New Love

20. Huono Päivä

Olli

Kävelen sairaalan ovista sisään ja suuntaan oikealle osastolle. Ilmoitan tiskille ketä tulin tapaamaan ja hoitaja nyökkää kertoen isosiskoni kunnosta. Olivia joutui auto onnettomuuteen 25-vuotiaana ja on siitä asti ollut sairaala hoidossa. Hän ei pärjäisi enää yksin kotona. Huokaan ja suuntaan Olivian huoneeseen. Siskoni istuu pyörätuolissa ja nään hänen kasvoillaan hymyn tapaisen moikatessani häntä. Hän sai vakavan aivovamman kolarissa, eikä hän pystyisi koskaan enää kävellä. Onnettomuus vei myöskin hänen puhekykynsä, joten keskustelu on melko yksipuolista.

Kerron Olivialle päivästäni ja Aleksista. Kyselen häneltä hänen päivästään ja kuuntelen kärsivällisesti kun hän yrittää muodostaa sanoja. Lääkäri sanoi että on tosi hyvä että Olivialle puhutaan paljon, jotta hän mahdollisesti pystyisi vielä joskus puhua. Vanhempamme käyvät myös päivittäin Olivian luona, mutta itse pyrin käymään ilta aikaan. En kestä katsoa äidin surua. Jossain kohtaa huomaan kun Olivia alkaa väsymään. Käyn pyytämässä hoitajaa auttamaan ja autamme yhdessä Olivian sänkyyn. Toivotan sekä Olivialle, että hoitajalle hyvät yöt ja lähden kohti kotia.

Seisoskelen bussipysäkillä ja yritän pidätellä itkua. Vaikka onnettomuudesta on jo useampi vuosi, niin Olivian näkeminen sattuu joka kerta. Joonas on ainoa joka tietää kuinka rikki olen asian takia. Toki muutkin bändiläiset tietävät että Olivia on sairaalassa, mutta he eivät tiedä ettei tuo enää koskaan pystyisi elää normaalia elämää. Astun bussiin ja piippaan bussikorttini lukijaan. Menen istumaan bussin takaosaan ja nojaan ikkunaan katsellen juuri alkaneen vesisateen iskeytymistä ikkunaan.

Seuraavana päivänä

Työpäiväni loppui jo kahdelta ja nyt olen suuntaamassa studiolle. Päiväni on ollut suoraan sanottuna täysin paska. Nukuin yön huonosti ja nukuin pommiin, jonka takia en ehtinyt syödä aamupalaa. Kaiken lisäksi eilinen vierailuni sairaalassa pyörii päässäni koko ajan. Siksi päätin mennä ajoissa studiolle, jotta saisin purettua ajatuksiani soittamiseen. Astun pois bussista ja suuntaan studiolle. Kiipeän portaat ylös ja astun sisään huomatakseni että Joonaksen kengät ovat jo eteisessä. "Moooi!" huikkaan ja riisun ulkovaatteeni.

Pian Joonas hipsii eteiseen leveä hymy huulillaan. "Ai sä tulit jo! Vähäks kiva. Meinas tulla tylsää yksin", hän hihkaisee. Yritän vääntää kasvoilleni mahdollisimman uskottavan hymyn, mutta se ei mene läpi Joonakselle. "Olli mikä on?" hän kysyy ja tulee heti kietomaan kätensä ympärilleni. Purskahdan välittömästi itkuun. "Mä... Mä vaa...", yritän takellella, mutta siitä ei tule mitään itkun takia. Joonas hyssyttelee minua ja johdattaa minut sohvalle istumaan. "Ihan rauhassa vaa", hän sanoo ja silittää selkääni.

"Onks jotai käyny?" hän kysyy kun olen rauhoittunut hieman. "Ei... Mä vaa kävin eilen kattoo Olivia", niiskutan. "Ja sit nukuin huonosti ja kaikki on menny päin persettä", mumisen. "Voi sua", Joonas huokaa ja silittää selkääni. "Ooks varma et jaksat jäädä. Oisko sun kumminki parempi mennä kotii nukkumaa", Joonas ehdottaa, mutta pudistan heti päätäni. "Eiku kyl mä jään", vakuutan ja vedän henkeä pyyhkien kyyneleitä kasvoiltani. "No ota ees päikkärit ku odotellaan muita. Sä oot iha tolaltas", Joonas hymyilee hellästi ja pakottaa minut makaamaan sohvalle. Hän peittelee minut vielä viltillä ja silittää hiuksiani niin kauan että nukahdan.

Aleksi

Kävelen Nelle sylissäni kohti bändin studiota. Minua jännittää miten muut jätkät ottavat Nellen vastaan, vaikka Olli vakuuttikin sen olevan ok että otan tytön mukaan. Annan Nellen soittaa alaoven summeria ja hetken kuluttua pääsemme sisään. Menemme hissillä oikeaan kerrokseen ja koputan oikean huoneiston oveen. Pian Joel tulee avaamaan ja moikkaa minua hymyillen. "Ai moi Nelle, tuliks kattoo ku sun iskä tekee musaa", Joel moikkaa myös tyttöä ja kyykistyy tämän tasolle. Nelle nyökyttelee ujosti. Naurahdan vähän ja autan tyttöä riisumaan kengät ja ulkovaatteet.

"Mennääks kattoo missä Joonas ja Olli on?" Joel kysyy Nelleltä ja tytön ilme kirkastuu. "Joo!" hän hihkaisee ja ottaa Joelin kädestä kiinni. Katson kun kaksikko lähtee kohti olkkaria ja jään vielä itse kirjoittamaan nopeasti yhden sähköpostin. Kun pääsen itse olkkariin nään Nellen istuvan Ollin sylissä. "Älä oo tulullinen. Mä halaan tua ni tulee palempi mieli", Nelle selittää Ollille ja vasta sitten huomaan miehen turvonneet silmät ja kosteat posket. Nelle halaa Ollia ja nään hymyn häivähdyksen tämän kasvoilla. "Onks kaikki hyvin?" kysyn ja istun noiden viereen sohvalle. "Joo on. Mä nukuin vaa huonosti", Olli vähättelee ja kurtistan kulmiani epäilevästi.

"Ai moi Aleksi! Ja moi Nelle", Joonas moikkaa meitä astellessaan kahvikupin kanssa keittiöstä. "Moi", hymyilen ja katson kun Nellen ilme kirkastuu hänen nähdessään Joonaksen. "Hattalapää!!", hän kiljaisee riemuissaan ja juoksee Joonaksen luo. "Varovasti, mul on tää kahvi kädessä", Joonas nauraa ja pörröttää tytön hiuksia. "Olli opetti mulle miten toitetaan kitalaa", Nelle kertoo innoissaan ja Joonas kohottaa vähän kulmiaan. "Niinkö? Tiesiks et mä oon kitaristi?" hän istuu lattialle juttelemaan Nellen kanssa. "Oikeetti?" Nelle henkäisee ja Joonas nyökyttelee vastaukseksi.

Vilkaisen Ollia joka näyttää surkeammalta kuin aluksi ajattelin. Hänen silmänsä ovat turvonneet itkemisestä ja hän näyttää väsyneeltä. "Ooks varma et kaikki on hyvin?" kysyn hiljaa ja hipaisen tuon kättä. En uskalla mennä lähemmäs, sillä en ole varma haluaako Olli vielä puhua suhteestamme muille. Tai no, eihän meillä kyllä mitään varsinaista suhdetta ole, mutta emme me ole pelkästään kavereitakaan."On on, älä stressaa", Olli huokaa ja yrittää väläyttää hymyn. Ei mene läpi. Huokaan ja käännän katseeni takaisin Joonakseen ja Nelleen.

Joel on liittynyt heidän seuraansa. He istuvat pienessä piirissä ja Joel ja Joonas kuuntelevat enemmän tai vähemmän kiinnostuneina Nellen höpöttelyä. Hymähdän huvittuneena ja nappaan heistä kuvan. Samalla päässäni alkaa kehkeytyä idea. "Hei Joonas, oisko sulla viikonloppu vapaana?" kysyn hymyillen. "Joo on. Kui nii?" Joonas kurtistaa kulmiaan hämillään. "Mietin et oisko Nelle voinu tulla yheks yöks hoitoon? Mul saattais olla treffit", vilkaisen sivusilmällä Ollia jonka ilme kirkastuu heti vähän. Joonas katselee meitä hetken kulmat kurtussa.

"Siis ootteks te menossa treffeille?" hän kysyy varovasti. "No jos vaa saan Nellelle hoitopaikan ni ehkä", kohautan olkiani. "Ehdottomasti mä otan Nellen hoitoon. Joel voi tulla auttaa eiks nii?", Joonas katsoo Joelia merkitsevästi. "Todellaki!" Joelkin vakuuttaa. "Miltä susta kuulostais Nelle jos menisit viikonloppuna Joonaksen ja Joelin luo yökylää?" kysyn tytöltä. "Jooo!", hän hihkaisee innoissaan, mutta vakavoituu sitten. Nään kun hänen pienissä aivoissaan raksuttaa. "Oottekt te poikayttäviä?" hän kysyy kaksikolta kulmat kurtussa.

Joonas naurahtaa vähän. "Joo kyl me ollaan", hän nyökyttelee huvittuneena. "Itkä ja Olli on kant", Nelle ilmoittaa ja puna leviää poskilleni. "Eikä olla", korjaan nopeasti ja vilkaisen Ollia joka pidättelee naurua. Helpottavaa, että hänkin hymyilee. Nelle mutristaa huuliaan tyytymättömänä. "Onks Niko ja Tommi tulossa?" kysyn vaihtaakseni aihetta. "Joo kyl niitten pitäis. Niil vaa oli tänää molemmilla töitä ni saattaa mennä jonki aikaa", Joel nyökyttelee. Nyökkään ja siirryn istumaan koneen ääreen. Luotan siihen että jätkät katsovat Nellen perään sen verran, että voin vilkaista vähän työjuttuja.

Sanoja:1027

Ja tarina jatkuu. Must tuntuu et tää junnaa jotenki paikallaan koko aika 🥲ja täs itketään kans kauheesti😭😂