Butterfly Effects // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )

Fly On The Wall

Joonas

"Miks mä aina unohan jotain?" - mä päivittelin Nikolle kesken meidän baarireissun, tajuttuani, että mun puhelin oli jäänyt aiemmin tänään studiolle.

Kaikki me oltiin lähdetty sieltä jo tunteja sitten, mutta jostain kumman syystä mä en ollut edes kaivannut sitä ennenkuin vasta nyt. Ehkä se ei ollutkaan juurtunut mun käteen kiinni niin pahasti, kun mä olin luullut.

"Ei se mitään, mennään hakeen se, ehkä tää riittää tällä erää tänään" - Niko naurahti kaataessaan viimeisen kulauksen lonkerostaan kurkkuunsa. Meidän tultua kahdestaan baariin, se oli juonut jo sen verran monta lonkkua melko pienen ajan sisällä, että yleensä siitä eteenpäin se alkoi yleensä suosia vahvempia ja ne taas eivät sopineet sille alkuunkaan. Että ehkä oli ihan hyväkin tosiaan lopettaa tähän.

"Täällä!" - mä huudahdin Nikolle löytäessäni luurini studion pienen keittiön pöydältä, kun tuttuja ääniä ja kolinaa alkoi kuulua jostakin oven takaa.

"Hei miks täällä on ovi auki, onks täällä joku?" - Aleksin ääni huhuili studion ovelta.

Mä en ollut edes vaivautunut sulkemaan ovea tai laittamaan valoja päälle, meidän tarkoituksen ollessa vain piipahtaa nopeasti paikalla.

"Ei täällä ketään oo, ovi varmaan vaan unohtunu auki siltä kuka lähti viimesenä, tuu muru syliin jo" - Ollin ääni kuului vastaavan Aleksille huolettomasti, haluten selvästi jo vaihtaa aihetta johonkin muuhun.

"Hei peläytetään ne hyppäämällä esiin täältä yllättäen" - mä ehdotin Nikolle ja me suljettiin hiljaa keittiön ovi ja vetäydyttiin hetkeksi odottamaan.

Me kuiskuteltiin ja hihiteltiin hiljaa arvaillen niiden reaktioita, meidän pian säikäyttäessä ne kunnolla. Ne niin kiljuisivat ja hyppisivät ilmaan säikähtäessään. Tai sitten eivät. Me odotettiinkin nimittäin hetki liian kauan.

"Mmmhhh... aahhh... Alluuhh... tekee niin vitun hyvää.." - Ollin huokailut kantautuivat toisesta huoneesta. Me katsottiin Nikon kanssa toisiamme järkyttyneinä ja sitten kurkistettiin varovasti ovessa olevasta pienestä lasiruutuisesta ikkunasta.

Olli seisoi selkä meihin päin studion sohvan edessä housut kintuissaan, Aleksin istuessa sohvalla ja ottaessa siltä suihin.

Meidän piiloleikin tarkoitus oli ollut peläyttää ne, mutta se homma olikin kääntynyt nyt nurinkurin. Meitä taisi nyt kauhistuttaa enemmän. Ne olivat näköjään heti tänne tultuaan menneet ihan suoraan asiaan. Vaikka siitä syystä ne varmaan täällä olivatkin.

Mä muistelin, että Aleksi oli sanonut niiden suuntaavan studiolta johonkin illanviettoon tähän lähelle ja nähtävästi ne olivat sitten sieltä päättäneet tulla tyhjäksi uskomalleen studiolle pikku poskihoidolle. Ja tyhjä se olisi ollutkin, jos joku hajamielinen urpo ei olisi unohtanut puhelintaan.

"Mitä me ny tehään?" - mä kuiskasin Nikolle. "Ei me voida niitä keskeyttää, hiton nolo keissi" - mä päivittelin, mutta Nikon vakavahko ilme muuttui pian pirulliseen virneeseen. "Mut me voidaan katsoa" - se virnisti.

Mä loin siihen vähän sellaisen mitä vittua ilmeen. Mä en ollut nyt ihan satavarma pelleilikö se. Mutta kun tuota.. en mä sitä voinut kieltääkään. Mun tavallaan teki mieli katsoa. Se oli vähän väärin, mutta tilanne oli vaan jotenkin aika helvetin kutkutteleva.