Butterfly Effects // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )

Closer to You

Olli

Se päivä tuntui samalta kuin kaikki muutkin päivät. Mä join aamukahvia kerrostaloasunnossani, luin samalla sähköpostejani ja vastailin mulle tulleisiin viesteihin. Sen jälkeen mä tein normaalit aamuvenyttelyni, söin terveellisen aamiaisen ja join vielä toisenkin kupin kahvia.

Kellon siirtyessä yhdeksään, mun puhelin alkoi pitää ääntä ja siihen tulvi onnitteluviestejä mun vanhemmilta, siskolta ja joiltain muiltakin sukulaisilta, jotka eivät olleet tohtineet lähettää niitä aiemmin, näin viikonloppuna. Ikäänkuin niiden viestit olisivat mut herättäneet.

"Hyvää nimipäivää Olli" - niissä kaikissa toivotettiin. "Kiitos, kiitos, kiva kun muistitte" - mä lähetin saman kiittelevän viestin niille kaikille vastaukseksi.

Mun oli turha odottaa samanlaisia viestejä mun bändikavereilta. En mä kyllä odottanutkaan. En todellakaan. Ei niistä kukaan muistanut mitään niin turhaa asiaa kuin jonkun nimipäivä. En mäkään muistanut kenenkään nimipäiviä. Paitsi Aleksin. Se oli 10. lokakuuta.

Mä en ollut nähnyt Aleksia nyt kohta pariin viikkoon. Tarkalleen 13. päivään. Sillä oli kiire työstää meidän uutta tulevaa albumia ja mä olisin ollut vain häiriöksi sen luona.

Silloin kun Aleksi uppoutui töihinsä, se ei tajunnut mitään muun maailman menosta. Ei niin mitään. Ja se usein ärsytti mua. Siis mä ymmärsin kyllä sen keskittymisen, mutta siinä missä mun keskittyminen oli hallittua, sen oli ylilyötyä, varsinaista kaaosta ja mun oli vaikea katsoa sitä silloin, sen tehdessä itselleen niin.

Se ei syönyt tai nukkunut kunnolla, eikä tehnyt mitään oman hyvinvointinsa eteen niinä kymmeninä tunteina, joskus päivinäkin, jotka se vietti studiossa.

Kun mä keskityin, mun mielen valtasi rauha, kaikki mitä mä tein sujui jouhevasti ja asiat oli hyvin. Aleksi taas koki keskittyessään voimakkaita tunteita ja sen tunteet räiskähtelivät yli laidan, sen mielen myrskytessä. Sen päähän tulvi ideoita, se yritti toteuttaa niistä jokaisen ja hioi ne äärimmilleen, täydellisiksi, puskien pakonomaisesti eteenpäin siinä kaikessa raivossaan. Ja oli sen jälkeen aivan puhki. Silloin se vasta rauhoittui, päästi irti ja palasi tähän maailmaan.

Vähän kuin seksissäkin. Vaikka mä koinkin sen aikana monenlaisia tunteita, mä sain sen päätteeksi autuaan hyvänolon tunteen ja rauhan, kun taas Aleksi.. se saattoi olla niin voimakkaiden tunteiden kourissa, että sen nautinnon jälkeen se kyynelehti tunnekuohuissaan, karjui kiihtyneenä kiihkon vallassa tai sille iski energiapiikki heti sen jälkeen. Se ei halunnut sen loppuvan. Se halusi päästä loppuun, mutta ei halunnut sen kuitenkaan päättyvän, ennenkuin se oli aivan puhki ja uupunut, kaikkensa antanut.

Se taas johti välillä toiseen kierrokseen. Joskus kolmanteenkin, mun yrittäessä rauhoitella sitä. Siinä saattoi usein käydä siten, että seksi oli ainoa keino rauhoittaa sen mieli. Lisää sitä ja lopulta mä sain sen hallintaani ja molemmille mielenrauhan.

Tosin ne tunnekuohut tekivät siitä välillä aika rajunkin rakastajan. Ja siten myös musta. Mun oli laitettava se kuriin ja saatava se rauhoittumaan. Mä tykkäsin määräillä sitä. Tykkäsin kovasti. Aleksi mun alla tunnekuohun vallassa silmät kiihkosta palavina, herätti mussa voimakkaan tunteen hallita sitä ja vaikka mä seksin jälkeen sainkin aina rauhan, sen aikana sitä rauhaa ei ollut. Se oli puhdasta himoa ja halua täyttää kaikki tarpeensa. Sellaisetkin, joiden olemassaolosta ei ollut aiemmin tiennyt mitään. Eikä vain omansa, vaan myös sen. Etenkin sen.

Mä en koskaan ollut himoinnut ketään siten kuin sitä. Kaikkien mun aiempien partnereiden kanssa seksi oli ollut tasaista ja yleensä ihan hyvää, mutta tähän verrattuna.. mä olisin voinut koska tahansa vaihtaa kaikki ne kerrat, vain yhteen kertaan Aleksin kanssa. Se pisti mut tuntemaan. Tuntemaan kunnolla. Mä tunsin sen läheisyyden joka solullani ja halusin saada siltä kaiken. Mä halusin antaa sille kaiken. Ja se halusi antaa mulle sen kaiken.