Ziall Horlik fanfic in finnish

•LUKU YKSI•

Niallin nk*
Kävelen uutta kotiamme kohti tai ainakin yritän, sillä en ollut enään aivan varma olinko oikealla reitillä. Olemme siis muuttaneet kaksi päivää sitten Irlannista Lontooseen nykyiseen kotiimme, enkä vielä oikein osannut kulkea täällä.
Hetken vielä käveltyäni huomaan taivaalle alkavan kerääntyä tummia sadepilviä. Huokaan itsekseni ja toivon, että löytäisin kotiin ennen kuin alkaa satamaan ja kastun.
Harhailtuani vielä vähän aikaa Lontoon kaduilla harhailtuani päätän soittaa äidille, sillä en millään löydä kotiin ja minusta tuntuu, että olen aivan väärässä suunnassa.
Otan puhelimeni taskustani, mutta harmikseni huomaan, että siitä on loppunut akku. Istahdan penkille, joka on tien vieressä ja hautaan kasvot käsiini. Voiko huonommin enään alkaakaan tämä Lontooseen muuttaminen? Olin muutenkin muuttamista vastaan, mutta minkäs teet kun vanhemmat saavat parempipalkkaisen työpaikan täältä ja olen vielä liian nuori jäädäkseni yksin Irlantiin. Siitäkin asiasta kävimme useamman väittelyn ennen kuin suostuin muuttamaan Lontooseen.
Säikähdän varmaan kuoliaaksi, kun yht'äkkiä tunnen jonkun ottavan olkapäästäni kiinni. Nostan katseeni ylös ja katson suoraan kirkkaan vihreisiin silmiin.
"Voinko auttaa jotenkin, kun näytät jotenkin eksyneeltä?" tuo vihreäsilmäinen jonka nimeä en vielä tiedä kysyy minulta ystävällinen hymy huulillaan. Emmin hetken ennen kuin uskallan vastata tuolle, mutta kerron kuitenkin hänelle olevani eksynyt ja, että kännykästäni on loppunut akku.
"Voit lainata minun puhelintani", tuo tarjoituu ystävällisesti ja ojentaa iPhone 5s:sän käteeni. Kiitän tuota vihreäsilmäistä ja näppäilen äitini numeron, jonka onneksi muistan ulkoa ja painan vihreää.
Kännykkä ehtii hälyttää kolme kertaa ennen kuin sielta kuuluu äitini ääni.
"Maura Horan"
"Hei äiti Niall täällä..."
"Luojan kiitos olet kunnossa! Meinasin hälyyttää jo poliisit perääsi, kun et vastannut puheluihin, etkä tullut kotiin", äitini Mauran helpottunut ääni kuuluu luurin toisestä päästä.
"Anteeksi äiti, mutta eksyin ja puhelimestani loppui akku ja nyt joku ystävällinen poika lainasi minulle puhelintaan", sanon pahoittelevasti äidilleni.
"Eihän se nyt sinun syysi ollut, että eksyit ja voisitko nyt kuitenkin tulla kotiin. Jos vaikka ilmoitat viestillä missä olet, niin tulen hakemaan sinut", äitini vastaa minulle.
"Selvä äiti. Hei hei!", sanon ja katkaisen puhelun.
"Tiedätkö missä olemme, kun lupasin ilmoittaa äidille olin paikkani, jotta hän voi tulla hekemaan minut täältä?" kysyn vihreäsilmäiseltä samalla kun ojennan kännykän hänelle takaisin.
"Joo, olemme keskustan metroaseman vieressä", tuo kertoo ja ojentaa jälleen kännykkänsä minulle, jottai voin ilmoittaa äidille olinpaikkani.
Viestin lähetettyäni päätän kysyä tuon vihreäsilmäisen ja kiharahiuksisen pojan nimeä.
"Harry Styles", Harryksi juuri esittäytynyt poika sanoo, kunnes jatkaa, "entäs mikä sinun nimesi on?"
"Niall Horan", vastaan todenmukaisesti ja hymyilen kikkurapäälle.
Juttelemme siinä kaikkea maan ja taivaan väliltä, ja huomaan Harryn olevan todella mukava, kunnes äitini harmaa Toyota kaartaa penkin eteen. Hyppään auton kyytiin ja kiitän vielä Harry avusta ja tuo antaa minulle puhelinnumeronsa, jotta voimme pitää yhteyttä, mutta sitten minun on pakko laittaa auton ovi kiinni ja äiti lähtee ajamaan kohti kotia.
Kotiin päästyä menen syömään ja sen jälkeen suihkun kautta nukkumaan. Vaivun uneen lähes heti, koska kaupungilla hortoilu oli aika uuvuttavaa.
|| Tää oli mun ensimmäinen fanficin osa koskaan, joten pahoittelen laatua ja pituutta, mutta koitan alkaa parantamaan näitä lukuja, sitte ku on tullu vähän enemmän.
Pahoittelut kaikista k-virheistä ja tönköstä tekstistä.
Toivottavasti silti ees joku tykkäs. :)