Yön Pimeässä

4 - Tiimityötä

Viikko lipuu nopeasti ja perjantai lähestyy. En vielä torstainakaan saa koululta luvattua läppäriä.

Kävelen aamulla sisään äidinkielen luokkaan. Luokka on pienempi kuin muut koulun luokat, eikä siellä ole paljoa paikkoja. Tottakai ainoa vapaa paikka on sen saman pojan vieressä, jonka viereen minut pakotettiin jo ensimmäisenä päivänä.

Kävelen sitten kiusallisesti luokan perälle ja istun ainoalle vapaalle paikalle. Jimin läppäri on auki kuten kaikilla muillaki ja siinä näkyy jotain äikän tehtäviä.

Maisa selittää jotain luokan edessä, kunnes hän pyytää meitä lukemaan jonkun tekstin koneiltamme.

Opettaja huomaa ettei minulla ole konetta ja harppoo luokan perälle.

"Missäs Eliaksen tietokone on?" tämä kysyy.

"En mä oo vielläkään saanu sitä" vastaan ja Maisa näyttää mietteliäältä. Sitten hän katsahtaa Jimiin.

"Eihän se mitään! Jimi, näytäppä ruutuasi myös Eliakselle niin hänkin pystyy opiskelemaan kunnolla!" Maisa sanoo ja Jimi kääntää katseensa opettajaan. Poika ei sano mitään vaan siirtää vain läppärinsä keskemmälle ja jatkaa ikkunan maiseman tutkiskelua.

Maisa poistuu vihdoin luotamme ja palaa selittämään jotain luokan eteen. Yritän keskittyä koneen näytöllä näkyvään artikkeliin, mutta keskittymiseni kiinnittyy vieressäni istuvaan Jimiin joka heiluttaa jalkaansa stressaantuneesti pöydän alla. Hänen katseensa on silti kiinnittyneenä huurteiseen ikkunaan.

Jimi ei ole tällä kertaa piiloutunut huppunsa taakse, joten huomaan hänellä olevat hopeiset korvakorut ja kulmakorun. Hänen leuastaan huomaa että hän puristaa hampaitaan yhteen ja hänen ilmeensä on muutenkin hyvin stressaantuneen oloinen.

En usein ajattele poikien näyttävän hyvältä, mutta pakko sanoa että Jimissä on jotain kiehtovaa. Olen myös aina seurustellut vain tyttöjen kanssa, vaikka eihän se tähän mitenkään liity.. tietenkään.

Jossain vaiheessa hän tajuaa minun tuijottavan häntä ja poika kääntää katseensa kysyvästi minua kohti. Näen taas hänen kylmät ruskeat silmänsä ja säpsähdän ajatuksistani.

"Mitä?" tämä miltei tiuskaisee.

"Sori, olin omissa ajatuksissani. Ei ollu tarkotus tuijottaa" vastaan nopeasti ja käännyn takaisin mukamas lukemaan artikkelia.

"Oliko viime kerralla tarkotus?" tämä kysyy ja melkein vedän henkeä väärään kurkkuun. Puhuuko hän silloin kaupassa tapaamisesta? Vai bussipysäkillä? Miksi näitä kertoja edes on näin paljon?

"Ei ollut. Tulee vaan nukuttua aika vähän niin ajatukset harhaantuu vähän muualle" selittelen, enkä ole varma itsekkään miksi kerron tätä hänelle.

"Aivan" Jimi vain sanoo ja keskittyy sitten johonkin muuhun. En kehtaa katsoa häneen päin enää ja yritän keskittyä artikkeliin.

Tunnin loppupuolella opettaja alkaa selittämään ryhmätyöstä joka meidän pitää tehdä neljän hengen ryhmissä.

Katsahdan luokan etupuolella istuvaa Venlaa ja Santtua. Vilho ja Aarni ovat periaatteessa eriluokalla kuin me, joten he eivät ole samalla äikän kurssilla kuin me.

Venla ja Santtu kävelevät luokan takaosaan, minun pöytäni luo.

"Oletan että mä oon teiän ryhmässä?" sanon ja katson parivaljakkoa.

"Joo ehdottomasti! Saatat kyllä lentää pihalle jos oot ihan sysi äikässä" Venla vastaa iloisesti. Santtu ei sano mitään mutta nyökkäilee.

Opettaja käy läpi luokassa muodostuneita ryhmiä kunnes hän saapuu meidän luoksemme.