The Wrong Way 1/4

926 40 15
                                    


TURN AROUND

Aleksi

"Tohon suuntaan!" - Olli johdatti mua itsevarmana kohti hotellin pitkää käytävää, meidän suunnistaessa kohti hotellihuonetta.

Mä seurasin kiltisti sen perässä, vaikka me oltiin jo muutamankin kerran kuljettu samaa reittiä, käännytty vikasuuntaan ja oltu jo kertaalleen väärässä kerroksessakin.

Sekoilu oli oikeastaan alkanut jo heti hotellille saavuttaessa, meidät oli sijoiteltu sikinsokin ja me oltiin ilmeisesti päädytty Ollin kanssa ihan eri puolelle hotellia kuin muut.

Tai ehkä se olikin suunniteltua.. Joka tapauksessa mä toivoin muiden löytäneen huoneensa vähän vähemmällä sekoilulla. Mä olin varmasti kävellyt kohta jo ainakin jonkun puolimaratonin verran.

"Ei sittenkään, mennäänki tonnepäin, tuu!" - Olli totesi topakasti, opastaen meidät kääntymään taas uudelle käytävälle. Sekin kyllä näytti jälleen jotenkin vähän turhankin tutulta. Mutta ehkä kaikki käytävät olivat vähän samanlaisia ja samalla tavoin sisustettuja.

"Ei vittu, me mentiin kuitenki väärään suuntaan, käänny ympäri!" - Olli manasi, käskyttäen mut ympäri ja mä melkein kävelin sen päälle, sen pysähtyessä yllättäen paikoilleen. "Oh fuck" - mä huokaisin, meidän kääntyessä jälleen tulosuuntaan. Äijällä oli nyt kyllä pallo ihan totaalisen hukassa.

"Se onki sittenki vielä yhtä kerrosta ylempänä" - se huomasi vihdoinkin ongelman, jonka takia huonettakaan ei ollut löytynyt.

"Hisseille siis" - mä huokaisin taas. "Voidaan me portaitakin mennä, hyötyliikuntaa katsos" - se ehdotti täysin tosissaan. Mä katsoin sitä rumasti. Mä olin saanut jo ihan riittävästi liikuntaa ravaamalla sen perässä laukkuineni ja ainoa liikuntamuoto mitä mä aioin enää tänään harrastaa, oli vaakamambo pehmeän hotellivuoteen valkeissa ja puhtaissa lakanoissa.

"Ei sitten, mennään hissillä" - se kiirehti sanomaan, nähtyään kyrpiintyneen ilmeen mun naamalla.

Onneksi seuraavasta kerroksesta löytyi vihdoinkin kuulemma oikeaa numerosarjaa, joten huonekaan ei olisi enää kovin kaukana. Luojan kiitos.

Mä en tajunnut, miten se oli alunperin voinut edes sekoilla niin pahasti. Mun olisi varmastikin pitänyt kysyä siltä meidän huoneen numeroa, mutta mä olin vain kävellyt luottavaisesti sokkona sen perässä ja antanut sen harhaanjohtaa mua kaikessa rauhassa.

"Tässä se on, mut oho, tää ovi onki auki" - Olli sanoi yllättyneenä löydettyään oikean oven ja me astuttiin sisään huoneeseen. Vihdoin ja viimein.

Mä en jaksanut kiinnittää huomiota mihinkään ylimääräiseen, vaan keskityin vain Olliin. Mullakun oli mielessä vaan yksi asia. Se, mitä se oli matkalla kuiskutellut mun korvaan. Mä halusin päästä jo asiaan. Mä olin niin kaivannut sitä ja sen tuoreet viikset.. mä olin nauranut niille, mutta samalla ne jotenkin teki mut hulluksi himosta.

"Saat pornoviiksi nyt palkita mut siitä hyvästä, että mä raahasin laukkuja ympäri hotellia sun perässä" - mä ilmoitin ja tönin Ollia sänkyä kohti, meidän matkalaukkujen ja reppujen jäädessä oven pieleen.

"Mitäs mun murulle sais olla?" - se kysyi sivellen viiksiään, vaikka kyllä se sen tiesi, sehän mun korviin oli henkäillyt erilaisia ideoita siitä, mitä me voitaisiin tehdä, kun me vain päästäisiin kahdenkesken. Ja nyt me lopultakin oltiin päästy.

"Pikapano virkistäisi mieltä näin enshätään" - mä kerroin sille ja revin vaatteeni pois. "Suoraan asiaan, tykkään" - se hymähti, riisui farkkunsa ja veti mustan t-paidan päältään.

Butterfly Effects // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )Where stories live. Discover now