Marraskuu alkaa lähestymään loppuaan ja pakkanen vain kiristyy. Myös pimeyden määrä kasvaa ja aurinko käy taivaalla vain muutaman tunnin ajan.
Maanataina äidinkielen tunnilla istuessani ihmettelen kun Jimiä ei näy. Hän ei ilmesty paikalle koko aikana.
Tarkistan jos hän olisi jättänyt jonkun viestin olevansa kipeä tai jotain, mutta mitään ei kuulu.
Seuraavalla kemian tunnilla istun tuttuun tapaani nelikon viereen. Tai no siis Venlan ja Santun viereen, sillä Vilho ja Aarni istuvat meidan takanamme.
Kemia on melkein sama asia kuin matikka, joten en ymmärrä siitäkään yhtään mitään. Kuuntelen koko tunnin opettajan selitystä alkuaineista ja sen sellaisesta samalla, kun pelaan ristinollaa kannettavaani vastaan.
Kesken tunnin kemian maikka päättää lähettää minut ja Venlan hakemaan varastosta lisää jotain koeputkia ja semmoista. Lähdemme vastentahtoisesti kohti varastoa.
"Mitä muuten sun ja Santun välillä tapahtu sillon perjantaina?" kysyn kun kuljemme käytävää pitkin. Olin jo unohtanut miten ne kaksi olivat riidelleet ja sitten Venla oli pussannut minua.
"Ai hitto, mä unohin senki kokonaan. Sori ku mä silleen lähentelin sua sillon. Olin tosi humalassa ja sit me riideltiin jotain turhaa Santun kanssa. Sit mun humalaiset aivot ajatteli jotenkin että paras vaihtoehto oli yrittää saada Santtu mustasukkaseks ja sä nyt vaan satuit olemaan lähimpänä" tyttö selittää ja hieraisee kasvojaan.
"No ei se haittaa, mut olin kyllä vähän ihmeissäni kun eilen te olitte jo ihan sujut. En vaan eilen kehannu mainita siitä" sanon ja naurahdan hieman.
"Joo, me puhuttiin lauantaina ja pyysin siltä anteeksi ja niin edes päin. Mä en edes muista mistä me riideltiin, tai edes kunnolla että pussasin sua. Santtu muistutti siitäkin vasta lauantaina" Venla kertoo hieman nolostuneena.
"No hyvä että saitte sovittua" sanon ja hymyilen tälle.
*
Koulun loputtua lähden taas Suvin autolle ja istun pelkääjänpaikalle. Suvi on jo autossa ja hymyilee minulle ennen ku käynnistää auton ja ajaa pois lukion parkkipaikalta.
"Mitäs sulla on mielessä?" hän kysyy hetken päästä. Olen ilmeisesti tuijottanut samaa kohtaa auton lasissa hajamielisesti jo hetken.
"Mitä?" kysyn Suvilta joka hymyilee edelleen. Hänen normi-ilmeensä on varmaan hymy, koska tuntuu että hän hymyilee kokoajan.
"Niin että mitä mietit?" hän toistaa.
"En mitään ihmeellistä. Yks kaveri vaan oli poissa koulusta eikä ilmottanu mulle mitään. Vaikka ei sen tietenkää mulle tarvii mitään ilmotella" kerron ja Suvi näyttää miettivän jotain.
"Sä vissiin välität tästä sun kaverista aika paljon jos olet noin huolissasi?" Suvi sanoo ja tuntuu että hän lukee ajatuksiani. Toisaalta hän työskentelee oppilaiden kanssa joka päivä, joten en ole yllättynyt.
"Oletin vaan että se ois ilmottanu jotain, kun kuitenkin eilen sano että nähdään huomenna" sanon ja revin kynsiäni.
"Ai sä olit sen kanssa eilen? Isäs oli vähän kireenä kun et tullu ajoissa kotiin" hän sanoo, mutta ei kuulosta yhtään syyttelevältä. Suvi on niin paljon mukavampi kuin isä. En edelleenkään ymmärrä mitä hän näkee isässä.
"Joo mut se nyt vaan oli koulutyön takia. Meillä vaan meni siinä pitempään mitä mä oletin" sanon, enkä ymmärrä miksi tuntuu jotenkin kiusalliselta puhua Jimistä, kun hän ei ole itse paikalla.
"Okei" Suvi vain sanoo jo keskittyy ajamiseen. Näen silti hänen kasvoillaan pienen hymyn, mutta päätän jättää sen huomioimatta.
Kotona menen huoneeseeni ja etsin puhelimen käteeni. Makaan sängyn pohjalla yli tunnin katsoen jotain turhaa internetin ihmeellisetä maailmasta, kunnes Instagramista ponnahtaa viesti näytölle.
CZYTASZ
Yön Pimeässä
RomansYön pimeässä sain olla vierelläsi ilman että kukaan tiesi. Mitä tapahtuu kun rikkaan perheen pentu pakotetaan pikkukylään ja kokonaan uuteen lukioon? Elias joutuu tutustumaan aivan uusiin ihmisiin ja hehkeä uusi talo, kotona painostava isä ja isän u...
