Ziall Horlik fanfic in finnish

•LUKU KAHDEKSANTOISTA•

Zaynin nk*
      Ovi aukeaa ja sisään astuu hoitaja, joka sanoo: "Voit mennä katsomaan Horania kohta." Minun tekisi mieli vain hyppiä ylös alas innostukseni takia, mutta hillitsen itsen itseni sillä kädessäni on edelleenkin muutama johto kiinni.
"Horan on teho-osastolla, joka on toisessa päässä sairaalaa, joten jos aijot mennä sinne sinun täytyy ottaa rauhallisesti", hoitaja kertoo.
     
      Olen Niallin huoneen oven ulkopuolella ja minua hieman jännittää mennä huoneeseen. Mitä jos Niallin kasvot ovat aivan ruhjeilla? Mitä jos Niall ei enään koskaan herää? Mitä jos en enään koskaan kuule enkelin naurua? Mitä jos Niall ei anna minulle anteeksi? Erilaiset kysymykset jylläävät päässäni ja minua alkaa pelottaa. Päätän kuitenkin voittaa pelkoni ja painan kahvan alas ja astun huoneeseen.

      Näen edessäni sängyn, mutta paksun peiton takia en näe kuka sängyssä makaa, mutta oletan sen olevan Niall. Kävelen lähemmäs ja sitten näen ne täydelliset kasvot. Niallin iho on aivan yhtä pehmeän näköinen, kuin ennenkin. Niallin huulet ovat aivan yhtä houkuttelevat, kuin ennenkin. Vaikka tuon enkelin silmät ovatkin kiinni tiedän silmäluomien takana olevan kaksi maailman kauneinta silmää. Minun tekisi mieli mennä ja suudella Niallia, mutta hillitsen itseni, sillä tiedän, että se ei olisi järkevää. Menen istumaan penkille, joka on Niallin sängyn vieressä ja otan kiinni pojan hennosta kädestä. Tuon käsi sopii täydellisesti omani kanssa yhteen. Vaikken olekaan tuntenut Niallia kauaa tiedän, että tuo on minulle se oikea. Olen seurustellut ennen monen eri tytön ja pojan kanssa, mutta kukaan muu ei ole saanut vain katsomalla minua perhosia vatsaani.

      Istun vaikka kuinka kauan penkillä Niallin vieressä ja vain tuijotan tuon täydellisiä kasvoja ja pidän tuota kädestä. Hätkähdän, kun ovi yllättäen aukeaa. Katsahdan ovelle päin ja näen siellä seisovan blondin naisen. Luultavasti Niallin äiti. Huomaan vasta nyt, että poskeni ovat kyynelistä aivan märät. Itken todella harvoin ja silloinkin, kun itken minulla on aina todella hyvä syy siihen. Nousen ylös penkiltä ja pyyhin kyyneleeni. Hymyilen Niallin äidille ja poistun huoneesta.

Mauran (Niallin äidin) nk*
      Olen taas menossa katsomaan Niallia. Kävimme katsomassa häntä jo aikasemmin aviomoeheni Bobbyn kanssa, mutta sitten meidän häädettiin ulos huoneesta. Bobby joutui lähtemään jo takaisin kotiin, sillä hänellä on huomenna työpäivä.

      Saavun rakkaan poikani sairaalahuoneen ovelle ja avaan sen. Oven takana näen kummallisen näyn. Mustahiuksinen poika pitää Niallia kädestä ja itkee. Tuo poika kääntää katseensa minuun ja huomaan tuon olevan todella komea. Poika katsoo minuun, pyyhkii kyyneliään, nousee ylös, hymyilee ja poistuu huoneesta. Vasta kun ovi pamahtaa kiinni tajuan, että näin ehkä poikani poikaystävän. Tiedän kyllä, että Niall on homo, vaikka tuo ei sitä olekaan myöntänyt. Ainahan Niallin laulutkin kertovat pojista, eikä tytöistä. En tiedä yhtään mitään pojasta, joka oli huoneessa. Huomasin vain, että hän oli todella surullisen näköinen. Voisihan se olla se Zayn Malik, jonka kanssa Niall sinne järveen tippui. Joku heidän kaverinsa, olikohan hänen nimensä Liam, kertoi, että he olivat luultavasti selvittävässä riitaa rannassa, muttä vakuutti, ettei Zayn ole voinut tönäistä Niallia. Hän kertoi myös, ettei tuo Zayn osaa uida. Se on harmillista, että en tiedä, mitä pojille on tapahtunut rannassa. Joku lääkäri kertoi minulle, että luultavasti Niall on tippunut veteen ja lyönyt päänsä laituriin ja sitten Zayn on yrittänyt pelastaa Niallia, mutta Zayn ei osaa uida, niin hänen suunnitelma pelastamisesta ei ole onnistunut. Vaikken Zaynia tunnekkaan tiedän, että hän on todella kiltti, sillä kuka uimataidoton hyppää pelastamaan toista, kun luultavasti hukkuu itsekin. Tai sitten Zayn vain rakastaa Niallia ja on halunnut pelastaa hänet, vaikka oman henkensä uhalla. Aika suloista.

     Hätkähdän ajatuksistani kun kuulen epämääräistä muminaa Niallin suunnalta.
"Mhhm... Zayyn..." kuulen poikani suusta ja olen jo varma, että Niall ja Zayn eivät ole vain ystäviä. Yleensä koomassa olevat potilaat eivät puhu. Niall on luultavasti jo parempaan päin. Luin netistä, että kooma voi kestää muutamista tunneista muutamiin kymmeniin vuosiin. Toivon, että Niallin kooma on siitä lyhyemmästä päästä. En kestäisi, jos toinen poikani makaisi koomassa, vaikka siihen asti, että kuolisin. Se olisi hirveää. Tajuan vasta nyt, etten ole ilmoittanut Gregille mitään Niallin koomasta, joten poistun huoneesta ja menen soittamaan Gregille.||
Moii!! Sain tän nyt kirjotettua, vaikka se oli kyllä aika vaikeeta, ku olin tänään silmälääkärillä ja ne laitto niitä silmätippoja ja sit ei nää kunnolla lähelle. Mutta minkäs sille voi, että tekee mieli kirjottaa sillon, ku ei kunnolla pysty. :D