Ziall Horlik fanfic in finnish

•LUKU KAKSIKYMMENTÄKOLME•

Zaynin nk*

Kävin juuri katsomassa Niallia, mutta tulin käytävään, koska hän pyysi saada olla hetken yksin. Se hetki on kyllä venynyt jo useammaksi tunniksi, mutta ei se haittaa. Ymmärrän miksi Niall on niin ihmeissään kaikesta. Kyllä minäkin olisin jos vain heräisin, enkä muistaisi mitään mikä olisi tapahtunut hieman aikaisemmin. Niall ei ainakaan näyttänyt vihaiselta, kun kävin katsomassa häntä, joten ehkä hän ei hylkääkään minua kokonaan.

"Oletteko te herra Malik?" ystävällisen näköinen lääkäri tulee kysymään minulta ja nyökkään tuolle hieman kummissaan.
"Selvä. Herra Horan haluaisi tavata teidät", hän jatkaa ja olen sadasosa sekunnissa jo liikkeessä. Niall haluaa tavata minut. Jospa hän vaikka antaisi anteeksi.

Kävelen Niallin huoneen ovelle ja olen avaamassa sitä, mutta tunnen kamalaa kipua kyljessäni ja muistan, että yksi kylkiluuni on murtunut. Huudahdan kivista ja joku blondi hoitaja juoksee luokseni. Yritän selittää tuolle, että selviän kyllä ja haluan mennä katsomaan Niallia, mutta joudun silti mennä takaisin omaan huoneeseeni. Hoitaja, joka löysi minut lupasi, että käy ilmoittamassa Niallille, etten pääsekään aivan vielä katsomaan tuota.

Kun pääsen omaan huoneeseeni minulle annetaan heti vahvoja särkylääkkeitä ja käsketään pysyä aloillaan. En haluaisi olla täällä vain sängyn vankina, varsinkaan nyt, kun Niall on herännyt. Tämä on suoraan sanottuna tuskallista.

Liamin nk*

Olen käynyt juuri katsomassa Niallia ja olen nyt menossa katsomaan Zaynia, sillä Niall kertoi, että oli pyytänyt Zaynin hänen kanssaan, mutta sitten joku random hoitaja oli tullut kertomaan, että hän ei pääsekään äkillisen kivun vuoksi. Niall siis pyysi, että menisin kysymään tästä Zaynilta, koska Niallia ei vielä päästetty liikkeelle huoneesta.

Juttelen Zaynin kanssa niitä näitä, sillä olen saanut jo selville, että joku hoitaja oli pakottanut hänet takaisin huoneeseen, koska kipulääkkeen vaikutus oli jo loppunut. Puhumme juuri, yllätys, yllätys, Niallista. Zayn kertoi myös, että hänen on pakko mennä kylkileikkaukseen, koska jokin hänen kylkiluistaan on niin pahasti murtunut ja väärässä paikassa. Tieto leikkauksesta järkytti minua aluksi, sillä en olisi voinut kuvitella, että Zayn on ihan niin pahassa kunnossa, että leikkaus vaaditaan. Hetken vielä juttelemme, mutte sitten minun on pakko mennä, että ehdin ennen vierailuajan päättymistä kertomaan Zaynin tilan Niallille.

Kun pääsen, tai siis en pääse, vaan joudun lähtemään sairaalalta, alan pyöräillä kotiini päin, sillä tulin pyörällä, koska urheilu on elämä ja saan hyvän paivan urheilusuoritukasen, jos käyn katsomassa Zaynia ja Niallia.

Pyöräiltyäni jonkin matkaa näen edessäni kävelevän punapipoisen tytön, jonka tunnistan Lauraksi. Sydämeni hypähtää varmaan kurkkuun, koska lauran näkeminen on todella iloinen asia ainakin minulle. Yritän pyöräillä Lauran ohi mahdollisimman coolisti, mutta tottakai minä kaadun juuri Lauran edessä ja polvestani alkaa tulla verta. Kiroan irsekseni huonoa tuuria ja sitä, että kaaduin juuri Lauran edessä, tytön johon olen ihastunut.
"Voi, eikai sinua sattunut?" Laura huudahtaa ja juoksee luokseni. Hän ei ilmeisesti ole vielä tunnistanut minua.
"Ei, vähän vaan polvi aukes, mutta ei muuta", kerron, sillä tiedän, että tytöt esittävät aina lisäkysymyksiä, jos ei kerro kunnolla.
"Ai, sä ootki Liam. Mitä sä teet täällä päin kaupunkia?" Laura kysyy samalla, kun tulee katsomaan polveani.
"Kävin kattomassa Zaynia, kun se on sairaalassa", sanon mainitsematta mitään Niallista, koska tiedän Lauran ja Niallin välien olevan todella kireät.
"Miks Zayn on sairaalassa?" Laura kysyy kääntäen kauniit silmänsä minuun päin.
"Sillä on joku kylkiluu murtunu", kerron tuolle ja toivon, ettei Laura esitä lisäkysymyksiä liittyen Zayniin.
"Okei. Mut hei Liam haluisitko sä tulla meille, kun tää sun polvikin pitäis puhdistaa ja nii?" Laura kysyy ja alan huutaa onnesta pääni sisässä. Ihastukseni pyysi minut juuri heille. Hillitsen kumminkin huutoni ja vastaan: "Joo, voinhan mä tulla, jos siitä ei oo sulle mitään vaivaa."
"Ei tietenkään oo", Laura sanoo ja lähdemme kävelemään kohti Lauran asuntoa.||
Moi kaikki! Sain kirjotettua tän nyt odotettua nopeemmin, koska luin tän mun ficin alusta loppuun tai siis niinku siihen asti mihin oon jo päässy ja mun tekee mieli vaan kirjottaa. Ainut ongelma siinä vaa on se, että mulla ei oikee oo suunnitelmia tän jatkon varalle, nii kommentteihin voi kyllä laittaa ehotuksia, jos joku niistä vaikka sit toteutuiski ei tietenkää oo pakko, mutta jos haluutte että jatkuu nopeemmin nii sitte.