäänki joskus perille" - mä ilmoitin painokkaasti ja lähdin kävelemään juuri vastakkaiseen suuntaan, mihin se olisi ollut menossa, eikä sen auttanut nyt kuin seurata kiltisti vuorostaan mun perässä. Mä en enää tottelisi sen käskyjä, muutakun ehkä niissä vähän muissa jutuissa.. niissä mä niin tykkäsin sen määräilyistä.
Oikea huone löytyi tällä kertaa helposti ja mä sain taas uuden aiheen kuittailla Ollille. Sen suuntavaisto oli todellakin hukassa. Ihan rikki ja hajalla. Vähän niinkuin sen bassotkin välillä. Mä todella toivoin nyt tän uusimman soittimen olevan vähän pitkäikäisempi.
Mutta nyt mä halusin suihkuun ja eroon mun mummopöksyistä. "Sä oot mulle velkaa selänpesun" - mä ilmoitin Olille. Mun avulla me oltiin sentään löydettykin meidän huone, joten jotain se saisi mulle nyt vähän hyvittää ja muutenkin mä tahdoin sen suihkuun mun kanssa. Mun keho kaipasi yhä sen kosketusta.
"Oot oikeessa ja tuun mielelläni, noi pökät on aika seksikkäät, pudotapa poju saippua.." - se virnisti vihjaillen. "Älä unta nää" - mä vastasin, riisuin pöksyt ja heitin sitä niillä. Se puristi ne kasvojaan vasten ja mua alkoi naurattaa.
"Mä en tienny, et sä oot pikkareitten haistelijatyyppiä, toisaalta, ittees sä niistä voit nuuhkia" - mä totesin ja sen ilme muuttui kauhistuneeksi sen tajutessa asian ja se heitti ne jonnekin hotellihuoneen lattialle lojumaan.
"Hyi saatana ja en mä oikeesti, mä oon tällä hetkellä vielä aika vaaraton äskeisen jäljiltä" - se naurahti. Mutta oli se ennenkin nähty. Toi mies kun pääsi hipelöimään vähän persikkaa, niin siinä ei paljon äskettäiset pikku paneskelutkaan enää painaneet.
Myöhemmin mä makoilin suihkunraikkaana Ollin vieressä sängyllä, kun mun omatunto alkoi kolkuttaa aika pahasti. Mä syvästi toivoin, ettei se mukavanoloinen rouva Korhonen huomaisi sen alushousujen mystistä katoamista. Ja ne lakanat.. voi helvetti. Mä en ehkä edes halunnut tietää, minkä selityksen ne tahrat saisivat.
Kun en mä oikein voinut mennä pyytämään anteeksikaan ja sanoa jotain tyyliin, että hei, oon pahoillani, että erehdyin huoneesta ja pistin poikaystäväni naimaan mua siinä teidän sängyllä, että siitä noi tahrat lakanoissa, eikai haittaa. Ja ai niin, kaivelin teidän laukkua ja pöllin sieltä alushousut. Että kiitti vaan lainasta, tässä olis ne takas vähän käytettyinä, ei tarvii välittää niissäkään olevista tahroista. Öh, ei.
Ja vaikka mä olisin käsin pyykännyt ne pökät vielä kylppärin lavuaarissa, en mä nyt oikein nähnyt siinäkään mahdollisuutta, että mä olisin mennyt niiden ovelle koputtelemaan ja palauttamaan niitä pöksyjä. Niinkun, että hei vain, tässä on vaimonne pikkuhousut, jotka vahingossa jäivät mulle. Aviomies Korhonen olisi epäilemättä ilahtunut.
Mua hävetti ihan vitusti. Niin paljon, että ennenkuin mä kömmin paremmin Ollin lämpöiseen kainaloon toipumaan illan kauhunhetkistä, edes jotain tehdäkseni, mä soitin huonepalveluun ja tilasin valmiiksi maksetun illallisen kukkineen ja viineineen huoneeseen 373.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
---
Sanoja: 932
Toi keskimmäinen kuva on vaan niin söpö. Haluisin tietää mihin noi taulut päätyi :)
