Yön Pimeässä

2 - Juha Sipilä

Maanantai. Uusi lukio. Uudet ihmiset. Ei jumalauta.

Olen tullut koululle Suvin kyydissä, sillä hän on kuraattorina samassa lukiossa.

Kulahtaneen rakennuksen pihalla seisoskelee muutama tyyppi ja oletettavalla tupakkapaikalla muutama lisää. Kukaan muukaan ei näytä kamalan innostuneelta olemaan täällä. Sain nukuttua viime yönä mahtavat neljä tuntia kiitos puhelimen katselemisen ja sitten muuten vain nukahtamisen vaikeuden.

Kävelen sisään rakennuksen puisista ovista ja katselen ympärilleni avuttomana. Aulan toisessa päässä seisoskelee joku porukka puhumassa ja päätän kerrata sosiaaliset taidot päässäni ja suuntaan heidän luokseen.

Seinää vasten nojailee kaksi poikaa ja heitä vastapäätä seisoskelee kolmas poika jo yksi tyttö. Kävelen heitä kohti kiusallisesti ja yritän näyttää tyyneltä.

"Tota, sori, voisko joku teistä kertoa missä päin on rehtorin kanslia?" sanon jotenkin mukamas rennolla äänellä.

Porukka kääntyy katsomaan minua ja toinen seinään nojailevista pojista avaa suunsa.
"Sä taidat olla se rikkaan talon pentu?" tämä sanoo. Olihan se aika arvattavissa että huhut ovat jo vierineet ympäriinsä.
"Joo niin taidan olla" vastaan ja se sama poika ojentaa kätensä.
"Aarni" se sanoo ja kättelen sitä.
"Elias" vastaan ja sen huulille nousee hymy.
"Mähän sanoin että sillä on vaan joku ihan normaali nimi!" Aarni hihkaisee ja lämäyttää vierellään olevaa poikaa joka huitaisee tätä takaisin.
"Sori, niin siis me lyötiin vetoa kun nämä väitti että sieltä tulee joku snobi jonka nimi on joku Bernart tai jotain" Aarni vielä sanoo.
"Älä välitä tosta älykääpiöstä. Mä oon Venla!" sanoo ruskea tukkainen tyttö vieressäni.
"Ja nuo ovat siis Aarni, Vilho ja Santtu" Venla vielä sanoo ja osoittaa poikia järjestyksessä.
"Eikä me oikeasti uskottu että sä olisit joku snobi" hän selventää ja naurahdan tälle.
"No kiva että koko kylä selkeästi tietää mun saapumisesta. Eipä tarvitse alkaa selittelemään että olen uusi täällä" sanon.
"No jaa. Täällä käpylässä suunnilleen jokainen tietää toisensa ja toistensa asiat. Varoitukseksi vain, täällä juorutaan ihan huolella kun ei täällä mitään muutakaan oikein tapahdu" Venla selittää ja pyörittelee silmiään.

"Miksi sä edes tänne muutit? Ja varsinkin kesken lukuvuoden?" ilmeisesti Vilho niminen poika kysyy.
"No isä muutti uuden rakkautensa perässä niin oli vähän pakko" vastaan ja kaikki neljä nyökyttelevät.
"No mutta siis, voiko joku kertoa missä rehtorin kanslia on?" kysyn hieman kiusallisesti.
"Aivan, tottakai!" Venla toteaa ja jatkaa:
"Menet vaan nuo portaat seuraavaan kerrokseen ja sit suoraan vasemmalle niin sen ovi on siinä" hän opastaa.

Kiitän heitä ja lähden kipittämään kohti kansliaa. Koulu ei ole kovin iso ja olen aika varma että olisin löytänyt kanslian itsekin, mutta sain sentään syyn tutustua muutamaan oppilaaseen.

Koputan oveen jossa lukee "Sipilä". Kalju silmälasipäinen mies avaa sen ja hymyilee.
"Sinä taidatkin olla Elias? Tule vain peremmälle!" mies sanoo ja kävelee istumaan työpöytänsä taakse.

"Minä on tosiaan Juhani, lyhyemmin Juha" rehtori sanoo ja en voi käsittää että uuden lukioni rehtorin nimi on oikeasti Juha Sipilä. Juhakin ilmeisesti huomaa ihmetykseni.
"Ja kyllä, nimeni on Juha Sipilä, mutta minkäs sille voi että se en ollut minä kenestä tuli se kuuluisampi" Juha sanoo ja hekottaa hieman omille sanoilleen.
"Mutta ei anneta sen häiritä. Mitenkäs sinulla on tänne asettuminen sujunut?" Juha alkaa selittää ja me puhumme ehkä vartin kunnes hän vihdoin päästää minut menemään tunnille.

Koputan äidinkielen luokan oveen ja pirtsakan näköinen nainen avaa sen.
"Sie taidat olla Elias! Mukava saada sinut tänne meidän seuraan! Minä olen Maisa Saarinen" nainen höpöttää ja ohjaa minut luokan eteen.

"Elikkäs tässä on Elias, kuka on juuri muuttanut tänne! Toivon että te kaikki olette hänelle ystävällisiä ja autatte sopeutumaan tänne!" Maisa kajauttaa ja seison hänen vieressään kaikkien edessä erittäin kiusallisesti.

Katselen luokassa istuvia oppilaita. Heitä ei ole kovin montaa, ehkä viisitoista. Huomaan luokan perällä tutun näköisen naaman. Se poika sieltä marketista. Hän istuu samalla lailla huppupäässä takapenkissä ja on keskittynyt johonkin aivan muuhun. Huomaan myös aulassa tapaamani nelikon istumassa toisessa laidassa. Venla hymyilee minulle ja hymyilen hieman takaisin.

"Noniin, tuota... Meneppäs vaikka tuonne Jimin viereen istumaan Elias! Siellä näyttää olevan paikka vapaana" Maisa huudahtaa ja yhtäkkiä sykkeeni kohoaa hieman. Se on se sama poika jolle änkytin siellä kaupassa. Huppupäinen poika, ilmeisesti Jimi siis kääntyy katsomaan minua kuultuaan nimensä.

Kävelen kiusallisesti muiden ohi takapenkkiin ja istun Jimin viereiseen penkkiin. Tämä ei katsokkaan minuun päin vaan nojaa taaksepäin penkissään ja keskittyy katselemaan ikkunasta.
En tuijottele poikaa pidempään vaan yritän keskittyä opetukseen.

Tunnin jälkeen lähden luokasta ja otan nelikon kiinni käytävällä.
"Onko meillä ruokailu nytten?" kysyn Venlalta joka huomaa minut.
"Joo on! Sä voit tulla meidän kanssa jos haluut!" Venla hihkaisee ja Santtu katsahtaa sitä vähän kummissaan muttei kuitenkaan sano mitään.
"Joo voisinhan mä vaikka! Ei ole tullut tutustuttua tässä vielä ihan hirveän moneen" sanon kun lähdemme kulkemaan kohti ruokalaa.

Ruokalassa istumme nurkkapöytään tarjottimiemme kanssa.
"Miksi se Jimi näyttää niin tylyltä?" kysyn mieleeni jääneen kaupassa tapaamisen takia.
"Ei kannata välittää siitä kauheasti. Sillä on kuulemma kauheat huume ja alkoholi ja niin edes päin ongelmat" Venla sanoo ja heilauttaa kättään.
"Joo se on kunnon paikallinen huumekauppias ja tappelee kokoajan" Aarne lisää.
"Ai, mietin vaan kun se vaikutti aika kylmältä" sanon ja tajuan sanomani kuulostavan aika tyhmältä.
"Tai siis kun sillä oli naama ruvella ja niin edespäin" lisään.
"Varmaan tapellut taas jonku kanssa. Aina sille ilmestyy uusia naarmuja mutta en ees uskalla miettiä miltä se toinen on näyttänyt" Santtu selittää ja muut nyökyttelevät.
"Sanonpahan vaan että jos et heti halua jotain vaikeuksia niin pysyt vaan erossa siitä jätkästä" Venla vielä lisää.

Jotenkin minulle tulee outo tunne Jimistä, mutta yritän olla miettimättä tätä. Ehkä on oikeasti parempi pysyä koko tyypistä erossa.

Koulun loputtua kävellessäni parkkipaikalle Suvin auton luo, näen kyseisen pojan tupakkapaikalla polttamassa yksinään. Sillä ei ole minkäänlaisia hanskoja vaikka täällä on varmaan -15 astetta pakkasta ja se pitelee toista kättä takin taskussa ja toisella tupakkaa. Pitempään tuijottelematta, kävelen Suvin autolle ja istun pelkääjän paikalle. Suvi on jo valmiiksi autossa ja lähtee ajamaan miltei heti.

"No minkälainen oli ensivaikutelma Havulaakson lukiosta?" hän aloittaa ystävällisen kuuloisesti.
"Ihan hyvinhän mulla meni. Tutustuin mä jopa pariin oppilaaseen" vastaan ja kaivan puhelimen esiin taskusta.
"No sehän on kiva! Kyllä mä uskoin että sä saat kavereita täältä" Suvi jatkaa ja mumisen jotain vastaukseksi. Suvi vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutten ole tuntenut häntä vielä kovin pitkään ja muutto tänne tuli muutenkin aika yllätyksenä. Isä yrittää ehkä vähän pakonomaisesti saada meidät näyttämään joltain perheeltä, mutta Suvi onneksi taitaa huomata etten ole valmis mihinkään äiti-puoli kuvioihin.

Kotona, isä istuu keittiön pöydässä läppärinsä ääressä kuulokkeet päässä.
"Moi" tervehdin tätä.
"Mä olen kokouksessa" se vastaa takaisin ja vedän syvän henkäyksen ilman että hän huomaa.
"Ehkä sä voisit mennä jatkamaan sun kokous tuonne työhuoneeseen" Suvi ehdottaa isälle tultuaan sisään ja isä katsahtaa häntä.
"Totta, ehkä se olisi hyvä idea" isä sanoo ja hänen koko olemuksensa muuttuu. Hän nousee pöydästä koneensa kanssa ja lähtee kohti työhuonettaan.

Isän poistuttua Suvi alkaa tyhjentää tiskejä tiskikoneesta ja kääntyy sitten minua kohti.
"Kai sinä Elias tiedät että isälläs on vähän huolia noitten työjuttujen ja muun kanssa just nyt? Ei se sulle tahallaan tiuski tuolleensa" Suvi sanoo ja lasken lasin josta olen juuri juonut tiskipöydälle ja nyökkäilen.
"Joo tiedän tiedän" vastaan ja yritän hymyillä Suville ennen kun lähden yläkertaan.

Käyn makaamaan sängylleni ja tuijottelen taas kattoa. Olen oikeastaan aika yllättynyt miten hyvin tämä ensimmäinen päivä sujui. Venla ja muut vaikuttavat tosi mukavilta ja toivon että saan heistä vielä ystäviä.