Butterfly Effects // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )

Midsummer Magic

Aleksi

Mä olin niin suunnitellut tätä. Olli oli pitkin vuotta järjestellyt mulle aina välillä kaikkea kivaa mistä se oli arvellut mun tykkäävän ja mä arvostin, kun se näki vaivaa mun eteen ja meni vaikka sen mukavuusalueen ulkopuolelle ilahduttaakseen mua. Nyt oli mun vuoro. Ja mäkin totisesti menisin ulos omalta mukavuusalueeltani. Totaalisesti. Eikä se ikinä odottaisi tätä.

Nyt oli juhannus ja oli niin lämmin, että näin illallakin tarkeni vähillä vaatteilla. Mä en olisi voinut toivoa parempaa säätä. Kesäinen luonto oli parhaimmillaan. Kukat kukkivat niityillä täydessä kukassa ja joka paikka oli täynnä lintujen liverrystä.

"Mihin me mennään?" - Olli yritti udella multa, kun se laittoi lenkkareita jalkaansa mun ohjeistuksen mukaisesti. Mä olin käskenyt sen pukeutua rennosti iltaa varten ja sen verran mä olin joutunut paljastamaan, että kyseessä oli pieni retki. Jos mä en olisi kertonut sitä, se olisi sovitellut vaatteitaan ties kuinka kauan, laittanut hiuksiaan ja meikannutkin varmaan näyttääkseen mahdollisimman hyvältä. "Näät sitte" - mä vaan vastasin ja nappasin eväskorin, repun ja huovan mukaani.

"Oikeesti? Oikeesti?" - se intoili ja pomppi fillareitten ympärillä kuin joku pikkulapsi. Yhtäkkiä se katsoi mua ja veti mut suudelmaan. Ihan kunnolliseen.

"Hei, mä en oo vielä ees pyöräilly metriäkään, sä voit kyllästyy muhun ku poljet tuolla tuhatta ja sataa ja mä tuun muutama kilsa hengästyneenä sun jäljessä" - mä sanoin. Mua hymyilytti sen into, mutta se oli aika todennäköinen skenaario. Mä en ollut mikään himopyöräilijä. Aika kaukana siitä. Koska me oltiin Saksassa, mä olin vuokrannut meille pyörät, mutta jos me oltaisiin oltu nyt kotona, mun olisi täytynyt pyytää mun faijaa kunnostamaan mun fillari, jolla ei ollut ajettu sitten.. mä en edes muistanut.

"Mä en ikinä kyllästy suhun ja tää oli pelkästään siitä, että oot ees ajatellu tämmöstä" - se sanoi mua suudeltuaan. "Ja tää siitä, että tuut mun kanssa pyöräileen" - se ilmoitti ja suuteli mua niin, että mä näin tähtiä. Hyvä ettei taju lähtenyt.

Hetken päästä Olli kurvaili fillarilla jo holtittomasti ympäriinsä, kun mä vasta sovittelin persettäni pyörän satulaan. Mun olisi pitänyt epäilemättä laittaa yliaktiivinen poikkikseni muutaman kilsan lenkille ennen tätä. Mutta se oli nyt jo myöhäistä.

Mä olin jo aiemmin katsonut meille paikkaa mihin me mentäisiin. Mutta sinne päästäksemme meidän piti pyöräillä noin viitisen kilsaa ja sitten vielä kävellä vähän matkaa. Paikka oli syrjäinen ja siellä oli pieni lähdepohjainen lampi. Sinne ei mennyt edes tietä, vaan fillarit piti jättää kauemmas tien varteen ja kulkea niityn poikki, ennenkun pääsi puustoon suojaan lammen rantaan.

"Mä tuun kohta" - Olli ilmoitti jäädessään touhuamaan jotain niityn reunaan, mun lähtiessä etsimään lammen rannasta meille sopivaa paikkaa. Ketään ei näkynyt missään ja se siinä ajatuksena olikin. Siksi mä halusin olla täällä, enkä missään väenpaljoudessa yleisellä rannalla niinkun kaikki muut. Mä halusin juhannuksena edes yhden rauhallisen kahdenkeskisen hetken mieheni kanssa.

Olli ilmestyi näköpiiriin hetken päästä kukkaseppele päässään. Mua nauratti. Mä en ollut edes tiennyt, että se osaa tehdä sellaisia. "Mitä eikö tää oo muka upee? Kato kuin kaunis mä ny oon" - se hymyili ja pyörähti ympäri. "On ja oot" - mä myönsin. Olihan se. Ainahan se oli. "Hyvä, koska säki saat ny oman" - se kertoi ja laittoi seppeleen mun päähän. "Niin nätti" - se huokaisi katsoessaan mua.