New Love

19. Ilta

Aleksi

Myöhemmin kun olemme saaneet ruuat syötyä, esittelen Nellelle miten äänityslaitteeni toimii. Tyttö seuraa kiinnostuneena kun naputtelen konettani. "Ollihan vois olla vaik meijän koekaniini. Soitaks jotai?" kysyn sohvalla koomaavalta mieheltä. "Voin mä kokeilla", hän hymyilee ja nousee venytellen ylös. "Sä voit soittaa tol mun bassolla jos se oli kerta sun ykkös soitin", nyökkään seinällä roikkuvaa bassoa kohti. Ollin hymy levenee ja hän nappaa soittimen käsiinsä. "Ei oo kyl pitkää aikaa tullu soitettuu", hän hymähtää lähinnä itsekseen.

"Alota vaa ku oot valmis", hymähdän ja neuvon sitten Nellelle mistä kuuluu painaa. Olli alkaa soittaa ja vilkaisen häntä sivusilmällä. Tai siis minun piti vilkaista, mutta katseeni juuttuu häneen. Olli soittaa silmät kiinni ja selkeästi eläytyy musiikkiin. Hänestä huokuu ihan eri energia kuin yleensä ja poskiani alkaa väkisinkin kuumottaa. Silmäni tippuvat hänen sormiinsa, jotka näppäilevät kieliä itsevarmasti. Yritän pitää ajatukseni kurissa ja käännyn takaisin koneeni puoleen. Nelle painelee nappeja ja katselen häntä huvittuneena. Tyttö vaikuttaa onnelliselta ja monta viikkoa kestänyt ahdistukseni hälvenee hieman.

Pian Nelle kyllästyy ja lähtee tutkimaan studiota itsekseen. Annan Ollin kuitenkin jatkaa soittamista. Totta puhuen en edes halua hänen lopettavan. Painan äänityksen päälle ja käännyn jälleen katsomaan häntä tarkemmin. Hänen soittamansa biisi päättyy ja hän avaa silmänsä. Käännän katseeni pikaisesti pois ja punastun. "Vähä taidot ruosteessa", hän hymähtää ja nostaa basson takaisin seinälle. "Älä viitti. Sähä olit iha älyttömän hyvä", tuhahdan ja lopetan äänityksen. "Arvasin et tykkäsit", kuulen virneen tuon äänessä ja puna poskillani syvenee. "No ooks nähny ittes?", hymähdän ja käännyn tuolillani ympäri nii että olemme kasvotusten. Tällä kertaa on hänen vuoronsa punastua. Virnistän voitonriemuisesti.

Olli pyörittelee silmiään huvittuneena. "Mä käyn kattoo mihi Nelle meni", hymyilen ja suuntaan studion olkkariin. Löydän tytön sohvalta aivan umpi unessa. Hymyilen hellästi ja hiivin lähemmäs. Otan sohvan selkänojalta viltin ja peittelen Nellen varovasti. Istun sohvan viereen ja silittelen hänen hiuksiaan hellästi. En tiedä mitä tekisin ilman Nelleä. Hän on koko elämäni.

Olli

Hymyilen itsekseni ja katselen ympärilleni Aleksin studiossa. Hän meni etsimään Nelleä. Seinällä roikkuu muutama kultalevy ja menen katsomaan niitä tarkemmin. Hän ei ole edes vielä kolmekymmentä ja hänellä on jo useampi kultalevy. Hänestä olisi varmasti hyötyä bändillemme. Mutta se ei oikeastaan lähtökohtaisesti kiinnosta minua. Aleksi ihmisenä kiinnostaa. Katselen vielä hetken ympärilleni ja lähden sitten etsimään Aleksia ja Nelleä.

Pääsen olkkarin ovelle ja hymyilen pienesti huomatessani nukkuvan Nellen ja Aleksin silittelemässä hänen hiuksiaan. Hipsin istumaan toiselle sohvalle ja katselen noita ajatuksissani. Jonkin ajan kuluttua Aleksi nousee ylös ja pyyhkii poskiaan. "Onks kaikki hyvin?", kysyn hiljaa ja hän nyökkää. "Sori. Aloin vaa miettii liikaa", hän hymyilee vähän ja tulee viereeni sohvalle. "Ymmärrän. Mut mä kyl kuuntelen jos haluut puhuu iha mistä vaa", hymyilen rohkaisevasti. Aleksi vastaa hymyyni kiitollisena ja yllätyksekseni kömpii jalkojeni väliin istumaan.

Kiedon käteni varovasti tuon ympärille ja alan silitellä hänen käsivarttaan. "Mä oon vaa viimeaikoina viettäny iha liian vähä aikaa Nellen kaa. Ja tänää mä huomasin kui pienestä se on onnellinen. Jotenki tuntuu iha kauheelta et oon aatellu et en vois ottaa sitä tänne mukaa, koska siit ois liikaa vaivaa. Ei mun omasta tyttärestä pitäs koskaa olla liikaa vaivaa", hän kertoo hiljaa ajatuksiaan ja rutistan häntä tiukemmin. "Mä oon vaa välillä nii älyttömän väsyny", hän niiskaisee.

"Millo sä oot viimeks pitäny lomaa?" kysyn ja heijaan häntä hellästi. "Kerran sen jälkee ku Nelle meni päiväkotii", hän mutisee ja niiskuttaa hiljaa. "Sun pitäs ottaa kunnolla lomaa. Et sä jaksa muuten. Ei kukaa jaksa ikuisesti", sanon ja tunnen kuinka tämä alkaa täristä itkun voimasta. Kuiskailen hänelle lohduttavia sanoja ja yritän saada hänet rauhoittumaan. "Mut vaikka sä oisit kuinka väsyny, ni sä oot silti paras mahdollinen isä Nellelle. Se et sun voimavarat on lopussa, ei tee susta mitenkää huonompaa", kerron ja painan kevyen suukon hänen hiuksiinsa.

Pikkuhiljaa Aleksi alkaa rauhoittua. "Sori, mä vaa itken koko ajan", hän mutisee ja pyyhkii kasvojaan hihallaan. "Älä siitä stressaa. Must on hienoo et osaat näyttää sun tunteet", hymyilen ja Aleksikin hymyilee jo hieman. "Missä sust on tullu noin fiksu?" hän naurahtaa vähän ja nousee pystympään niin että istumme sylikkäin. "Elämä opettaa", kohautan olkiani ympäripyöreästi. Aleksi nyökyttelee ja hipaisee alahultani sormillaan. Hän nojautuu lähemmäs ja suutelee minua innokkaammin kuin kertaakaan aikaisemmin.

Lasken käteni hänen lanteilleen ja vastaan suudelmaan samalla innolla. Aleksi näykkää alahuultani ja raotan huuliani jotta tämä saa ujutettua kielensä suuhuni. Valun alemmas sohvalla jolloin Aleksi jää makaamaan päälleni. Hänen kätensä lähtevät seikkailemaan paitani alle jolloin hymyilen vähän hänen huuliaan vasten. Kuitenkin siinä vaiheessa kun hän on vetämässä paitaani pois, pistän stopin hommalle.

Aleksi vetäytyy vähän hämillään kauemmas. "Nyt ei oo ehkä paras hetki", hymyilen pahoitellen ja vilkaisen viereisellä sohvalla nukkuvaa tyttöä. Todellisuudessa e myöskään halua edetä vielä pidemmälle. Haluan ensin tutustua Aleksin kunnolla ennen kuin teemme mitään hätiköityä. Ja toisaalta ehkä pelkään, että hän katoaa heti kun on saanut haluamansa. "Oot oikees", Aleksi punastuu vähän ja nousee pystympään. Pörrötän hänen hiuksiaan ja nousen istumaan.

"Saisinks mä viiä sut treffeille viikonloppuna?" kysyn ja pyörittelen tuon hiuksia sormissani. "Muuten Joo, mut mun porukat lähtee laivalle ja mul ei ois Nellelle sen takii hoitopaikkaa", Aleksi hymyilee pahoitellen. "Ymmärrän. Joku toinen kerta sit", hymyilen ja painan suukon tuon huulille. Aleksi hymyilee huuliani vasten ja kietoo kätensä niskaani. "Luuleks et haittaisko se jos ottaisin Nellen huomenna studiolle mukaa?" hän kysyy. "Mä uskon et se ois ok. Niko ainaki on tosi lapsirakas ja kylhän sä näit miten Nelle tuli Joonaksenki kaa toimee", hymyilen ja vilkaisen sohvalla nukkuvaa tyttöä.

"Mun pitäs varmaa ruveta ny lähtee. Huomen on taas aamuvuoro", nousen vastahakoisesti Aleksin alta. Aleksi nyökyttelee ja venyttelee kroppaansa noustessaan myös ylös. "Haluuks kyydin? Me lähetään varmaa Nellen kaa kans kotii nukkumaa", Aleksi kysyy ja hymyilee toiveikkaasti. Tuntuu melkein pahalta kieltäytyä. "En mä tarvii, meen viel käymää kaupassa. Mut nähään varmaa huomenna studiolla?" heitän valkoisen valheen. "Joo nähään siellä", Aleksi hymyilee ja katselee jalkoihinsa ujosti.

Lasken toisen käteni tuon poskelle ja painan vielä suudelman tuon huulille ennen kuin suuntaan eteiseen. Puen kengät ja takin ja hyvästelen vielä Aleksin, joka jäi herättelemään Nelleä. Sitten lähden ulos rakennuksesta ja otan suunnaksi sairaalan.

Sanoja:975

Oikeesti järkytyin ku näin Santerin stoorissa Ollin. Oikeesti miks niil on kaikilla joku pakkomielle kasvattaa naamakarvat 😭