One-shotteja ja lyhyitä tarinoita.
Edelleen pelkkää Oleksia, mun aivot ei pysty muuhun. Oleksi = ♡
Tää on toinen shottikirja. Se eka, From a kiss to the lips.. löytyy profiilista.
Muistakaa painaa tähteä jos tykkäätte!
En käytä varoituksia, mutta...
Mä rapsuttelin Rillaa ennen nukkumaan menoa, miettiessäni samalla miten kivaa olisi olla koko loppuviikko vapaalla. Aleksilla oli joitain omia töitään tehtävänä perjantaina, mutta muuten me voitaisiin olla yhdessä melkein kokoajan. Jo pelkkä ajatus sai mut hymyilemään.
Mä vedin Alen kainalooni, niinkuin mä aina tein ja suukottelin sitä, kunnes me toivotettiin hyvät yöt ja käytiin nukkumaan. Aleksi kääntyi kyljelleen, mun painautuessa sitä vasten. Se nukahti parhaiten siten ja sen lämpimän kehon läheisyys vei mutkin pian untenmaille.
Seuraavana aamuna mä jätin Aleksin vielä nukkumaan, peiteltyäni sen ensin kunnolla. Sekun potki unissaan aina peittonsa pois päältään ja hytisi sitten kylmissään. Joskus se myttäsi oman peittonsa tyynyksi itselleen, sitten unissaan koitti varastaa multa peittoa ja lopputulemana me nukuttiin kuitenkin molemmat saman peiton alla tai vaihtoehtoisesti toisella ei ollut peittoa lainkaan.
Mä kävin aamulenkillä, käytin Rillan puoliväkisin ulkona, sekun ei olisi vielä jaksanut nousta, ja tein meille sitten aamupalaa, ennenkuin herättelin Aleksia, joka vasta kaivautui esiin jostain syvältä peittojen kätköistä tukka ihan pystyssä. Se näytti kauhean söpöltä. Mä en voinut olla hukuttamatta sitä suudelmiin. En edes heti aamusta.
Päivällä mä joogailin, Aleksin naputellessa läppärillään jotain. Välillä mun keskittyminen tosin meinasi hiukan herpaantua, sen katsellessa mua niin nätisti.
Musta oli mukavaa, kun aina meidän katseiden kohdatessa, me vain hymyiltiin toisillemme. Usein ei edes sanottu mitään, mutta se hiljaisuuskin oli rauhoittavaa, eikä se johtunut siitä etteikö meillä olisi ollut keskusteltavaa, vaan kumpikin ymmärsi toista mitään sanomattakaan.
Myöhemmin iltapäivällä me tehtiin vielä yhdessä ruokaa kuten yleensäkin ja käytiin Rillan kanssa ulkoilemassa. Silloin sillekin pienelle olennolle sentään jo pieni kävelylenkki maistui, eikä sitä tarvinut raahata mukana niinkuin aamulla, jolloin mä kannoin sitä suurimman osan ajasta.
Illalla me juotiin pari lasillista viiniä, kuunneltiin vain musiikkia ja sitten myöhemmin otettiin hellä, hidas ja rauhallinen sessio sängyn pohjalla ennen nukkumaan menoa, kerrottiin sen päätteeksi rakastavamme toisiamme ja vain halailtiin, kummankin vaipuessa pikkuhiljaa rauhassa uneen.
Torstaina me käytiin ravintolassa syömässä ja käveltiin käsi kädessä rannalla, musajutuista ja bänditouhuista jutellen. Aleksi kertoi mulle biisistä mitä se työsti ja mä lupasin bassopätkän siihen. Musta oli aina ihanaa katsoa ja kuunnella sen palavaa intoa, sen puhuessa musiikista.
Illalla me vedettiin vielä pieni pyörälenkki ja saunottiin sen jälkeen antoisasti, koskettelua ja pientä käsipeliäkään unohtamatta.
Aamulla Aleksi lähti yksin studiolle. Koko päiväksi. Mä suutelin sitä sen lähtiessä ja toivotin hyvää työpäivää. Mä viihdyin myös yksinäni, vaikka kaikista parhaiten mä viihdyinkin Aleksin kanssa kahdestaan. Vain kahdenkesken. Omassa rauhassa.
Mä olin kuitenkin jäänyt miettimään kokikohan se meidän suhteen tylsäksi? Olinko mä tylsä? Päivät toistuivat samankaltaisina, ilman mitään ylimääräistä ja suuria, jännittäviä suunnitelmia. Arki oli rauhallisen tasaista, keikkareissujen ja rundien ulkopuolella.
Ja oliko meidän seksi hyvää? No, oli se hyvää, mutta oliko se tajunnanräjäyttävää? Joskus se oli ollut. Nyt se oli.. tavallista? Hellää ja rakastavaa, joskus kiihkeääkin, mutta vaniljaista.
Samat asennot ja asiat toistuivat. Mä huolehdin, että Aleksi sai ensin ja tulin sitten vasta itse. Mä sain tyydytykseni ja pidin siitä. Rakastin sitä. Ja sekin oli ainakin vaikuttanut aina tyytyväiseltä. Mutta silti se oli.. tavallista ja yllätyksetöntä.
"Olenko mä tylsä?" - mä kysyin ääneen Rillalta. Se katsoi mua ruskeilla nappisilmillään totisena, puuskahti jotain ja lähti sitten leikkimään lelullaan. Ei edes heilauttanut mulle häntäänsä, vaikka yleensä sen takapuoli vatkasi melkein yhtä kovaa kun Aleksilla silloin kun.. Tai siis, että nice, Rillankin mielestä mä olin niin tylsä, että se leikki mieluummin lelunsa kanssa kun mun.
Mä tein ruokaa ja sain juuri pöydän katettua, kun Aleksi tuli kotiin. Ihan sitä tavallista, pastaa ja kermaista kinkkukastiketta. En mitään sen kummempaa, mutta musta oli kiva tehdä jotain mitä mä osasin ja mä halusin, että ruoka olisi valmiina Aleksin saapuessa. Mä tiesin, ettei se muistanut töitä tehdessään aina syödä.
"Hei rakas" - se kuiskasi mun korvaan ja suuteli mua poskelle, ojentaen sitten mulle Alkosta hakemansa punkkupullon, istuessaan pöydän ääreen. Me juteltiin syödessä molempien päivän kulusta ja kaikesta muustakin tuikitavallisesta. Jopa säästä, joka oli yllättävän kaunis ja lämmin vuodenaikaan nähden.
Ruuan jälkeen me korjattiin yhdessä jäljet ja mietittiin mitä me illalla tehtäisiin. Oli perjantai ja menoja olisi varmasti ollut tarjolla joka makuun.
Lopulta me päädyttiin molemmat kuitenkin vain siihen, että voiton vei sohva ja se sarja, joka meillä oli yhä kesken.
Mä tykkäsin, kun Aleksi aina käpertyi mun viereen sohvan nurkkaan ja mä sain pitää sitä lähelläni. Tai jonkun jumpscaren jälkeen pidellä sitä sylissäni. Tai siis saisin nyt sen jälkeen, kun me oltaisiin ensin tehty yhdessä vähän kotihommia.
Mä silitin paitoja, Aleksin laittaessa pyykkejä pesuun. Se kävi niitä läpi ja tyhjensi mun farkun taskuja, kun se ryppyinen paperi tuli sieltä esiin. Se, jonka mä olin ottanut mukaani studiolta. Aleksi katsoi mua. Sitten se katsoi pyykkejä. Mä katsoin käsissäni olevaa silitysrautaa. Ja sitten taas sitä.
"Ollaanko me jo sellainen tylsä vanha pari?" - Aleksi kysyi multa se lappu yhä käsissään. "Mä mietin samaa, muiden mielestä me kai ollaan" - mä vastasin ja vedin silitysraudan johdon seinästä.
"Mä en halua, että meidän suhde latistuu joksikin tylsäksi ja arkiseksi asiaksi ja joku päivä sä et haluakaan enää mua" - se sanoi hiljaa pyykkejä käsissään.
"Älä pelkää, niin ei tuu koskaan käymään, sä kyllästyt muhun ennemmin kun mä suhun" - mä sanoin ja olin täysin tosissani. Mä en ikinä kyllästyisi Aleksiin. Mä heräsin edelleen joka aamu siihen, että mä muistin miten onnekas mä olin kun se oli mun.
"Mutta kaipaako meidän suhde jotain lisäpiristystä?"- se kysyi multa miettivänä samalla, kun tunki pyykit pesukoneeseen, valitsi pesuohjelman ja painoi sen päälle.
"Mä en tiedä. Kaikki tuntuu tekevän kokoajan kaikkea ja kokeilevan asioita samalla kun me nyhjötetään kotona, jääkö meillä asiat kokematta?" - mä mietin ja ojensin sille lakanankulman.
"Olihan se ajatus noista partyista jotenkin vähän kutkutteleva" - se kohautti olkiaan ja alkoi vetää lakanoita mun kanssa.
"Mennäänkö me sinne, haluatko sä mennä?" - mä kysyin Aleksilta, asetellessani lakanoita kaappiin. Se katsoi mua miettivänä. Tavallaan mä toivoin sen kieltäytyvän. Tavallaan en. Ajatus oli jotenkin jäänyt houkuttelemaan muakin.
"Kai me sitten mennään" - se vastasi vähän epävarmasti, mun laskostaessa viimeisen lakanan siististi kaappiin pinoon muiden päälle, mun sykkeen kiihtyessä nopeammaksi, kuin koskaan ennen lakanoita viikatessa.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
---
Sanoja: 976
Parempi vaniljaista kun suklaista, mut en tiiä oonko hetkeen ollu yhtä happy kun sen videon takia yks päivä missä Tommi pomppi ne tossut jalassa 😄
