Where's The Exit || Blind Channel Oneshots

| Santeri x Lea - Kotiin paluu |

Kiitos kun toivotte näitä :3
oon myös pahoillani et tän kirjoittamisessa kestää ikä ja terveys, koska oon oikeesti tosi laiska kirjottaa mitää mutta V I H D O I N tää on luettavissa myös teille :3

𝙎𝙢𝙪𝙩𝙩𝙞𝙖 𝙡𝙪𝙫𝙖𝙨𝙨𝙖

~ Santeri Koppelo ~
Olimme palanneet kiertueelta kotiin, astun lentokoneesta ulos. Kihlattuni Lea odotti minua paikan päällä. Tuo juoksi luokseni ja hyppäsi syliini. Pidin hänestä kiinni ja vaihdoimme suudelmia. "Mulla on ollu niin kova ikävä sua, samoin Novalla ja Davalla" Kihlattuni selittää. "Mullakin on ollut teitä ihan kauhee ikävä, en mä oo voinu enää ees nukkua kun odotin aamua että päästään lähtemään lentoasemalle." selitän.

"Voi rakas, onneks oot nyt kotona ja voidaan vihdoin olla vain kaksin toki koirat myös mutta silti" Lea hymyilee. "Niinpä, onneks ei tarvii nyt hetkeen lähtee tämmöselle kiertueelle enää, kolme kuukautta on oikeesti liian pitkä aika olla erossa toisesta" silittelen Lean hiuksia. "Niin, mut nyt lähetään kotiin mä oon tehny meille ruokaa ja tehny muutakin yllätystä" Hän kertoilee ja hyppää alas sylistäni, otan naista kädestä kiinni ja lähdille taksille joka odotti meitä. Laitan laukun peräkonttiin ja istun kihlattuni viereen. Laitan vyön kiinni ja otan Leaa kädestä kiinni. Katselen meidän käsiä ja vilkaisen naista hymyillen. Hän oli onnellinen kun sai minut kotiin.

Saavuimme perille, maksoin taksin, haen laukkuni ja suuntaamme ovelle, kuulen Davan ja Novan jo haukkuvan oven takana, he ovat ilmeisesti odottameet minua todella kauan. Avaan oven ja pian molemmat koirat hyppivät päälleni. Naurahdan ja rapsuttelen noita. "No moii ihana nähä teitä hupsuja" naurahdan. Riisun kengät ja takin pois. Menen makkariin ja tyhjennän matkalaukkuni sisällön pyykkikoriin jonka raahaan kodinhoitohuoneeseen.

Menin sohvalle jossa kihlattuni sekä koiramme olivat, otin Lean kainalooni ja aloimme sitten katsomaan leffaa yhdessä. Nainen nojasi minuun, silitin kihlattuni pehmeitä ja silkkisiä hiuksia. "Rakas?" tuo sanoo. Käännän katseeni tuohon. "Niin kulta?" vastaan. "Voitasko me pian siirtyä makkariin?" Lea kysyy. Päädyn nyökkäämään.

~ Lea Saari ~
Siirryimme Santerin kanssa makuuhuoneeseen. Suljimme oven etteivät koirat pääse perässä. Seison seinän lähellä sillä meidän makkari ei ollut kauhean iso. Santeri nostaa minut syliinsä ja työntää seinään varovasti. Vaihdamme suudelmia ja pian tunnenkin sängyn allani. Tuo tulee päälleni ja suutelee minua intohimoisesti, mutta rakastavaisesti. Vastaan suudelmaan ja aloimme riisua vaatteitamme, jotka tosin kyllä lenteli pitkin makuuhuonetta, mutta se ei todellakaan haitannut. Santeri oli tärkein ei vaatteet.
Kihlattuni siirtyy kaulalleni jolloin huokaisen semi kovaa. Huokailen tuon alla ja pian kaulani onkin merkkattu kokonaan, ei jäänyt selväksi ainakaan kenelle kuulun. Katselen Santeria joka koittaa laittaa kortsua paikoilleen.

Autoin kihlattuani ja pian hän saa itsensä takaisin jalkojeni väliin. "Mä oon kaivannu tätä" totean katsoessani tuota hymyillen. "Samoin" hän vastaa ja suukottaa poskeani. Pian tunnen miehen olevani sisässäni jolloin huokaisen nautinnosta. Viime kerrasta todella oli aikaa, en edes ymmärrä miten selvisin tänne saakka. "Ooks sä valmis?" tuo varmistaa, nyökkään hymyillen ja Santeri aloittaa liikkumaan. Nautin ja tarraan miehen käsivarsista kiinni. Tuo nopeuttaa tahtia, huokailemme molemmat yhtä lujaa ja nautimme toistemme läsnäolosta. "Mmh" Santeri huokaisee. Huokaisen myös ja tarraan toisella kädellä lakanasta ja puristan sitä lujaa. "Ä Äläh lopeta" anelen tuota. Hän nyökkää ja jatkaa. Vaihdamme samalla suudelmia.

𝙎𝙠𝙞𝙥 𝙩𝙪𝙣𝙩𝙞

Saimme meidän hommat valmiiksi ja makoilemme nyt sängyllä tasaamassa hengitystämme. "Mulla oli ikävä näitä hetkiä" hengittelen. "Niin mullakin, ja sua isoin ikävä ikinä" Santeri toteaa. "Mä tiiän, mul oli yhtä iso ikävä, et tiiäkkää kuinka monesti mun piti halaa sun hupparia ja ettii sun hajuvesi mitä pystyin haistella isoimmassa ikävässä" huokaan ja katson Santeria. "Mä uskon" hän hymyilee ja pörröttää hiuksiani. Tuon läsnäolo oli parasta koskaan. "Miten teil meni kiertue muuten?" nostan katseen Santeriin. "Tosi hyvin, paitsi Aleksi sai kerran omasta rumpukapulastaan päähän, Olli pyöri niin paljon lavalla et se kompastu melkein omaan basson johtoon ja Joel meinas kerran putoo lavalta" hän selitti.

Naurahdan ja nyökkään. "Semmoset rokkikukot sitten" kikatan ja silittelen Santerin paljasta rintakehää. "Semmostapa semmosta, oli se huvittavaa" Santeri naurahtaa ja vetää minut päällensä, painan pääni tuon rintakehälle ja kuuntelen kihlattuni sydämmen sykettä. "Sä oot paras ja maailman rakkain ihanuus" hymyilen. "Samat sanat rakas, mä en kadu päivääkään sun kanssa, sä teit mun elämästä paremman" Santeri kertoilee. Suutelemme ja suuntaamme suihkuun, suihkun jälkeen puimme päällemme rennot kotivaatteet ja menimme valmistamaan iltaa varten iltapalan Santeri kattoi pöydän valmiiksi iltaa varten ja hoiti voileivät kun minä taas letut ja hillon.

~~

Kiitos kun luette näitä <3
Jos tulee ideoita niin kertokaa toki :)