Ziall Horlik fanfic in finnish

•LUKU KAKSIKYMMENTÄVIISI•

Zaynin nk*

Minua väsyttää aivan kamalasti ja kylkeen sattuu. En millään haluaisi avata silmiä, mutta kai minun on pakko, sillä joku hokee koko ajan nimeäni. Avaan silmäni, vaikka väsymyksen määrä on valtava ja näen vieressäni Niallin söpön olemuksen ja jotain random hoitajia. Huoneessa on kirkasta, eivätkä silmäni meinaa pysyä auki, joten painan ne takaisin kiinni ja yritän nukahtaa uudelleen.
"Herra Malik, millainen on olosi?" joku hoitaja kysyy minulta ja joudun repimään silmäni väkisin auki, jotta voisin katsoa kyseistä henkilöä ja kertoa tuolle, että muuten hyvä, mutta väsyttää ja kylkeen sattuu.

Minulle on noussut korkea kuume, joten minut siirrettiin heräämöstä omaan huoneeseen nukkumaan. Niall tuli mukaani, mutta olin niin väsynyt, että aloin vain nukkumaan ja nyt se kaduttaa minua, nimittäin herättyäni en enään nähnyt Niallia missään. Toivottavasti tuo ei suuttunut, koska en jutellut hänen kanssaan. Kylkeenikin sattuu vielä enemmän, kuin ennen leikkausta. Lääkäri sanoi kyllä, että siihen voi hieman sattua, mutta en olisi uskonut, että näin paljon. Kipu on aivan kamala, joten kutsun hoitajan ja pyydän häneltä särkylääkettä.

Oveni aukeaa hieman varovasti ja suloinen blondi astuu sisään ja hymyilee minulle.
"Mikä on olosi?" söpö blondi, eli Niall, kysyy minulta.
"Muuten hyvä, varsinkin nyt, kun tulit, mutta väsyttää vähän ja kylkeen sattuu", kerron tuolle ja tuo katsoo minua niillä ihanilla silmillään.
"Toivottavasti he eivät tehneet mitään väärin leikkauksessa", Niall sanoo huolestuneena ja alan itsekin ajatella asiaa. En olisi nimittäin uskonut, että onnistuneen leikkauksen jälkeen kivut ovat näin kovat. Jos leikkaus tosiaan on mennyt pieleen. Tuskin se silti on. Ohan täällä todella taitavat lääkärit joka leikkauksessa. Ja muutenkin, enhän minä edes ennen ole ollut leikkauksessa, joten mistä voisin tietää, vaikka minun kipuni olisivat vain lievät muiden kipuihin verrattuna.

Minusta tuntuu, että Niallin läsnäolo lieventää kipujani huomattavasti, sillä koko sinä aikana, kun Niall oli täällä kanssani en edes huomannut kunnolla niitä, mutta nyt kun hän lähti kylkeäni alkoi vihlomaan ja silmäni eivät meinaa enään edes pysyä auki. Olen suunnitellut, että pyydän Niallia poikaystäväkseni heti, kun pääsen sairaalasta. Ajattelin silti vielä ennen suunnitelmieni toteuttamista jutella asiasta Liamin kanssa. Hänellä kun aina on porukkamme viisaimmat ajatukset. Louis on hieman vilkas tärkeisiin keskusteluihin. Tottakai hän osaa kuunnella ja hänen kanssaan on kiva jutella, mutta mielummin juttelen Louisin kanssa ns. pinnallisista asioista. Harry on niin läheinen Niallin kanssa, että jos sattuisin suunnitelmastani jotain Harrylle mainitsemaan tuo varmasti jossain vaiheessa möläyttäisi sen Niallille. Niallin kanssa minun ei ole mitään järkeä tästä jutella ennen, kuin pyydän häntä varmasti poikaystäväkseni.

Oveen koputetaan ja Liam astuu sisään huoneeseen. Liamilla on aina täydelliset ajoitukset, sillä nytkin minä juuri suunnittelin puhuvani Liamille. Voisin toteuttaa sen nyt, sillä muuten en kumminkaan tee sitä. Liam kyselee vointiani ja muuta sen sellaista ja minä vastailen parhaani mukaan. Liam kertoo myös vierailustaan Lauralla. Olen tietenkin iloinen, että Liam sai viettää aikaa ihastuksensa kanssa, mutta silti minua hieman ärsyttää, kun tuo kertoo Laurasta sillä tavalla, niin kuin Laura ei mitään pahaa olisi koskaan tehnytkään. Kyllähän minäkin puhun Niallista varmaan juuri samalla tavalla, mutta Niall ei varmaan oikeastikaan ole tehnyt mitään pahaa. Niall on niin pienibja suloinen, ettei hän mitenkään voi satuttaa ketään.

Juttelimme Liamin kanssa vielä hetken Laurasta ja yritin olla mahdollisimman ystävällinen, mutta minusta tuntuu, etten oikein onnistunut. Kumminkin päätän kysyä nyt Liamilta mielipidettä suunnitelmastani. Huokaisen ja sitten aloitan hieman kiusallisena kysymykseni: "Liam, mitä mieltä sä oisit siitä, että mä pyytäisin Niallia mun poikaystäväks?"
"Zayn, mä oon oottanu, että sä kysyt tän multa vaikka kuinka kauan", tuo vastaa innoissaan ja hämmennyn.
"No mitä mieltä sä sit oot?" kysyn, koska en oikein ymmärtänyt.
"Todellaki pyydät. Teillä on ollu jotain juttua ihan alusta asti, nii miks et pyytäis?" Liam kysyy minulta.
"Entä jos Niall ei suostukaan?" kysyn ja Liam naurahtaa.
"Todellaki suostuu", Liam vastaa ja lähtee huoneesta iskien silmää.

Miksi aina käy näin? Liam jättää minut yksin ajatustwni kanssa. Olen niin typerä, etten osaa itse selvitellä päätäni. Tarvitsen siihen hommaan Liamin järjen äänen. Liam tietää, että olen huono tunne asioissa, mutta varmaan vain ärsyttääkseen minua lähti ja jätti minut yksin.

Ovi aukeaa ja sisään astuu Niall ja tajuan heti, että Liam on käynyt käskemässä Niallin tänne. Senkin idiootti. Toivottavasti ei vain kertonut mitään tunteistani. Tai ei se edes haittaisi, vaikka olisi kertonutkin. Säästyisin silloin itse siltä tuskalta.
"Liam kerto, että sulla on jotain asiaa", Niall sanoo ja tulee istumaan viereeni. Voi paska. Jäädyn täysin, enkä saa mitään suustani. Pitkän kiusallisen hiljaisuuden jälkeen kumminkin kokoan itseni ja sanon Niallille sönköttäen: "Tuota... Niall... Haluasitko sä olla mun... poikaystävä?" No nyt se ainakin tuli sanottua. Pitää vain toivoa parasta.
"Tottakai haluan", Niall sanoo ja sydämeni hypähtää rinnassani. Hyökkään suutelemaan tuota, emmekä edes huomaa, että joku tulee huoneeseen ja tarkkailee meitä.||
Moii! Täs luvus on taas vähän kestäny, kun mulla ei oikeen oo enään aikaa kirjottamiselle, mutta yritän silti saaha tähä aina välillä lukuja.