Butterfly Effects // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )

Training Day 6/7

THE RIGHT MOTIVATION

Aleksi

Päivä oli jo pitkällä mun herätessä. Mä venyttelin sängyssäni haukotellen, aikeissani nousta ylös. Mutta se haave kariutui nopeasti.

"Ai saatanan vittu!" - mä parkaisin ääneen. Mun alaselkä oli liekeissä. Ja silloin mä muistin. Olli. Mä etsin sitä katseellani, mutta havaitsin pian olevani yksin. Mun silmiin osui kuitenkin jotain muuta.

Sängyn vieressä olevalle yöpöydälle oli asetettu vesilasi ja sen viereen mun särkylääke purkki. Lisäksi niiden alla oli jotakin, mitä siinä ei ollut aiemmin ollut. Pieni paperilappu, johon oli kirjoitettu jotain. Se herätti mun mielenkiinnon.

Jotenkin mä sain kammettua itseni istumaan, nappasin pari buranaa naamaani ja otin lapun käteeni.

"Olit niin söpö etten viitsinyt herättää. Mun oli jo pakko lähteä. Kiitos löylyistä ja viime yöstä. Jos haluut vielä nähdä, sun täytyy tulla salille. Mä jatkaisin sun kanssa treenaamista mielelläni.. psst. sun peppu vilkkui kivasti peiton alta. En voinut vastustaa" - lapussa luki.

Mä hymyilin lukiessani sitä. Okei, Olli oli häipynyt, mutta jättänyt sentään viestin missä se kertoi haluavansa vielä tavata. Mutta sitten mä jäin miettimään sitä jälkilausahdusta. Niinkun mitä ihmettä se sillä oikein tarkoitti?

Mä kohotin peittoani ja vilkaisin paljasta persettäni. Toisessa pakarassa komeili pieni sydän. Mua vähän huvitti. Että sellaista. Kundi piirteli sydämiä hoitojensa persauksiin niiden nukkuessa. Tai ainakin mun. Ei kai siinä.

Mä koitin taas nousta, mutten edelleenkään päässyt kivuitta ylös. Jep, mä tosiaan olin kaivannut särkylääkettä Mr. Mahtimelan jäljiltä. Se oli nähtävästi vähän omahyväisesti tiennyt sen itsekin, asettaessaan ne mulle sängyn viereen valmiiksi.

Mutta eipä mulla ollut kiire minnekään, joten mä jäin vielä hetkeksi lepäämään ja miettimään juttuja, lääkkeen helpottavaa vaikutusta odotellessani.

Yhdestä asiasta mä olin ainakin täysin varma. Nimittäin siitä, että jatkaisin salikäyntejä. Mustakun oli jotenkin alkanut tuntumaan, että kuntosalilla käynti oli niinkun just se mun juttu. Mä en ollut vaan jostain kumman syystä aiemmin tajunnut sitä.

Olli oli myös maininnut mulle käyvänsä salilla kolme kertaa viikossa. Muuten se kuntoili kuulemma joogaamalla, fillaroimalla ja lenkkeilemällä. Mä tiesin sen salipäivät. Se oli kertonut. Ne olivat aina samat. Se oli tarkka ja säännöllinen niiden kanssa.

Mulla olisi siis pari päivää aikaa. Se oli hyvä. Mä ehtisin toipua ennen salirääkkiä. Jos mun suoritusta siellä nyt varsinaisesti rääkiksi voisi kutsua. Musta ei ollut edelleenkään tulossa mitään himotreenaajaa, mutta en mä siksi sinne ollutkaan menossa.

Kun lääkkeet alkoivat vaikuttaa, mä nousin vihdoinkin ylös ja laahustin vaivalloisesti keittiöön.

Jääkaapissa oli eiliseltä jääneet ruuanjämät. Ollin kokkaukset. Mä lämmitin ne miettiessäni viime yötä. Haluaisikohan se oikeasti alkaa mun personal traineriksi, sillä aika täyshoidon siltä tuntui ainakin saavan. Kirjaimellisesti.

Mä voisin palkata sen siihen hommaan. Mulla olisi sellaiseen helposti varaa, se voisi ohjata mua treeneissä, huolehtia mun ravinnosta ja sitten vielä vähän muustakin hyvinvoinnista, mikä kyllä saattaisi hiukan ylittää ammattimaisen suhteen rajat.. Mun housuissa värähti jo kun mä edes mietin sitä.