New Love

22. Treffit

Aleksi

"Ja sit jos tulee jotai ni soittakaa heti mulle", lopetan pitkän selostuksen siitä, mitä kaikkea Nellen hoitamisessa tulee ottaa huomioon. "Joo joo, rauhoitu. Kyl me pärjätään yks yö ihan hyvin", Joonas naurahtaa, mutta se ei helpota ollenkaan stressiäni asiasta. "Noni lähe jo. Sun pitää valmistautua ennen teijän treffejä", myös ovelle ilmestynyt Joel hymähtää. "Ai enks mä näytä siltä et oisin valmis treffeille?" hymyilen vinosti. "No vaikka ette meekkää mihinkää hienoo ravintolaa tai mitää, ni et silti", Joonas skannaa minua katseellaan. "Kiitti vaan", pyörittelen silmiäni huvittuneena. Tiedostan että kollarini ja hupparini ei ole ehkä imartelevin asu.

"No mut mä meen. Moikka Nelle, nähään huomen illalla", halaan tyttöä. "Moikka", hän vilkuttaa minulle ja minä lähden takaisin kohti autoa. Huokaan ja lähden ajelemaan kohti kotia. Tuntuu aina pahalta jättää Nelle johonkin yöksi, vaikka nyt hän olikin varsin innoissaan asiasta. Tuntuu vain tyhmältä pistää oma itseni hänen edelleen. Vaikka Joel ja Joonas vakuuttivatkin että on ok että menen Ollin kanssa treffeille. Käännyn kotipihaan ja harpon portaat ylös oikeaan kerrokseen.

Alan valmistautua treffeille. Olli sanoi että voisin mennä hänen luokseen ja hän tekisi meille ruokaa. Haluan kuitenkin siitä huolimatta näyttää hyvältä. Käyn suihkussa ja puen sitten päälleni siistit, mutta kasuaalit vaatteet. Laitan hiukseni siististi ja päätän vielä rajata silmiäni kevyesti. Katselen itseäni peilistä ja mietin tulevaa iltaa. Totta puhuen tavallaan toivoisin että ilta johtaisi ihan sänkyyn asti. Tiedän jo nyt meillä synkkaavan henkisesti, mutta pitäähän se myös testata fyysisesti. Tai sitten olen vain vähän puutteessa.

Suihkautan vielä hieman partavettä ja suuntaan sitten pukemaan takin päälleni. Vedän Vanssit jalkaan ja nappaan taskuuni vielä puhelimeni ja lompakkoni, sekä kotiavaimeni. Katson itseäni viimeisen kerran peilistä ja hymyilen pienesti. En ole käynyt treffeillä varmaan kymmeneen vuoteen, joten jännitys on vahvasti läsnä, mutta uskon että ilta tulee olemaan silti ihan kiva.

Olli

Paniikkisiivoan kämppääni ja yritän samalla saada itseni näyttämään edes vähän ihmiseltä. Nukuin aamulla pommiin ja nyt minulla on järkyttävä kiire. Kaiken tämän lisäksi ruoka porisee liedellä ja yritän sekoitella sitä tasaisin väliajoin. Puen päälleni t-paidan ja vedän jalkaan farkut. Yritän sukia hiuksiani siistiksi ja juoksen sitten taas keittiöön sekoittelemaan ruokaa.

Katan pöydän ja juoksen sitten takaisin vessaan suihkuttamaan partavettä ja varmistamaan että näytän hyvältä. Nyökkään peilikuvalleni. En ymmärrä mikä minua jännittää niin kovasti. Aleksihan on ihan tuttu. Vilkaisen kelloa ja totean että minulla on enää 10 minuuttia aikaa. Palaan takaisin keittiöön sekoittamaan pastaa ja onnistun samalla sotkemaan paitani. Kiroan sitä aikani ja vedän sen pois päältäni. Samalla hetkellä ovikello soi.

"Voi vittu", puuskahdan ja suuntaan ovelle. Avaan oven paita kädessäni ja kohtaan Aleksin hämmentyneen katseen. "Moi", hymyilen vähän nolona. "Moi", hän vastaa ja huomaan kuinka hänen katseensa kiertää paljasta ylävartaloani. Minua alkaa väkisin punastuttaa. "Tuu sisään, mä käyn laittaa puhtaan paidan", sanon ja suuntaan äkkiä makkariin, tuntien tuon tiiviin katseen selässäni. Tämähän alkaa lupaavasti.

Saan puhtaan paidan päälle ja käyn heittämässä likaisen pesukoppaan. "Haluuks jotai juotavaa? Ruoka ei oo iha viel valmis", kysyn Aleksilta kun suuntaan takaisin keittiöön. "Riippuu mitä sul on?" hän kallistaa päätään ja katsoo minua edelleen melko intensiivisesti. "No käyks valkkari?" kysyn ja otan pullon kaapista. "Käy", Aleksi nyökkää. Kaadan tuolle lasillisen ja alan sitten laittaa ruokaa lautasille. Katan ruuat pöytään ja siistin vielä nopeasti keittiön tason ennen kuin istun alas.

"Näyttää hyvältä", Aleksi sanoo. "Minä vai tää ruoka?" virnistän vähän ja kaadan itsellenikin viiniä. Aleksi punastuu ja laskee katseensa hymyillen. "Tätä ruokaa lähinnä meinasit mut ei sussakaa oo valittamista", hän vastaa. "Säki näytät hyvältä", hymyilen ja nostan lasini kippistämistä varten. Aleksi hymyilee leveästi ja nostaa myös lasiaan. "Mille me kilistellään?" hän kysyy ja kallistaa päätään söpösti. "Treffeille?" ehdotan hymyillen. "Treffeille", hän nyökkää ja kilauttaa lasinsa minun lasiani vasten.

Hörppäämme molemmat laseistamme ja jään sitten jännityksellä seuraamaan kun Aleksi maistaa tekemääni ruokaa. Yritän tulkita hänen ilmeitään, mutta ne eivät paljasta paljoa. "Wau", hän henkäisee ja nostaa katseensa minuun. Hämmennyn vähän odottaen edelleen tuon kommenttia. "Mä en oo vuosiin syöny mitää näin hyvää", hän katsoo minua silmät selällään. "Paitsi ehkä porukoilla", hän lisää hymy huulillaan. "Kiva kuulla et kelpaa", punastun vähän ja maistan pastaa itsekin. Se tosiaan on ihan hyvää.

Alamme jutustella niitä näitä ja kuuntelen Aleksin juttuja kiinnostuneena. Olemme syöneet jo aikoja sitten mutta istumme edelleen pöydässä, hörppien viiniäni. "Kerro sun perheestä jotain. Sä ny oot jo tavannu mun mutsinki, mut mä en tiiä sun perheestä mitään", Aleksi pyytää ja sivelee viinilasin reunaa, katse tiukasti minussa. Jäädyn hetkeksi ja mietin sanojani tarkkaan. Tarkoituksenani ei ollut kertoa Oliviasta.

"No mul on iha äiti ja iskä. Ja sit... No mul on isosisko", kerron ja toivon ettei hän kysy lisäkysymyksiä. "Ai oikeesti? Vähäks kiva. Mullaki on isosisko mut se muutti jenkkeihin sen miehen kaa. Nään sitä aika harvoin. Missä sun sisko asuu?" hän kysyy hymyillen. "No täl hetkellä sairaalassa, mut se siirretään hoitokotiin heti ku paikka vapautuu", kerron nieleskellen ja hörppään isomman hörpyn viinilasistani. "Ai... Mä oon tosi pahoillani", Aleksi henkäisee ja kurottaa ottamaan kädestäni kiinni. "Älä suotta. Oon jo tottunu", huokaan.

Aleksi katsoo minua säälivästi ja hetken vihaan itseäni koska kerroin hänelle. "Älä viitti, siit onnettomuudesta on jo viis vuotta, en tarvii sun sääliä", tuhahdan vähän turhan kärkkäästi. Aleksi puristaa kättäni tiukemmin. "Ei sun siltikään tarvii olla vahvempi kun sä oikeesti oot", hän hymyilee ymmärtäväisenä ja lasken katseeni peittääkseni poskilleni valuvat kyyneleet.

Sanoja:860

Sori ku nää vaa itkee koko aika 😔