12 - Mau-Mau

57 7 2
                                    

Elias

Minun perjantai suunnitelmani vaihtuvat täysin kun Jimi ilmestyy meidän ovelle naama veressä ja kertoo että hänen äitinsä heitti hänet pihalle.

Meidän oli alunperin tarkoitus mennä jonkun Juulin bileisiin, mutta olemmekin matkalla Krisun luokse.

Heidän asunnollaan kävelen Jimin perässä hänen huoneeseensa ja istuudun sille samalle punertavalle sohvalle kuin viimeksi.

Krisun ja Alman valkoinen kissa istuu minun syliini ja silitän sen pitkää turkkia.

"Mikä tän kissan nimi muuten on?" kysyn kun Jimi on saanut purettua tavaroitaan repustaan.

"Sen nimi on Mau-Mau" Jimi vastaa ja hymähtää.

"Mau-Mau? Vähänkö sulla on sulonen nimi!" sanon kissalle joka kehrää sylissäni. Näen silmäkulmastani miten Jimi on pysähtynyt paikalleen ja katselee minua ja Mau-Mauta. Hän hymyilee. On ihana nähdä että saan hänet hymyilemään.

"Mitä?" sanon ja katson häntä samalla kun silitän kissaa. Hän astuu eteeni ja asettaa kätensä minun niskaani ja vetää lähemmäs.

"Sä vaan oot tosi sulosen näkönen ton kissan kanssa" hän sanoo edelleen hymyillen ja katsoo minua taas niillä lämpimän ruskeilla silmillä jonka takia meinaan sulaa.

Hymyilen typerästi hänen sanoilleen ja pyörittelen sormiani Mau-Maun turkissa. Hänen kätensä niskassani tuntuu kylmältä, mutta se ei haittaa.

Hän nojautuu lähemmäs ja suukottaa minua. Sitten hän istuu viereeni sohvalle ja noukkii läppärinsä lattialta.

"Haluutko kattoo jotain leffaa?" Jimi kysyy näpytellessään salasanaansa.

"Joo haluun" vastaan ja siirryn Jimin viereen niin että hän saa taas vetäistyä minut ihan lähelle ja laitettua käden minun ympärilleni. Mau-Mau on edelleen minun sylissäni ja torkkuu samalla kun me katsomme elokuvaa hämärässä huoneessa.

Menee muutama tunti kun vain istumme lähekkäin ja katsomme elokuvaa. Pimeä on tullut jo iltapäivällä ja huoneessa ei näy muuta valoa kuin Jimin läppäriltä heijastuva.

Kun elokuva on loppunut, Jimi laittaa kannettavansa pois ja kietoo kätensä paremmin minun ympärilleni ja minä teen samoin.

"Mä en tykänny siitä päähenkilöstä" sanon hetken kuluttua.

"Ai, miks?" Jimi kysyy ja nojaa päänsä minun hiuksiini.

"Se oli niin tyhmä. Se teki aivan surkeita valintoja koko leffan ajan!" vastaan ja hän naurahtaa.

"Nii no ei se kyl kauheen viisas ollu"

"Ei ollu ei. Ja ne ei ees päätyny siinä lopussa yhteen!"

"Ehkä niitä ei vaa ollu tarkotettu sitten yhteen" Jimi vastaa ja silittää samalla selkääni.

"Onko meidät tarkotettu?" kysyn ja yllätyn itsekin mistä kysymys tuli.

"No se riippuu ihan meistä. Mitä sä luulet?" Jimi kuitenkin vastaa tyynesti.

"On" vastaan hetken miettimisen jälkeen. En usko kohtaloon, mutta jotain sellaista tämän täytyy olla.

"No hyvä" hän sanoo ja tunnen hänen hymyilevän.

"Onko sulla nälkä?" hän kysyy sitten.

"No ehkä vähän" myönnän.

"Tuu, nii mennään syömään jotain" hän sanoo ja nousee sohvalta.

Seuraan hänen perässään keittiöön, missä Krisu istuu syömässä jotain.

"Onko täällä jotain ruokaa?" Jimi kysyy Krisulta ja minä seison kiusallisesti keskellä huonetta.

"On siellä ainakin kanaa ja riisiä mitä mä tein tänää. Voitte ottaa sitä" Krisu vastaa ja jatkaa ilmeisesti leipiensä syömistä.

"Kelpaako?" Jimi kysyy vuorostaan minulta.

"Joo tottakai, mikä vaan käy" vastaan ja Jimi kaivaa meille lautaset yläkaapista.

Me lämmitämme ruokaa ja istumme Krisua vastapäätä. Hän selaa puhelintaan ja me syömme hiljaa. Hetken päästä hän laskee puhelimensa pöydälle ja katsahtaa minuun.

"Mistäs päin sä muutit Elias?" tämä kysyy rikkoen hiljaisuuden.

"Helsingistä" vastaan tottuneesti.

"Ai sieltä asti? Mahto olla aikamoinen muutos asettuu tänne käpylään" Krisu jatkaa.

"No joo, mut ei se nyt niin ihmeellistä ollu"

"Miten te ees Jimin kanssa tutustuitte? Luulis että siitä kuulee vaan paskaa tuolla kaduilla"

"Krisu?!?" Jimi huudahtaa väliin mutta Krisu vaan hymyilee tälle.

"No joo, ei sulla nyt paras maine kyllä ole" sanon ja käännän katseeni minua pidempään poikaan joka istuu vieressäni. Hän hymyilee minulle ja nousee sitten paikaltaan. Tunnen Krisun katseen meissä.

"Mä käyn ihan nopee nyt suihkussa nii älä Krisu murhaa Eliasta pliis" hän sanoo ja jään kahdestaan istumaan Krisun kanssa ruokapöytään.

"Mut oikeesti, miten te tapasitte?" Krisu toistaa kysymyksensä.

"No sillon kun mä muutin tänne, mä näin sen kaupassa ja sitten kun menin kouluun niin mut laitettiin sen viereen istumaan" kerron ja Krisu nyökyttelee mietteliäänä.

"Se vissiin oikeesti tykkää susta" hän sanoo yhtäkkiä ja tunnen poskieni kuumottuvan.

"Häh? Mitä sä meinaat?" sanon takellen.

"No kyllähän mä nyt huomaan miten se kattoo sua. Se jopa hymyilee. Sun ansiosta" Krisu selostaa ja katselen leivänmuruja pöydällä.

"Onko se noin ilmiselvää?" kysyn sitten.

"No on. Te ootte kun jotain yläastelaisia" hän vastaa ja nojautuu sitten lähemmäs puhuakseen hiljempaa.

"Se oikeesti näyttää välittävän susta ja sä taidat välittää myös siitä, niin pidä siitä myös kiinni. Se on saanu paljon paskaa niskaansa elämässään, niin on tosi sulosta nähä miten se käyttäytyy sun kanssa" hän sanoo ja nyökytän päätäni kun en osaa vastata.

"Mä oletan et sulle ei tarvii kaivaa vieraspatjaa?" hän sanoo sitten pieni virne kasvoillaan.

"Joo, ei taida tarvita" vastaan edelleen hieman punastuneena koko asiasta.

Hetken päästä käyn pesemässä hampaani vessassa ja menen sitten Jimin huoneeseen. Kello on vähän yli yksitoista ja minua väsyttää jo kamalasti.

Jimi tulee suihkusta päällään raidalliset yöhousut ja valkoinen t-paita. Vaihdan omat vaatteeni sillä aikaa kun Jimi säätää vuodesohvan kanssa.

"Tää ei sit oo kovin kummonen mut kyl tässä voi nukkua" hän sanoo kun on saanut vuodesohvan oikein aseteltua.

"No eikö se seura ole tärkeintä" sanon ja Jimi näyttää jopa hieman yllättyneeltä.

"Niin no kyllähän se on. Ja onneksi on hyvää sellaista" hän vastaa.

Huone on pilkkopimeä ja kömmin hänen viereensä natisevalle vuoteelle. Menen aivan Jimiin kiinni ja hän vetää minut vielä lähemmäs. Hän laittaa kätensä taas minun ympärilleni ja suukottaa minun otsaani. Hänen vieressään on niin hyvä olla.

Hänen vieressään on niin turvallista ja tuntuu kuin me olisimme maailman ainoat juuri sillä hetkellä. Hän silittää minun hiuksiani ja yritän pysyä hereillä edes vielä hetken, jotta voisin nauttia tästä hetkestä niin pitkään kuin mahdollista.

Hän tuoksuu hyvältä suihkun jäljiltä. Voisin vain jäädä juuri tähän hetkeen ikuisesti. Ehkä me olemmekin ainoat ihmiset kokomaailmassa juuri nyt. Millään muulla ei ole väliä kuin meillä.

Asetan pääni hänen olkapäätään vasten ja hän kietoo kätensä paremmin ympärilleni. Mau-Mau on päättänyt jäädä meidän seuraamme nukkumaan ja nukkuukin jo meidän jaloissamme.

Yön PimeässäDonde viven las historias. Descúbrelo ahora