"Kai sun äiti tietää ettet ole tulossa yksin ja kai se on sille ihan okei?" Kysyn ja nousen laukkuni kanssa taksista.
"Tottakai tietää ja se on vain mielissään kun mulla on muitakin.. ystäviä kun pojat", Niall vastaa maksettuaan taksin ja kääntyy naama pientä punatiilistä taloa kohden. Mahassani lentelee perhosia ja olen jännityksestä kankeana, vaikka tuo monet kymmenet kerrat sanoi että mukaan tulemiseni oli enemmän kuin hieno asia.
Tajuan lähteä liikkeelle vasta kun Niall on kerennyt jo pienelle kuistille ja painaa ovikelloa. Kun pääsen tuon vierelle meinaan vielä kerran varmistaa että olin tosiaankin tervetullut tänne, ovi kuitenkin aukeaa samalla hetkellä ja sen takaa syöksyy vaaleahiuksinen nainen halaamaan Niallia pitkään ja hartaasti. Puren poskeani ja odotan koska tuo huomioi minut, en varmasti täyttänyt tuon odotuksia enkä ollut ainakaan miniä ainesta. Ja taas ajattelin meitä parina, minun täytyisi lopettaa se.
Pian olen tiukassa rutistuksessa, hämmentyneenä vastaan pienesti halaukseen ennenkuin tuo irrottautuu.
"Sä olet siis Lilly. Ihanaa että Ninde on löytänyt vihdoinkin tyttöyst.."
"Äitii.. ei me.." Niall ehtii sanomaan ja minä punastun entistä enemmän. Oliko tuo tosissaan, tai ehkä vanhemmat ihmiset eivät välittäneet ulkonäöstäni tai mitä sitä kiertelemään. Ylipainostani.
"Tai siis pystyy vielä ystävystymään vaikka onkin.. no niin siis moi, mä olen Maura", Niallin äiti puhisee ja hoputtaa meidät sisälle eteiseen jossa tuoksuu vahvasti mausteilta.
Astelen hitaasti noiden perässä keittiöön jossa pöydälle on kasattu läjä lämpimiä voileipiä.
'En tiennyt mistä sä tykkäät niin tein muutamanlaisia", Maura kääntyy puoleeni ja selittää mitä missäkin on.
"Omenoille olen allerginen, lähes kaikki muu menee", hymyilen tuolle ja istahdan Niallin viereen joka syö jo ensimmäistä leipää.
"Kaappeja saa kaivella ja kaiken saa syödä. Paitsi lääkekaappi kannattaa jättää rauhaan", tuo naurahtaa ja nostaa jääkaapista kannullisen mehua pöydälle.
"Se on päärynämehua", tuo sanoo ennenkuin ehdin edes ajattelemaan mitään.
"Petasin vierashuoneen ja jätin sinne pyyhkeet ja jos jotain tarvitsette niin herättäkää mut. Chris pääsee töistä kymmeneltä ja mä menen nyt nukkumaan kun mun työuoro alkaa kuudelta ja pitäkää hauskaa", Maura sanoo ja hymyilee meille ennenkun katoaa keittiöstä.
Hymähdän pienesti ja nappaan pöydältä sattumanvaraisesti leivän, tonnikalaa ja fetaa. Istumme hiljaa paikoillamme ja leivät edessämme hupenevat.
Talosta huomasi ettei sitä oltu tarkoituksella sisustettu vaan lähes kaikki oli eri mallista ja väristä. Keittiön pöytä oli kuka tietää kuinka vanha mutta tuolit näyttivät siltä kuin ne olisi ostettu juuri ennen tuloamme, silti kaikki sointui yhteen ja sai talon näyttämään kodilta. Kodilta joka oli täynnä rakkautta, mitä se varmasti oli, vaikka kaikella oli myös kääntöpuolensa.
"Mä en jaksa enää yhtään", tokaisemme melkein yhteen ääneen, kun olen saanut syötyä neljännen leivän ja Niall viidennen leivän.
"Mä olen ihan sairaan väsynyt, oon ollut hereillä varmaan kahdeksantoista tuntia", haukottelen ja nousen seisomaan. Nostan astiamme avonaiseen tiskikoneeseen ja suljen sen, jään nojailemaan pöytätasoon ja toivon että Niall tajuaa tulla näyttämään missä minun oli tarkoitus nukkua. Tuo vain istuu paikallaan posket punottaen ja katsoo minua hetken hölmistyneenä kunnes tajuaa nousta ylös. Tuo nostaa tarjottimen ja mehukannun jääkaappiin ennenkuin astelee eteiseen, nappaa laukkumme ja nyökkää päällään olohuoneen suuntaan joka sijaitsee keittiön vieressä.
Niall astelee olohuoneen toisella puolella olevasta avoimesta ovesta sisään ja tökkää kyynerpäällään valot päälle.
Näky taisi olla tuolle järkytys sillä tuo pudottaa laukut maahan ja kääntyy katsomaan minua.
"Uusi sänky, hienoa", tuo tuhahtaa niin hiljaa että on ihme että kuulen tuon. Katson itsekin hieman hämmentyneenä huonetta, parisänky oli pedattu kahdelle. Oliko meidän tatkoitus nukkua vierekkäin, minulle se olisi sopinut mutta Niall näytti siltä että ei todellakaan aikoisi nukkua vieressäni, olihan se ihan ymmärrettävää, mutta..
"Mä nukun sohvalla niin saat nukuttua kunnolla kunnon sängyssä", tuo sanoo ja nappaa kainaloonsa toisen sinisitä peitoista ja tyynyn.
"Ei ei, mä voin nukkua sohvalla. Ei sun tarvitse mun takia pilata selkää muhkuraisella sohvalla", sanon ja rintaani sattuu.
Tiesin ettemme olleet pari, mutta joka kerta kun se tuli ilmi, palanen haavemaailmastani murtui ja se sattui.
//Alotin lukion tossa pari viikkoa sitten, en olis ikinä muistanut että opiskelu on noin rankkaa (Olen siis pitänyt kahden vuoden välivuoden peruskoulun jälkeen ja oon nyt ihan hukassa). Ja täytin viikonloppuna vihdoinkin 18 WOOPWOOP!! Mutta siis olen kiireinen mutta yritän saada julkastua luvun kerran viikossa pienellä ehdolla! Kommentoikaa jotain kivaa? :'3 ♥
