One-shotteja ja lyhyitä tarinoita.
Edelleen pelkkää Oleksia, mun aivot ei pysty muuhun. Oleksi = ♡
Tää on toinen shottikirja. Se eka, From a kiss to the lips.. löytyy profiilista.
Muistakaa painaa tähteä jos tykkäätte!
En käytä varoituksia, mutta...
"Sä oot vielä hengissä!" - Joonas huusi juostessaan mua vastaan jo eteisessä ja hyppäsi mun kaulaan, kun mä saavuin klinikalta kotiin.
"Et ees pyörtyny tai mitään?! Näytä suu! Näytä! Show me!" - se intoili mun kimpussa ja tunki sormiaan mun suuhun nähdäkseen paremmin lopputuloksen eli mun paikatun hampaan, mun yrittäessä samalla riisua ulkovaatteita päältäni vähän huonohkolla menestyksellä, yhden yli-innokkaan hattarapään riehuessa mun kimpussa.
"Ei huomaa mitään" - se henkäisi samantien ja pyöritteli sormeaan suussa kokeillakseen sitä korjattua hammasta ja yrittäessään löytää siitä jotain vikaa.
"Phyi, just ja just henki pihisee tai ainaki tähän saakka, törkyset sormet kauas mun suusta, ei niitä joka reikään tartte aina tunkea!" - mä komensin heti kun sain vain syljettyä sen limaiset sormet ulos suustani.
"Hei bro, siellä missä on reikä, on meikä" - Joonas kuitenkin kuittasi asian virnistäen mulle ja sai mut melkein yökkäämään. Sen lausahduksen kuultuani mä en tosiaankaan edes halunnut tietää missä kaikkialla nekin sormet olivat lähiaikoina käyneet. Mä toivoin syvästi, että se oli ainakin pessyt ahkerasti käsiään. Vaikka en mä silti siitä huolimatta voinut olla hymyilemättä kuullessani sen seuraavan lauseen.
"Ihanku mitään ei ois sattunukkaan, tais olla tosiaan sen kaiken rahan arvosta, tosi huippuhyvä hammaslääkäri!" - se kehui lopputulosta. Mutta tyytyväinen mäkin siihen olin.
"Mut uskallanko ees kysyy mitä se makso?" - Joonas jatkoi jo sitten kuitenkin jo hieman huolestuneena, katsoen mua odottavasti. Se tiesi mun taloudellisen tilanteen, eikä sen omassakaan nyt ihan hirveästi kehumista ollut. Kumpikaan meistä ei nimittäin kylpenyt rahassa.
"Ei kuule yhtään mitään" - mä totesin vähän salamyhkäisesti ja hymyilin vielä vähän leveämmin. Mä olin tehnyt sitä nyt paljon klinikalta lähdön jälkeen. Jostain kumman syystä.
"Täh?" - Joonas ihmetteli tajuamatta mitään. Vaikka en mä sitä sille voinut viaksikaan laskea. Sitä oli tänään ollut liikkeellä. En mä tajunnut sitä kaikkea vielä oikein kunnolla itsekään.
"No kun tuota.. siis se hammaslääkäri.. niin se sattui olemaan se mun.. no se deitti ja se kind of omistaa sen koko helkkarin klinikan" - mä selitin Joonakselle yhteen putkeen hakien oikeaa sanaa ja virnistelin samalla varmaan vähän tyhmännäköisenä. Deitti, panotreffiseura, whatever.. en mä osannut päättää miksi mä olisin sitä kutsunut.
Vaikka olihan sillä nimikin.. Sen grindr profiilin nimimerkin lisäksi siis. Topgun96 aka Olli. Ja nyt mä tiesin siitä jo vähän muutakin. Sillä totta helvetissä mä olin googlaillut kotimatkalla sen klinikan tietoja ja saanut selville siinä sivussa vaikka mitä. Kuten sen, että se oli perheyritys, jolla meni melko mukavasti ja se mua hoitanut hoitaja oli Ollin sisko. Ilmankos se oli tuntunut musta jotenkin tutunoloiselta.
Mutta se, että hoito oli ollut mulle ilmaista.. niin en mä ihan vieläkään tiennyt mitä mä olisin oikeastaan ajatellut silti siitä. Ja siihen se Joonaksen päähän pälkähtänyt sen seuraava kysymyskin tähtäsi..
"Siis se grindr jäbä? Topgunysikuus? Ja vastapalkkioks sä annat sille niinkun.. mitä?" - se uteli virnistellen ja läimäytti persettään merkitsevästi.
"Mä annoin jo" - mä huomautin latteasti. Jotain samansuuntaista mä olin siis vähän itsekin ajatellut, mutta en kai mä vaan sitten oikeasti kuitenkaan jaksanut välittää siitä. Mä olin ollut muutenkin menossa sitä tapaamaan niissä merkeissä, ei tässä mitään kaupankäyntiä harrastettaisi. Tai jos harrastettaisiinkiin, niin vaihdossa takaisinpäin sai aika mukavia asioita. Ainakin sen viime kerran perusteella.
"Mut jos se sua vaivaa nii haluuks kuitenki maksaa sen laskun, luulisin et kolminumeroinen summa riittää?" - mä ehdotin Joonakselle päästäkseni eroon koko asiasta. Sehän se oli syyllisyyden tuskissaan jo tarjoutunut maksamaankin ainakin osan siitä käynnistä.
"Öö.. okei, sovitaan, et sulla on homma hallussa ja sait sitten vaan kunnon suuhoidon" - se totesi äkkiä jättäen asian siihen. Ihan niinkuin mä olin arvannut. Se oli helppo keino saada se nopeasti unohtamaan koko asia. Raha oli ihmeellinen asia. Varsinkin jos sitä ei ollut liikaa.
"Sitähän mäkin" - mä virnistin ja ajattelin taas ihan toisenlaista suuhoitoa. Sellaista, josta mä olin viikko sittenkin nauttinut. Mä muistelin sitä kaiholla. Mä halusin uusinnan. Ja ùusinnan uusinnan. Ja vielä vähän muutakin. Pian.
Niinpä mä valmistauduin hyvissä ajoin iltaa varten, laitoin itseni kuntoon ja olin jo melkein lähdössä, kun ovisummeri pärähti.
"Kuka siellä on?" - mä kyselin Joonakselta luodessani peiliin vielä viimeiset tsekkaukset, että mä olin ok. Mutta olin mä enemmän kun ok. Näytin tosi hyvältä. Ja jotenkin musta tuntui, että mun hymykin oli jollain tavalla paljon parempi kun aiemmin.
"Varmaan mun tän illan deitti vähän etuajassa, mut ihmekös se, et se hinkuu nopeemmin mun luo, ei sille mitään mahda, jos on näin kuuma jäbä" - Joonas huokaisi hyvin itsetietoisena, enkä mä ollut ihan varma, oliko se tosissaan vaiko ei. Saattoi ollakin. Mutta siitä mä ainakin olin varma, että mun pitäisi päästä pian alta pois. Jälleen kerran.
"Tota.. se onki sulle, sua tultiin hakeen" - Joonas huikkasi mulle kuitenkin eteisestä hetken kuluttua oven avattuaan.
"Häh, en mä oota ketään" - mä totesin ihmeissäni mennessäni eteiseen ja vielä enemmän mä hämmästyin löytäessäni Joonaksen sieltä syli täynnä punaisia ruusuja.
"Hyvää ystävänpäivää" - Joonas virnisteli ja hetken mä mietin, että mitä hittoa tää nyt oli? Mutta eipä se sitä ruusupuskaa ollut mulle hankkinut. Se kävi selville ruusujen mukana tulleesta viestistä, jonka Joonas heti hyvin avuliaasti päätti lukea mulle ääneen.
"Aleksi. Toivottavasti et pahastu, mutta mä otin vapauden hoitaa sulle kuljetuksen nytkun tiedän sun osoitteen. Taksi odottaa sua ulkona. Nähdään toivottavasti pian. Hyvää ystävänpäivää. Olli"
"Oho, oho.. oot tosiaan tainnu tehä vaikutuksen.. pidä kivaa bottomboy, saatan pölliä sulta ruusun tai pari, jos mulleki irtois näin ystävänpäivän kunniaks" - Joonas virnisteli viitatessaan mun loisteliaaseen nimimerkkiin viestin luettuaan ja työnsi mut melkein jo ulos ovesta. Sillä taisi olla taas kiire saada kämppä tyhjäksi.
Mutta mä.. en mä ollut yhtään tottunut tällaiseen. Niinkun.. mä olin varautunut menemään tuttuun tapaan bussilla ja kävelemään sitten lopun matkaa, mutta nyt mulle olikin kyyti järjestettynä ja mä sain kukkia kotiin.
Olli.. se mies osasi todellakin lämmitellä seuraansa ja tiesi miten saada haluamansa. Mä olin melkein sulaa vahaa jo nyt, vaikken ollut ehtinyt kun suunnilleen kotiovesta ulos.
Joten pian mä huomasin olevani taksin takapenkillä. Taas.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
