New Love

21. Tunteiden Vuoristorataa

Joonas

Katselen sohvalla istuskelevaa Ollia mietteliäänä. Hän kuuntelee parhaillaan Nellen selostusta jostain jutusta ja hymyilee jopa iha aidon oloisesti. Oli helpottavaa huomata, että hän ja Aleksi olivat väleissä ja jopa menossa treffeille, mutta samaan aikaan mietin että onko Ollista siihen. En ole tajunnut kuinka paljon Olivian tila vaikuttaa edelleen häneen. Tai tottakai se vaikuttaa, mutta kieltämättä hieman säikähdin kun hän murtui niin pahasti.

Mutta toisaalta Aleksista voi olla apuakin. Hän voi viedä Ollin ajatuksia muualle. Kukin päättäköön itse mitä se tarkoittaa. Mutta en minä hommaan rupea puuttumaan. Antaa asioiden mennä omalla painollaan. Pääasia että Olli on onnellinen. Ovelta kuuluu kolinaa ja kohta kuuluu sekä Nikon ja Tommin äänet juttelemassa kevyesti keskenään. Hymyilen ja venyttelen yläkroppaani nousten ylös lattialta. Säpsähdän kun kädet kiertyvät takaapäin ympärilleni ja vilkaisen olkani yli takanani seisovaa Joelia. "No moi", hymähdän huvittuneena. "Tuli ikävä", hän mutisee.

Käännän katseeni ovelle ilmestyneeseen kaksikkoon. "Moi", Niko moikkaa ja astelee peremmälle. Tommi suuntaa suoraan keittiöön keittämään kahvia. Hänellä oli pitkä päivä töissä. Huomaan että Nelle on kiivennyt Ollin syliin. Ilmeisesti uudet ihmiset ujostuttaa. Aleksi istuskelee kuulokkeet päässä koneen edessä eikä edes varmaan ole huomannut Nikon ja Tommi saapumista. Niko kurtistaa kulmiaan hämillään nähdessään Nellen. "Alen tyttö", hymähdän hänelle. Nikon ilme kirkastuu hänen tajutessaan asian. "No moikka! Mikä sun nimi on?" Niko kyykistyy sohvan viereen ja Nelle katsoo häntä varuillaan.

"Kerro vaa. Niko on iha kiva tyyppi", Olli hymyilee ja silittää tytön selkää. "Nelle", tyttö mumisee. Hän alkaa vilkulla Aleksia hädissään Tommin astellessa tilaan. "Haluuks mennä iskän sylii?" Olli kysyy ja Nelle nyökyttelee rivakasti. Olli nousee ylös tyttö sylissään ja käy koputtamassa Aleksia olalle. Aleksi säpsähtää ja kääntyy katsomaan meitä muita päin. Hänelle ei selkeästi tuota vaikeuksia päästä flow tilaan. "Nellee rupes ujostuttaa", Olli sanoo ja Aleksin ilme heltyy. Hän ottaa Nellen syliinsä, ja hymyilee Ollille nätisti. Taitaa hänkin olla aika rakastunut. "Ei oo mitää jännitettävää. Niko ja Tommi on oikein kivoja", Aleksi juttelee Nellelle.

Seuraan kun Tommi menee lähemmäs. Hän kyykistyy Nellen tasolle. "Mä kuulin et sun käteen sattu", hän sanoo ja hymyilee Nellelle rauhallisesti. Nelle nyökkää vähän ja ojentaa kipsiään nähtäväksi. "Vau, onpa hieno koira piirros. Ootko iha ite tehny?" Tommi jatkaa tytön jututtamista. "En. Olli teti sen", Nelle kertoo ylpeänä. "No vautsi. Tiesitkö et mullaki on koira", Tommi kertoo ja näyttää puhelimestaan kuvaa heidän koirastaan. Tytön silmät kirkastuvat ja ujoudesta ei ole enää merkkiäkään. Noin vartin päästä Nelle istuu jo Tommin sylissä ja katselee tuon kanssa kuvia Tommin koirasta.

Olli

Poskia särkee pitkään jatkuneesta pakotetusta hymystä. Katselen Nelleä ja Tommia jotka puhuvat jotain koirista ja yritän keskittyä heihin. Ajatukseni kuitenkin lipuvat kerta toisensa jälkeen synkemmille raiteille. En edes huomaa että jalkani naputtaa lattiaa ahdistuneesti, ennen kuin Joonas laskee kätensä polveni päälle. Vilkaisen tuota hämilläni ja hän vetää minut halaukseen. Yritän pidätellä itkua, mutta se osoittautuu yllättävän hankalaksi. Ajattelin, että olen itkenyt tänään jo niin paljon että kyyneleitä ei enää riittäisi, mutta näköjään olin väärässä.

Niiskaisen Joonaksen olkaa vasten ja hautaan kasvoni tuon huppariin peittääkseni kyyneleeni. "Ei hätää. Itke vaa", Joonas kuiskaa ja silittää selkääni. Niiskutan tuon sanoille kovemmin. En tiedä mitä tekisin ilman Joonasta. Hän on ollut tukenani pienestä asti aina kun on ollut vaikeaa ja minä tietenkin myös vuorostani jos hänellä on ollut vaikeaa. Mutta niin ystävyys kai toimii.

Aleksi

"Onks Ollilla kaikki hyvin?" kuulen kun lasken kuulokkeeni pöydälle. Kurtistan kulmiani ja etsin katseellani Ollia. Hän on Joonaksen kainalossa ja tuhisee hiljaa. Hänen silmänsä näyttävät punaisilta ja turvonneilta. Jostain syystä pieni mustasukkaisuuden pistos iskee, kun Olli ja Joonas ovat niin lähekkäin. Heti sen jälkeen iskee häpeä. Typerää tuntea näin, vaikka emme ole edes yhdessä tai mitään.

"Joo. Se on vaa tosi väsyny", Joonas sanoo hiljaa ja silittää Ollin selkää. Hän vilkaisee minua nopeasti ja käännän katseeni pois. Muut nyökkäilevät ja jatkavat juttujaan. Hymyilen kun Nelle istuu Tommin kanssa rumpujen takana. Tyttö kuuntelee keskittyneenä Tommin peruskomppi opetusta. Ihanaa että hän viihtyy täällä vaikka en pystykään ihan koko aikaa olla hänen kanssaan. Nousen pöydän äärestä ja suuntaan rumpujen luo.

"Sustahan tulee iha multitalentti ku sul on ny monta opettajaa", hymyilen Nellelle ja hän nyökkäilee innoissaan. Rumpujen soittaminen ei vielä ihan suju murtuneen käden kanssa, mutta se ei näytä haittaavan Nellen menoa. Katselen kun tyttö paukuttaa rumpuja innoissaan. "Anna Ollille aikaa", Tommi sanoo hiljaa niin että vain minä kuulen. Kohotan katseeni häneen hämillään. Tietääkö kaikki tosiaan, että meillä on jotain juttua? "Sil on ollu vähä vaikeeta. Mut se kertoo sulle varmasti sit ku on vaa valmis", Tommi hymyilee lohduttavasti. Vilkaisen sohvaa kohti missä Joel ja Joonas juttelevat hiljaa jostakin, Ollin edelleen nukkuessa Joonaksen sylissä.

En uskonut, että minä olisin meistä kahdesta se, joka joutuu antaa toiselle aikaa. Mutta ehkä meillä molemmilla on demonimme jotka vaativat vähän kovempia otteita aika ajoin. Vilkaisen Nelleä joka soittaa rumpuja edelleen innoissaan ja hipsin sitten sohvan luo. "Pääsenks mä siihen?", kysyn hiljaa Joonakselta ja hän nyökkää hymyillen. Vaihdamme varovasti paikkoja ja pian Olli nukkuu pää sylissäni. Silitän hänen hiuksiaan varovasti. Tekisin mitä vain että tällä miehellä olisi parempi olla.

Sanoja:814

Tuli ehkä vähä sekava täyteluku mut eiköhän tästä oo hyvä jatkaa.