One-shotteja ja lyhyitä tarinoita.
Edelleen pelkkää Oleksia, mun aivot ei pysty muuhun. Oleksi = ♡
Tää on toinen shottikirja. Se eka, From a kiss to the lips.. löytyy profiilista.
Muistakaa painaa tähteä jos tykkäätte!
En käytä varoituksia, mutta...
"Mitä sä tahtoisit aamupalaksi?" - mä kysyin Ollilta sen heräillessä ja kaivautuessa esiin peittojen alta. Vihdoinkin. Mä olin herännyt jo vähän sitä aiemmin ja vain tuijotellut sitä jonkun aikaa, ennenkuin olin sitten malttanut nousta ja käväistä pikaisesti suihkussa.
"Sut" - se vastasi heti ja veti mut takaisin sänkyyn. Mua hymyilytti. Oikeastaan mä olin hymyillyt jo koko aamun. Siitä sekunnista alkaen kun mä olin avannut silmäni ja löytänyt itseni sen kainalosta.
Siinä se aamupäivä sitten menikin. Sängyssä pyöriessä ja pussaillessa. Mitä nyt Ollikin oli noussut sen verran, että oli juuri suihkussa ja mä olin sillä välin tuikannut mummun leipomia pullia lämpenemään uuniin. Sillä kun ei ollut mikroa. Se oli kuulemma aivan turha ja tarpeeton vehje, eikä se kaivannut sitä huusholliinsa.
Mulla ei ollut yhtään edes huono olo. Onneksi. Kai me oltiin sitten lopetettu juomien litkiminen illalla ihan ajoissa ja siirrytty paljon sitä mukavampiin puuhiin..
"Mikä täällä tuoksuu näin hyvältä?" - Olli kysyi tullessaan suihkusta. Mä olin aina rakastanut tätä tuoksua täällä. Pullapellin tullessa uunista, lämpien leivonnaisten tuoksu täytti koko tuvan. Mä ojensin Ollille pullan vastaukseksi.
"Tiiätkö, et jos syö pullia niin voi alkaa tehdä mieli.." - se alkoi runoilla, mutta mä arvasin jo sen lopun riimittelyn. "Tekee jo" - mä keskeytin mussutettuani pullani ja kävin suihkunraikkaan kundin kimppuun.
Ja niinhän siinä kävi, että kun vauhtiin oli kerran päässyt, niin kynnys tehdä se uudelleen oli pienentynyt huomattavasti, joten hyvin pian mä löysin itseni sen päältä huohottamasta, sen huokaillessa mun alla.
"Haluutko jo syödä? Mummu käski mun ruokkia sut sen jälkeen kun sä olet tullut ja esitellä hyvin paikkoja. Mä otin sen kirjaimellisesti" - mä virnistin Ollille sen jälkeen, maatessani hengästyneenä sen vierellä. Niinhän se oli sanonut ja kilttinä poikana mä tottelin mukisematta.
"Mä tutkin mielummin vähän vielä lisää niitä paikkoja.." - Olli hymyili ja alkoi kosketella mua. Taas.
Millä hitolla me enää mitään pihatöitä tehtäisiin, kun ei päästy edes irti toisistamme?
"Meijän on oikeesti pakko alkaa tehä niitä töitäkin" - Ollikin lopulta naurahti havahtuessaan siihen, että päivä oli jo pitkällä iltapäivän puolella ja kaikki luvatut pihatyöt odottivat tekijäänsä.
"Ei vielä, tuu tänne" - mä anelin, vedin sitä lähemmäs ja siirsin sen kädet mun perseelle. "Älä houkuttele mua näin" - Olli sanoi, alkaen silittää mua.
Lopulta se kuitenkin veti mut ylös sängystä ja ruuan jälkeen me päästiin jopa ulos saakka, jossa lehtikasoja odotteli yhä poisvientiä ja haravointiakin vielä riitti. Tässä tulisi jo kiire ennen pimeää. Mutta minkäs sille mahtoi kun oli ollut hieman parempaakin tekemistä..
"Viimenen lehtikasa" - mä totesin ääneen haravoinnin päätteeksi. Se puuha alkoi jo pikkuhiljaa piisata. Todellakin. Ihan koko vuoden tarpeiksi.
Kasa oli se sama, jossa me oltiin eilen illalla möyritty. Sen se oli näköinenkin. Lehtiä oli levinnyt pitkälle sen ympärille. Mä katsoin sitä vähän haikeana. Mutta löysin itseni pian lehtien keskeltä selältäni. Tällä kertaa kyllä ihan vaatteet päällä.
"Pikku pussailutauko" - Olli ilmoitti tönäistyään mut kasaan ja heittäytyessään siihen mun seuraksi. Se otti mua poskista kiinni ja suuteli. Kyllä mulle tällaiset tauot kelpasi. Oikeinkin hyvin.
"Ja sitten mennään" - se totesi, nappasi musta kiinni, laskien mut kottikärryihin lehtien sekaan ja lähti kärräämään. Mua nauratti. Näin mä olin lapsenakin täällä matkustanut. Istunut kottareissa lehtien päällä.
Haravoinnin päätteeksi oli kuitenkin vielä yksi homma. Nimittäin lehtien poisto räystäistä. Niitä perkeleitä kun liiteli aina niihinkin kasakaupalla ja lähmiintyi kastuessaan inhottavaksi mössöksi tukkien räystäskourut.
"Yritän ottaa kopin jos putoot" - Olli sanoi, mun kiivetessä tikkaille. Se jäi varmistamaan, että ne pysyivät paikoillaan. Mä puhdistin räystäät ja yritin olla putoamatta, vaikka ei sekään nyt olisi ehkä maailmanloppu ollut päätyä Ollin päälle.. Siinä mä olin äskettäinkin viihtynyt erittäinkin hyvin ja todennut sen aika tosi mukavaksi paikaksi.
"Katotko vielä jäikö sinne lehtiä" - Olli sanoi mun ilmoitettua, että mä tulisin jo alas. En mä varsinaisesti korkeita paikkoja kammonnut, mutten mä niiden ylin ystäväkään kyllä ollut.
"Mä katoin jo, kaikki tuli pois" - mä sanoin. "Tsekkaa ny kuitenki vielä" - se pyysi. Mutta sitten mä katsoin alaspäin ja huomasin sen katseen kiinnittyneen mun takapuoleen. "Mitä sä teet?" - mä kysyin. "Nautin työsuhde-eduista" - se vastasi tarkastellessaan yhä näkymiä.
Puhelin alkoi piristä taskussa mun kivutessa tikkaita alas. Joku muu olisi ehkä odottanut pääsevänsä maan tasolle, mutta tottakai mä lähdin kaivamaan sitä taskustani ja astuin harhaan, kapsahtaen suoraan Ollin käsivarsille.
"Koppi!" - se hymähti pidellessään mua. Onneksi mä en ollut tippunut kovin korkealta, joten kumpikin säästyi kolhuilta.
"No hei Aleksi, olettekos te tulleet hyvinjuttuunOllin kanssa ja saaneet yhdessä jo puuhia tehtyä?" - mummu puhelimen toisessa päässä kyseli ja kertoi samalla tulevansa kotiin jo joidenkin tuntien päästä. Mä vastasin myöntävästi ja kerroin meidän olevan jo valmiita. Niin, oltiinhan me aika hyvin tultu juttuun ja puuhailtukin vähän kaikenlaista Ollin kanssa.
"Hei apua, ne tulee jo pian" - mä kauhistelin Ollille puhelun jälkeen. Kaikesta muusta vielä selviäisi vähän siivoilemalla, niinkun tyhjien pullojen ja tölkkien jemmauksesta, mutta siitä lainatusta kortsupaketista puuttui pari kumia. Enkä mä aikoisi käydä sitä keskustelua. En tosiaan.
"Mä käyn hakemassa uudet tilalle" - Olli lupasi samantien tajutessaan asian. Sitäkään tuskin haluttaisi selitellä niiden puuttumista sen enempää kun muakaan.
"Uuteen pakettiin jää muuten vielä monta ylimäärästä" - se kuitenkin hymähti pilke silmäkulmassa hypätessään kevarinsa selkään, polkaisten sen käyntiin.
Mä jäin katsomaan sen loittonevaa.. selkää. Se näytti hyvältä. No okei, ehkä munkin katse välillä vähän harhaili, myönnetään. Mua ei juuri olleet koskaan mitkään mopojutut tai muut kaksipyöräiset niin napanneet, mutta näköjään mä ainakin tykkäsin prätkäjätkistä. Tai ainakin yhdestä.
Niinkun.. Why ride the bike, when you can ride the biker?
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
--
Sanoja: 870
Tästä tuli ehkä vähän tönkkö, mut hyydyin. Tää loppu ny, niin enää ei onneks tarvi ajatella haravoimista.
