Ziall Horlik fanfic in finnish

•LUKU SEITSEMÄNTOISTA•

Liamin nk*
      Huomaan, kuinka Niallin äiti vieressäni pidättää hengitystä.
"Valitettavasti poikanne on vaipunut koomaan", hoitaja kertoo Niallin äidille ja huokaisen helpotuksesta, sillä luulin aluksi jotain aivan muuta. Eihän koomakaan mikään leikin asia ole, mutta on se sentään parempi kuin kuolema.
"Hänellä on vettä todella paljon keuhkoissa, eikä hän pysty hengittämään itse ainakaan ennen, kuin keuhkot ovat tyhjennetty", hoitaja, jonka nimikyltissä lukee Lauren kertoo ja jatkaa sitten: "Zayn Malikin tila on jo paranemaan päin ja uskomme hänen heräävän huomiseen mennessä." Huulilleni nousee hymy, sillä ainakin Zayn selviää. Voin silti kuvitella, kuinka Zayn murtuu, kun saa kuulla Niallin tilan. Zayn ei antaisi itselleen ikinä anteeksi, jos Niall kuolisi, vaikka eihän se edes olisi hänen syynsä.

      Suunnilleen kahden tunnin kuluttua hoitaja tulee kertomaan, että Zaynia voi mennä katsomaan, vaikka hän ei olekaan vielä herännyt. Zaynin vamhemmat nousevat salamana ylös ja lähtevät kohti huonetta missä Zayn on. En viitsi mennä yhtäaikaa heidän kanssaan, joten jään odottamaan omaa vuoroani.

      Kun Zaynin vanhemmat vihdoin tulevat huoneesta minä nousen penkiltä ja astelen Zaynin huoneen ovelle. Vedän syvään henkeä ennen kuin avaan oven ja astun sisäpuolelle. Näen Zaynin makaavan sängyllä silmät kiinni. Hänellä on happinaamari kasvoillaan. Kävelen varovasti Zaynin sängyn viereen.
"Zayn?" sanon kysyvällä äänellä. Toivon, että tuo heräisi pian. Haluaisin kuulla mitä siellä rannassa oikeasti tapahtui.
"Niall..." Zayn mutisee yht'äkkiä ja hymy nousee huulilleni. Zayn on heräämään päin.
"Niall ei ole täällä", kerton tuolle, vaikka eihän Zayn sanojani välttämättä kuulekkaan.
"Niall mä rakastan sua..." Zayn mutisee, enkä voi olla hymyilemättä. Zayn on oikeasti aivan kusessa Nialliin.

      Hetken kuluttua Zayn alkaa varovasti avata silmiään ja katsella ympärilleen. Kun tuo huomaa minut hänen silmänsä liimautuvat kasvoihinii ja Zayn näyttää hetken miettiäältä.
"Ootko sä Liam?" Zayn kysyy minulta ja nyökkään. Tuo selvästikkin saanut jonkin sortin muistin menetyksen.
"Missä Niall on?" Zayn kysyy ja en ole varma kannattaako minun kertoa totuutta tuolle.
"Niall on toisessa huoneessa", kerron ja toivon, että tuo riittää hänelle vastaukseksi.
"Onko Niall kunnossa?" tuo kysyy ja huokaisen. Minun on pakko kertoa. En minä sitä salatakkaan voi.
"Niall on ainakin toistaiseksi koomassa", kerron ja Zayn näyttää sille, että alkaa aivan pian itkemään.
"Voinko mä mennä kattomaan sitä?" Zayn kysyy minulta.
"En tiiä. Sun pitää kysyä hoitajilta", kerron ja tuo mutristaa huuliaan.
"Miten mä saan hoitajan tänne?" Zayn kysyy.
"Mä voin kutsua ne sitte, ku sä oot kertonu miten sä ja Niall tipuitte sinne järveen", sanon ja katson tuota suoraan silmiin. Zayn on hetken hiljaa, kunnes aloittaa: "Liam, mä en oo varma. Mä en muista kunnolla. Muistan vaa, ku Niall tippu järveen, ku se oli vihanen mulle ja peruutti." Kerrottuaan tuon Zayn alkaa itkeä. Halaan tuota ja kuiskaan hänelle: "Kyllä Niall selviää. Haluutko nyt, että kutsun sen hoitajan?" Zayn nyökkää, joten päätän painaa kutsunappia.

      Pian ovi aukeaa ja sisään astuu tummahiuksinen mieshoitaja.
"Ai Malik on herännyt", tuo toteaa ja hymyilee pienesti.
"Voinko mä mennä kattomaan Niallia?" Zayn kysyy heti, kun kerkeää. Minua huvittaa hieman Zaynin käytös. Ei tuo yleensä kiinny noin paljoa muihin ihmisiin. Niall on selvästikkin erityistapaus.
"Meidän täytyy ensin ainakin tehdä sinulle testit, jotta tiedämme oletko täysin kunnossa", lääkäri kertoo ja Zaynin hymy hyytyy.
"Jos vaikka te voisitte poistua siksi aikaa, kun testejä tehdään", mieslääkäri sanoo katsoen minua. Nyökkään ja lähden huoneesta nopeasti Zaynille vilkuttaen.

Zaynin nk*
      Minua harmittaa, kun minua ei päästetty heti katsomaan Niallin. En nimittäin aivan muista miltä hän näyttää. Muistan vain siniset silmät ja ihanat blondit hiukset. Muuten hieman heittää. Tiedän myös, että olen rakastunut Nialliin.
"Aloitamme testit helpoilla perus kysymyksillä", nainen, joka ilmestyi äskettäin huoneeseen keskeyttää ajatukaseni kertomalla asiansa. Nyökkään vain vastaukseksi.
"Mikä on koko nimesi?" tuo kysyy ja minua huvittaa. En kai minä sentään nimeäni unohda.
"Zayn Javadd Malik", kerron.
"Ketä perheessäsi on?" hän kysyy ja luettelen kaikki perheen jäseneni.

      Olen vastaillut naisen kysymyksiin jo vaikka kuinka kauan, eikä kysymyksille näytä tulevan loppua.
"Miten sinä ja Niall tipuitte järveen?" tuo kysyy ja alan tosissaan miettimään sitä.
"Mä en muista kunnolla, mutta me oltii laiturilla ja riideltiin. Sitte Niall astu muutaman askeleen taaksepäin ja tippu veteen ja jos en väärun muista, ni se löi pään siihen laituriin", kerron ja tuo nyökkää mietteliään näköisenä.
"Muistatko mistä riitelitte?" lääkäri kysyy ja mietin hetken kerronko.
"No... Me riideltiin siitä, että leikinkö mä Niallin tunteilla", kerron, sillä en usko, että häviän mitään, jos kerron totuuden.
"Teillä siis oli jotain juttua meneillä?" tuo kysyy jä nyökkään pienesti.
"Selvä. Nyt minä voin lähteä selvittämään voitko mennä katsomaan Niallia", tuo sanoo ja häviää ulos ovesta. Jään yksin omien ajatusteni kanssa. Alan miettimään, sitä miten Niall on vaipunut koomaan. Itseasiassa en ole edes varma mitä kooma oikeasti tarkoittaa. Tiedän vain sen, että jos ihminen on koomassa ei hänen kansaan voi keskustella. Suolainen kyynel valuu silmänurkastani, kun tajuan, että voi mennä vaikka kuinka kauan ennen kuin kuulen taas blondin suloisen äänen.||
Moi! Mä tiiän kyllä, että sanoi  joillekki, että luku tulee jo aikasemmin, mutta mulle tuli kaveri yöks, ni en päässy kirjotamaan.