Yön Pimeässä

14 - Frendi

Kävelemme vieretysten bussipysäkiltä talolleni ja avaan sen valkoisen etuoven avaimellani, mistä roikkuu ihan liian monta avaimenperää yhdelle avaimelle.

Jimi pysäyttää minut ennen kun kerkeän astua sisälle.

"Ootko sä nyt varma että tää on okei? En mä halua että sun isä rupeaa kyselemään mitään" hän huolestuu ja sieppaan hänen kätensä omaani ja puristan sitä hellästi.

"Älä nyt huolehi noin paljon! Sä oot vaan mun frendi joka yöpyy meillä muutaman yön. Ei se mitään kysele" sanon ja hän yrittää hymyillä, mutta epäonnistuu ja enemmänkin virnistää stressaantuneesti.

Astun sisään edellä ja jätän kengät eteisen kenkähyllyyn. Jimi seuraa perässä ja me menemme samaan keittiöön, jossa Suvi muutama ilta aijemmin paikkasi Jimiä. Hänen katseestaan huomaa että hänkin muistaa tapahtuneen.

Keittiö on tyhjä joten siirrymme isän työhuoneen oven taakse. Koputan siihen ja isä pyytää minut sisään. Kävelen Jimi perässäni hänen työpöytänsä luo, missä hän näpyttelee jotain nostamatta edes katsettaan meihin.

"Isä, mä tulin kysymään jos Jimi voisi yöpyä meille muutaman yön kun niiden talossa on remppa ja huoneet vähissä?" selittelen ja isä nostaa katseensa tajuten että huoneessa on minun lisäkseni joku toinen. Sekunnissa hänen ilmeensä muuttuu virallisemmaksi ja hän nousee seisomaan penkistään.

"Mikset sinä kertonut että meille tulisi vieras? Oletan että sinä olet Jimi?" isä sanoo teennäisen rauhallisella äänellä ja ojentaa kätensä Jimiä kohti, joka tarttuu siihen ja kättelee häntä.

"Anteeksi kun mä tunkeilen näin varoittamatta, herra.. Lehtonen?" Jimi vastaa yrittäen kuulostaa asialliselta.

"Älähän nyt, sano vain Marko. Ja Eliaksen kysymykseen, minun puolestani saat käyttää vierashuonetta muutaman yön jos se kerran on tarpeen. Vieraita vartenhan se on!" Isä vastaa kovalla äänellä ja hymyilee häiritsevän leveästi.

"Ai, no kiitos tuhannesti!" Jimi kiittää ja poistuu isän työhuoneesta perässäni.

Me kävelemme portaat yläkertaan hiljaisuudessa ja avaan oman huoneeni vastapäätä olevan huoneen oven. Vierashuonetta ei ole keretty vielä sisustaa kokonaan, mutta siellä on sänky. Vierashuoneen ja minun huoneeni välillä on jaettu kylpyhuone, joka on siis yleensä vain minun käytössäni.

"Tää ei oo kauheen kummempi kun tätä ei oo viellä sisustettu mutta toivottavasti kelpaa" sanon ja annan Jimin viedä reppunsa huoneeseen. Hän tulee takaisin ovensuuhun.

"No siis tää huone on melkein isompi kun ykskään asunto missä mä olen asunut, joten en mä nyt valittamaan ala" tämä vastaa ja hymähdän.

"Ja kiitos" poika jatkaa ja ottaa askeleen lähemmäs ottaakseen käteni omaansa.

Pidän hänen kädestään kiinni ja johdatan meidät omaan huoneeseeni sulkien oven perässä.

Kun ovi on kiinni, vedän Jimin suudelmaan ja hän vastaan heti samalla tavalla asettaen kätensä minun lanteilleni. Työnnän hänet istumaan pedatulle sängylleni ja hän vetää minut syliinsä.

Hän suutelee minun kaulaani ja en voi muuta kuin hymyillä ja nauttia tästä hetkestä jota kukaan ei voisi uskoa todeksi.

Olen kietomassa käsiäni hänen ympärilleen kun kuulen tutun soittoäänen takataskustani. Jimi katsahtaa minuun hieman pettyneesti, mutta hymyilee.

"Onko mun pakko vastata?" ulahdan hänen sylissään ja Jimi naurahtaa ja silittää minun hiuksiani. Kaivan kännykän esiini ja näen näytöllä äidin nimen. Vilautan sitä Jimille ja nousen pois hänen sylistään ja istun hänen viereensä sängylle.