Ziall Horlik fanfic in finnish

•LUKU KAHDEKSAN•

Niallin nk*
Olen ollut vessassa jo varmaan tunnin verran ja miettinyt kaikkea Zayniin liittyvää. Olen tullut siihen tulokseen, että en enää välitä Zaynista vaan jatkan elämääni. Eihän hän koskaan edes kuulunut siihen. Minusta vain tuntui, että välillemme voisi kehittyäkkin jotain, mutta on muutamia asioita, jotka estävät sen. Zayn ei ole homo ja se kävikin jo harvinaisen selväksi. Zayn varmaan seurustelee Lauran kanssa, joka on tyttö. Minä olen aivan liian ruma ja vaatimaton Zaynille. Muutenkin eihän meissä varmaan ole mitään samaa.

Päätän kuitenkin ryhdistäytyä ja lähteä pois vessasta. Nousen siis ylös maasta ja kävelen vessan ovelle. Vedän syvään henkeä ja avaan oven. Toivon vain, että silmistäni ei huomaa, että olen itkenyt, koska minua kiusataan täällä jo valmiiksi, niin sitten vielä jos ne kiusaajani näkevät minun itkeneen. Mistähän ne edes ovat saaneet tietää, että olen kiinnostunut Zaynista. Varmaan tuo kyseinen henkilö on itse kertonut nauraen puolelle koululle.

"Missäs sitä ollaan oltu itkemässä? Ei kai vaan Malik oo särkeny pikku vauvan sydäntä?" kuulen jonkun ilkeän äänen takaani ja kun käännyn sen saman ruskeahiuksisen tytön, ketä Zayn suuteli aikaisemmin käytävällä. En vastaa mitään. Lähden vain takaisin vessaan.
"Voi raukkaa, kun ei saa tunteisiinsa vastakaikua. Harmi vaan, mut mä oon Zaynin tyttöystävä", tuo tyttö, jota jo nyt vihaan selittää minulle tahallaan ärsyttäen.

Vessaan päästyäni menen yhteen vessakopeista, sillä en halua kenenkään ylimääräisen näkevän minua itkemässä. Istun pöntön päälle ja hautaan kasvoni jälleen kerran polviini. Miksi kaikkien täytyy aina vihata minua? Irlannissakin oli se tietty porukka, joka aina nälvi minulle, mutta en välittänyt siitä, sillä minulla oli neljä mahtavaa ystävää tukemassa. Joe, Daniel, Edwar ja Alice. Heitä minä kaipasin. He olivat parhaita ystäviäni ensimmäisestä luokasta lähtien. Joe oli hauska sai aina minut nauramaan. Daniel oli luotettava ja hänelle pystyin kertomaan kaikki asiani ja hän kyllä aina kuunteli, eikä koskaan tuominnut minua. Edward oli heistä neljästä ehkä paras ystäväni. Teimme Edwardin kanssa aina kaikkea kivaa ja hän sai minut aina mukaan mita päättöminpiin ideoihinsa. Milloin menimme keskellä yötä ottamaan talon katolle selfieitä ja milloin etsimme koko yön jotain tiettyä kukkaa, jota ei edes kasvanut Irlannissa. Alice taas oli kaikista viisain johtuen ehkä siitä, että hän on tyttö. Alice auttoi aina minua vaikeissa asioissa. Puhuimme usein Alicen kanssa koulumme pojista ja arvostelimme heidän ulkonäköä, koska olimme molemmat miehiin päin.

Havahdun ajatuksistani kun vessan ovi aukeaa ja sisään luultavasti astuu joku.
"Niall?" tuo joku, jonka tunnistan Liamiksi sanoo kysyvällä äänellä. Niiskaisen vastaukseksi ja Liam tulee ainakin askelten äänistä päätellen sen kopin, jossa istun eteen.
"Niall voitko avata?" hän kysyy ja käännän lukon auki. Liam avaa oven varovasti ja kysyy: "Niall mikä sinulla on?" Tunnen, että Liamiin voi luottaa, joten päätän kertoa: "Näin Zaynin taas suutelevan sitä samaa tyttöä taas ja mieleeni tuli vain ystäväni Irlannista." Kerrottua totuuden Liamille hän tulee halaamaan minua ja kiedon käteni tuon lihaksikkaan vartalon ympärille.
"Tule Niall, mennään pois täältä, muutenkin koulu on jo loppunut", Liam kertoo rauhallisesti ja tarttuu käteeni vetääkseen minut pois ahtaasta vessakopista.

Kävimme hakemassa tavarani kaapiltani ja lähdimme kävelemään pois koululta.
"Haluisitko tulla meille?" Liam kysyy ystävällisesti.
"No, voinhan mä tulla", sanon hymyillen Liamille. Tuo on niin ystävällinen minulle.
"Mun pitää käydä kaupassa ostamassa maitoa", Liam kertoo ja nyökkään vain vastaukseksi.

Saavuimme juuri Liamille. Liam asuu hienossa omakotitalossa lähellä omaa kotiani.
"Syödäänkö jotain?" Liam kysyy sellaisella äänensävyllä, että ei edes ottaisi huomioon vastaustan, mutta päätän kuitenkin vastata Liamille: "Vaikka."

Kun olemme syöneet menemme ilmeisesti Liamin huoneeseen.
"Mitä sä harrastat?" Liam kysyy minulta.
"No, soitan vähän kitaraa ja laulan", kerron Liamille.
"Kiva, mitä sä soitat?" Liam jatkaa.
"Suurimmaks osaks mun ite säveltämiä ja sanottamia kappaleita", sanon hiljaa.
"Uu, voinko mä joskus kuulla kun sä soitat ja laulat?" tuo sanoo selvästi innoissaan.
"Ehkä joskus, jos tuut meille, niin saan kitaran. Entä mitä sä harrastat?" kerron ja lisään perään kysymyksen.
"Pelaan korista ja kans jonkun verran laulan." Liam sanoo.
"Okei", vastaan.
"Hei, meillä on tuolla alhaalla kitara, mitä kukaan ei oo käyttäny, ni voisiks soittaa mulle?" Liam kysyy pilkettä silmäkulmassa.
"Kai mä voin", vastaan ja Liam lähtee luultavasti hakemaan kitaraa.

Liamin saavuttua hän ojentaa kitaran minulle ja testaan sitä.
"Tää on vähän epävireessä, ni voinko virittää tän?" kysyn, sillä minua häiritsee epävireessä olevat kitarat.
"Tottakai!" Liam vastaa minulle ja alan virittää kitaraa.

Kun olen valmis alan soittamaan omaa kappalettani Once in a lifetime. Alkusoinnut soitettua alan laulaa.

Once in a Lifetime it's just right we made no mistakes
Not even a landslide or riptide
Could take it all away

Somehow it feels like nothing has changed
Right now my heart is beating the same
Out loud someone's calling my name

It sounds like you
When I close my eyes
All the stars align
And you are by my side

You are by my side

Once in a lifetime its just right
That we are always safe

Not even the bad guys in the dark night
Could take it all away

Somehow it feels like nothing has changed
Right now my heart is beating the same

Out loud someone's calling my name

And it sounds like you
When I close my eyes
All the stars align
And you are by my side
You are by my side
You are by my side
You are by my side

Once in a lifetime you were mine.

Lopetan laulamisen ja soitan vielä loppusoinnut. Nostan katseeni Liamiin ja näen hänen yllättyneen ilmeen.
"Niall sä oot ihan hullun hyvä laulamaan, enkä oo koskaan kuullu ketää yhtä hyvää", Liam sanoo ja alan hymyillä tuolle.
"Kiitos", sanon hymyni seasta ja katsahdan kelloa, mikä riippuu huoneen seinällä. Se on jo kuusi, joten kerron, että minun täytyy lähteä kotia päin. Liam tulee saattamaan minut eteiseen ja kun saan kengät jalkaani halaamme niin, kuin ystävät halavaat. Sitten lähden kävelemään kotiin. Toivon vain, että minusta ja Liamista tulee hyviä ystäviä.||
Tässä taas teille uus luku.
Mä toivon, että noi laulun sanat ei menny ihan päin honkia.
Anteeks taas kaikki mahdolliset k-virheet.