Ziall Horlik fanfic in finnish

•LUKU KAKSITOISTA•

Niallin nk*
Olimme juuri lähdössä pois ruokalasta, kunnes Harry tulee luoksemme virnistellen.
"Niall, Niall, Niall... Miks sä et kertonu mulle?" tuo kysyy, enkä edes tiedä mitä tuo kiharahiuksinen ystäväni tarkoittaa.
"Mitä?" kysyn hämmästyneenä.
"Älä yritä esittää tietämätöntä! Zayn kerto kyllä mulle!" Harry sanoo voitonriemuisena ja lehahdan aivan tulipunaiseksi.
"Heei... Mistä te puhutte ja miks mulle ei oo kerrottu?" Louis kysyy ja olen varma, että tämä ei tule päättymään hyvin. Vosi Zaynkin nyt tulla tänne minun avuksi, kun kerran on mennyt juoruamaan.
"Niall ja Zayn oli suudellu eilen!" Harry huudahtaa ja muutun vieläkin punaisemmaksi, jos se on enään mahdollista.
"Harry puhu hiljempaa!" sanon tuolle, mutta Harry vain heittää ylävitoset Louisin ja Liamin kanssa. Nuo ovat kyllä aivan mahdottomia.

Kun Harry, Louis ja Liam vihdoin lopettavat riemuitsemisen lähdemme ulos viettämään hyppytuntia, sillä kaikilla meillä on sellainen seuraavaksi. Zayn liittyy seuraamme ja saa osakseen Louisin ja Liamin tietävät virnistykset.
"Zayn hei, miks sä et kertonu mulle heti? Oonhan mä sentään sun paraskaveri", Louis kiusaa Zaynia ja tuo vain tuhahtaa ystävälleen.
"Mennäänkö vaikka tonne puistoon?" Liam kysyy ja saa vastaukseksi myöntävää muminaa.

Puistoon päästyämme Louis menee istumaan keinuun ja Harry antaa tuolle vauhtia. Nauramme heille, koska he näyttävät todella huvittavilta.
"Älkää naurako! Pitäähän lasten saada leikkiä?" Louis huutaa keinustaan suutaan mutristaen.
"Niin niin... Kyllähän pikku Louis-vauva tarvitsee vähän hauskan pitoa", Zayn kiusaa Louisia. Zayn on vain kaikin puolin täydellinen. Hänen luonteensa ja ulkonäkönsä. Ei voi olla täydellisempää. Taas minä ajauduin ajattelemaan Zaynin täydellisyyttä. Minun pitäisi hillitä itseäni edes vähän.
"Niall... Kuunteletko sä ollenkaan vai haaveiletkö sä Zaynista? Liam kysyysaaden minut punastumaan. Miten Liam pystyi tietämään mitä ajattelin.
"Niall mä arvasin. Joka tapauksessa mä kysyin, että haluutteko tulla viikonlopuks meille, ku meijän porukat lähtee jonnekki juhliin?" tuo kertoo.
"Mä ainaki voin tulla", kerron ja Liam hymyilee minulle.
"Joo, kyl meki tullaa", Louis sanoo hänen, Harryn ja Zaynin puolesta.
"Hyvä. Ei tartte sit koko viikonloppua yksin viettää", Liam sanoo meille iloisesti.

Lähdettyämme puistosta takaisin koululle päin alkavat muut kysellä minulta ja Zaynilta suudemastamme.
"Niin siis, missä te suutelitte?" Louis aloittaa ja minä muutun jälleen aivan punaiseksi, mutta Zayn vain vastaa tyynesti: "Meillä."
"Kumpi teki alotteen?" Harry jatkaa.
"Minä", Zayn sanoo aivan pokkana. En ymmärrä miten hän pystyy, kun itse hehkun aivan punaisena.
"Tuntuiko se hyvältä?" Louis kysyy.
"Tottakai", Zayn sanoo saaden perhosia vatsaani. Zayn siis piti minun suutelemisesta.
"Nyt Larry voisi vaikka rauhottua", Liam sanoo ja luon kiitollisen katseen hänelle. Olemme keksineet siis Harrylle ja Louisille yhteisnimen, joka on Larry.
"Jos Ziall voisi vain kertoa meille asoitaan, ettei joutuisi aina kyselemään", Larryn vanhempi osapuoli eli Louis sanoo.
"Hei c'mon... Jotain yksityisyyttä", Zayn sanoo naurahtaen parhaalle ystävälleen.

Koululle saavuttua sovimme, että näemme koulun jälkeen, sillä kellään ei ole mitään tekemistä tälle päivälle. Sitten tiemme erkanevat eri tunneille. Tai oikeastaan erkanemme vain kahteen eri porukkaan. Harry ja minä lähdemme suunnistamaan kohti terveystiedon luokkaa, sillä meillä on tuon kyseisen aineen tunti.

Koulun jälkeen menemme Harryn kanssa odottamaan kolmea ystäväämme koulun portille. Pian näemmekin, tai ainakin minä näen, kyseisen kolmikon astelevan kohti meitä. Meidän luoksemme tultua Harry painaa huulensa Louisin vastaaville ja minun tekisi mieli tehdä sama Zaynille, mutta en uskalla. Enkä ole edes varma pitäisikö Zayn siitä. Liam katsahtaa mietteliäitä kasvojani ja iskee minulle silmää. Minusta tuntuu usein aivan siltä, että Liam osaisi lukea minua, kuin kirjaa. Liam on vähän samanlainen, kuin Edward. Edwardkin osasi aina lukea ajatukseni. Liam on vain hieman järkevämpi, kuin Edward, muuten heissä on kyllä hämmästyttävän paljon samoja piirteitä.

Päivä Harryn, Louisin ja Zaynin seurassa menee todella nopeasti ja minun täytyy lähteä kotiin päin. Zayn lähtee kanssani samaa aikaan ja sen ansiosta saimme paljon huutoja peräämme.
"Heippa Ziall!"
"Älkää tehkö mitään, mistä äitinne eivät pitäisi!"
"Zayn muista, ettet tunkeudu Niallin housuihin!" Viimeisin näistä oli Louisin huutama ja kun tuo huusi sen Zayn esitteli tuolle keskisormeaan, mutta hymyili silti.

Käveltyämme jonkin matkaa Zayn tarttuu minua kädestä kiinni ja kääntää itseensä päin.
"Niall, tää on kyllä varmaan tullu sulle jo selväks, mutta mä tykkään susta tosi paljon. Mä tykkään susta siis enemmän, ku kaverina", Zayn sanoo katsoen minua suoraan silmiin. Minulla kestää hetki, ennen kuin tajuan mitä Zayn sanoillaan tarkoitti, mutta sitten, kun vihdoin tajuan huulille nousee hymy.
"Zayn, mäki tykkään susta ennemmän, ku vaan kaverina", kerron ja myös Zayn alkaa hymyillä valloittavaa hymyään.
Hitaasti, niin kuin jossain romanttisessa elokuvassa lähehestymme toisiamme ja painamme huulemme yhteen.
Suudelma tuntuu aivan yhtä hyvältä, kuin edellinenkin, ellei jopa paremmalta. Perhoset lepattevat vatsassani ja ilotulitukset paukkuvat sisälläni. Lopulta meidän on pakko lopettaa, ettei happemme loppuisi. Zayn katsoo minua suoraan silmiin ja hymyilee. Tuo antaa vielä pienen pusun poskelleni ja lähtee sitten omille teilleen. Minä jään vain typeränä katsomaan tuon perään, kunnes tajuan lähteä kotiin. En voi taaskaan olla hymyilemättä niin, että poskeni ovat revetä, sillä Zaynin huulet omillani tuntui niin hyvältä.||