13 - Prinssi Urhea

48 6 2
                                    

Herään aamulla ja voin vaikka vannoa etten ole koskaan nukkunut yhtä hyvin.

Jimi nukkuu edelleen kääntyneenä minuun päin. Hän näyttää rauhalliselta. Tutkin hänen naamaansa tarkemmin kun kerrankin saan siihen mahdollisuuden.

Jimin ripset ovat pitkät ja tummat. Hänen oikea hiusvärinsä taitaa olla tummanruskea, niinkuin siinä yhdessä hänen instagramiin julkaisemassa kuvassaan.

Jimi ei näytä kauheasti veljeltään, mutta tarpeeksi että heidän tajuaa olevan sukua. Hän kyllä näyttää paljon siskoltaan. Hän oli siinä samassa kuvassa. Jimille toisaalta sopii tosi hyvin lyhyt blondi tukka. Se saa hänen vahvat naamanpiirteensä korostumaan.

Palaan ajatuksistani todellisuuteen kun Jimi avaa unisesti silmänsä ja ikkunasta paistava auringonvalo osuu niihin. Hän siristää silmiään, mutta avaa ne taas kun muistaa minut vieressään.

"Huomenta" sanon lempeästi ja Jimi hieraisee silmiään toisella kädellään.

"Huomenta" hän vastaa unisesti. Sitten hän haukottelee ja painaa naamansa minun olkaani vasten. Silitän hänen blondia päätään.

"Nukuitko sä hyvin?" kysyn sitten.

"Paremmin ku koskaan" poika vastaa ja nostaa katseensa minuun. Aurinko osuu taas hänen silmiinsä ja värjää niistä kultaiset.

Hän suutelee minua ja nousee sitten istumaan. Hymyilen hänelle ja hän tekee samoin. Sitten hän nousee sängystä ja minä istun sängyn reunalle. Katson kun Jimi noukkii tuolilta paidan ja pukee sen ylleen.

"Voinko mä lainata sulta hupparia?" kysyn sitten hetken mietinnän jälkeen.

"Joo tottakai" hän vastaa ja etsii repustaan harmaan hupparin. Hän ojentaa sen minulle ja puen sen ylleni. Se tuoksuu häneltä.

Krisu on jo lähtenyt töihin, mutta Alma istuu keittiössä hörppimässä kahvia. Hän kohottaa katseensa meihin kun me kävelemme unisina keittiöön. Hänellä on samanlainen ilme kuin Krisulla oli eilen. Minunkin on pakko hieman hymyillä.

"Siis te ootte niin sulosia" Alma sanoo kuin puhuisi lapselle.

"Huomenta vaan sullekkin" Jimi vastaa ja minä naurahdan.

"Nukuitteko hyvin? Vai nukuitteko ollenkaan?" Alma hihittää ja Jimi vain näyttää hänelle keskisormea.

Seison hakvinkeittimen edessä ja sen sijaan että Jimi pyytäisi minua siirtymään, hän pujottaa kätensä minun molemmin puolin ja minä päätän kietoa käteni hänen ympärilleen samalla kun hän kaataa kahvia kahteen kuppiin. Alma kääntää katseensa takaisin omaan kahvikuppiinsa, mutta hymyilee itsekseen samalla.

Suvi tulee hakemaan minua puolenpäivän jälkeen. Hyvästelen Jimin ja koko automatkan Suvin naamalla on se sama omituinen hymy. Se tuntuu olevan jokaisen kasvoilla.

"No olikos teillä kivaa?" Suvi aloittaa kun olemme poistuneet parkkipaikalta.

"Joo, olihan meillä"

"Sun ei ole pakko vastata, mutta oletteko te Jimin kanssa yhdessä?" hän kysyy ja yritän taistella punastumista vastaan.

"Joo, kyllä me taidetaan olla" sanon lopulta ja hölmö hymy pakottautuu huulilleni. Suvi katsoo minua nopeasti ja hymyilee sitten itsekin.

"Kiva kuulla. Toi on tosi hyvä asia, mä toivon että sä tiedät sen"

"Kyllä mä tiedän. Mut älä jooko sano isälle mitään"

"En tietenkään! Sä saat kertoa sille just sillon kun sä oot valmis" hän hymyilee ja siinä hetkessä toivon olevani sukua hänelle isän sijaan.

Yön PimeässäTempat cerita menjadi hidup. Temukan sekarang