The dark side of my mind |Noel|

18. Miksi aina minä

"Mitä vittua?" pääsee hämmentynyt huudahdus joltakin. Tommi kyykistyy vierelleni -ilmeisesti tajuttoman - Nikon viereen. Hän laittaa sormensa tuon kaulalle ja koittaa kaiketi pulssia. "Hengittää. Tiiäks sä Joel yhtään mistä tää vois johtua? Saiks Niko siinä kolarissa jotain muita vaurioita ku ton jalan." Tommi kyselee. "Aleksi, Olli, Joonas, menkää nyt joku hakee terkkari." hän toteaa kolmelle muulle paikalleen jähmettyneelle ystävällemme.

Voi vittu mitä mä nyt sanon. Ei se saanu auto-onnettomuudesta vammoja jos ei oo ees ollu sellaisessa. Katson ympärillemme, ei tässä nyt just ole muita kun minä, Tommi ja Joonas. Kaksi meistä tietää jo. Anteeksi Niko, mutta nyt tietää myös kolmas. Tommi on meistä se ainoo skarppi tyyppi, joka oikeesti osaa yleensä auttaa. Mut edes se ei voi auttaa jos ei tiedä totuutta. Toisaalta jos terkkari tulee ei mun tartte kertoa ku sit vaan sille jos saan nyt viivyteltyä vähän.

"Teoreettisesti" yritän aloittaa lauseen, jotta minun ei tarvitsisi pettää täysin Nikon luottamusta. "voisko joku mielenterveydenhäiriö aiheuttaa tällasta?" yritän vihjailevasti kysyä, jos Tommi vaikka tietäisi jonkun oireen ja yhdistäisi sen päässään vaikka masennukseen. "No riippuu paljon siitä mikä. Kyllä jotkut vakavammat voi." Tommi vastaa. Hän katsoo minuun tiukasti "Mikä Nikolla on?" hän kysyy suoraan. Vittu. Pieleen meni tämäkin. Miksi mä en ikinä onnistu missään. Niko niin vihaa mua tän jälkeen.

"No siis ei varmasti, mut mahdollisesti ehkä..." selitän empien ja vilkuilen josko se terkkari pian tulisi. "Joel!" Tommi palauttaa aivoni kysymykseen. "Skitsofrenia" sanon nopeasti ennen kuin ajattelen sen enempää. "Nikolla epäillään skitsofreniaa. Ei se missään auto-onnettomuudessa ollu vaan osastolla. Lupaa pliis ettet kerro tätä kellekkään. Niko suuttuu mulle jo varmaan siitä, et kerroin sulle, koska se pelkää et pidätte sitä hulluna." selitän kaiken ja hautaan pään käsiini. "Tää selittää aika paljon" Tommi toteaa.

Samalla hetkellä myös hengästyneet Olli ja Aleksi ilmestyvät paikalle. "Terkkari ei oo paikalla" Aleksi huohottaa. Voi helvetti nyt sentään. Kuulikohan nuokin, mitä äsken sanoin. Tunnen sylissäni liikettä ja käden joka melkein huitaisee minua naamaan ennen kun ehdin tehdä mitään. "Ei me taideta sitä tarvita sittenkään" Tommi toteaa kun huomaa Nikon heränneen.

Niko

Avaan silmäni räväkästi auki ja nousen kuin automaattisesti istumaan. Hetki minulla kestää tajuta, että istun koulun pihalla, kylmällä kovalla asfaltilla. Katson nopeasti ympärilleni ja huomaan Joelin ja Tommin joiden välissä istun. Edessämme seisovat hämmentyneet ilmeet kasvoillaan Joonas, Olli ja Aleksi. Aleksi? Ei, ei... Kaikki tapahtunut palaa kirkkaana mieleeni. Miten hän on vielä tuossa, miksi kukaan ei estänyt minua. Enhän edes tunne noita kunnolla.

Kuulen kun Tommi sanoo jotain mutta en paniikin ja itsesyytösten keskeltä saa selvää mitä. Todennäköisesti on minulle vihainen. "Anteeks. Ei ollu tarkotus.... En mä... Mun pitää.." Mumisen epämääräisiä pahoitteluja ja alan nousta vauhdikkaasti ylös maasta. Unohtaen kokonaan vielä toipilaan jalkani. Se protestoi kivulla vastaan, mutta siitä välittämättä nousen seisomaan ja käännyn toiseen suuntaan lähteäkseni kävelemään pakoon tilanteesta.

En ehdi ottaa edes yhtä askelta, kun törmään tielleni huomaamattani ilmestyneeseen Tommiin. "Äläs hoppuile", hän toteaa tiukasti. Vasta nyt huomaan jalkakivun ohella omaavani päänsäryn, jonka aiheuttama huimaus vetää minua uudelleen maan puoleen. "Istutaas nyt ihan rauhassa hetki" kuulen vuorostaan Joelin äänen, jonka vahvat kädet pitävät minua tasapainossa ja auttavat sitten laskemaan takaisin maahan.

"Mä tiedän et tein väärin. Oon todella pahoillani. Voitko sä mitenkään antaa anteeksi." kohdistan sanani suoraan Aleksille.

Aleksi

No nyt menee homma oudoksi, mietin ja vilkaisen ympärillämme olevaa porukkaa. Ensin Ollia, joka näyttää vähintäänkin yhtä kummastuneelta kanssani. Sitten Joonasta, joka välttelee katseita. Mikä häntäkin vaivaa? Joelia, joka tavaa minulle äänettömästi sanaa "myöhemmin". Joo parasta olisi jonkun kertoa mitä täällä tapahtuu.

"Anteeksi oikeesti, ei mun ollut tarkotus" Niko avaa taas suunsa, kun en vastaa mitään. Pystyn huomaamaan kyyneleitä tuon silmissä. "En oikeen nyt ymmärrä. Et sä ole mitään tehnyt" saan vihdoin sanotuksi. Niko katsoo minua järkyttyneenä, sitten hän kääntää kasvonsa kohti Joelia. "Se oli..?" hän aloittaa kun kysyen, mutta vaikenee sitten. "Joo. Sä vaan pyörryit. Huolestuttiin susta, ei tässä mitään muuta oo käyny." Joel selittää, ihan kun tilanne olisi jotenkin normaali. Mistä he edes puhuvat. Yritän etsiä Ollin ja Joonaksen katseita kysyäkseni, ymmärtävätkö he minua enemmän, mutta en tunnu saavan mitään vastausta.

"Vittu. Tai siis hyvä. Tai kun ei. Mä en kestä, miks aina minä." hän parkaisee ärtyneen kuuloisena, nappaa kyynärsauvansa, nousee ja lähtee puoliksi niitä käyttämättä kävelemään tuskaisen oloisesti kohti vessojen ovia. "Odota!" Joel huudahtaa ja on lähdössä tuon perään, mutta Joonas estää. "Kellot soi jo ajat sitten, meiän on pakko mennä tunnille. Sä lennät pihalle tolta kurssilta jos et tuu ja tiedät sen" Joonas selittää surullisella, mutta tiukalla äänensävyllä ystävälleen. "Mua ei kiinnosta!" Joel tiuskaisee ja on lähdössä uudestaan, mutta Joonas ei päästä tuota menemään.

"Sulla ei oo varaa tippua siltä kurssilta! Mä meen sen perään ja katon et se on okei. Mulla on varaa olla vielä parilta tunnilta pois. Onko ok?" Joonas määrää päättäväisesti. Joelin silmistä paistaa uhmakkuus, mutta hetken hiljaisuuden jälkeen hän taitaa itsekin tajuta Joonaksen olevan oikeassa ja tyytyy kohtaloonsa vain nyökäten. "Hyvä. Kattokaa, et se menee sinne tunnille." Joonas vielä sanoo ja katsoo merkitsevästi meitä muita ennen kuin kääntyy kannoillaan ja lähtee hölkäten kohti vessoja, joihin Niko oli suunnannut.

|| Siis en tiedä, mitä tapahtui. Tää luku on ollu valmiina jo vaikka kuinka kauan ja luulin jo julkaisseenikin tän, mutta selkeästi olin unohtanut. No nyt saatte sen ja varmaan aika pian sitten toisenkin luvun kun kerran tajusin tän  luvun vasta, kun olin tulossa julkaisee jo seuraavaa...😶‍😅

Miksi kirjoitusinspiraatio muuten iskee aina silloin kuin pitäisi olla jo nukkumassa ja olisi sata muutakin asiaa tehtävänä? Sen todella haluaisin tietää...😄