Herään siihen kun Niall vetää toisen kätensä altani jättäen toisen lepäämän yhä ympärilleni. Suuni kaartuu hymyyn. Heräsin lusikasta Niall Horanin kanssa, nukuttuamme yön samassa sängyssä. Tuo kietoo kätensä tiukemmin ympärilleni, mistä päättelen tuon olevan hereillä. Kiepsahdan ympäri ja sätkin hetken sillä iso paitani kiristi ikävästi. Tuo vetää kätensä pois ja katsoo minua hämmentyneenä.
"Huomenta", kähisen, pörrötän tuon ennestään sotkuisia hiuksia ja katson tuota hymyillen suoraan silmiin. Kun katseeni tarkentuu kunnolla tuohon unohdan ajatella miltä mahdan itse näyttää. En varmaan koskaan ole nähnyt mitään yhtä kaunista kuin tuo oli juuri heränneenä, voisin tuijottaa näkyä ikuisuuden.
"Mmm.. Huomenta", tuo vastaa käheällä äänellä joka oli maailman seksikkäintä mitä olen koskaan kuullut. Välissämme oli korkeintaan viisitoista senttiä ja katseeni laskeutuu tuon huuliin. Mitä jos suutelisin tuota, voisiko se pilata koko loppu matkan. Olisiko se niin kamalaa. Olisi, sillä hengitykseni luultavasti haisi aivan järkyttävältä.
"Mitä tänään on ohjelmassa", kysyn, pyörähdän selälleni ja vedän peiton naamani päälle.
"Mä ajattelin että mentäisiin käymään Gregin luona ja vahdittaisi Theoa"
Tuo aikoi siis esitellä minut koko suvulleen, ei tässä ollut mitään järkeä. Saisin vain liiasta stressistä mahahaavan ja kuolisin, ainakin kuolinilmoitus olisi hauska. 'Menehtyi kuuluisuuden sukulaisten aiheuttamaan mahahaavaan' Naurahdan pienesti ja heitän peiton päältäni.
"Mitä sä naureskelet?"
"Kunhan mietin mun kuolinilmoitusta"
"Anteeks mitä? Onko sulla kuumetta tai jotain?" Niall naurahtaa ja kokeilee otsaani.
Naurahdan uudelleen, nousen seisomaan ja kaivan laukustani harmaat farkut, keltaisen topin ja heitän ne sängyn jalkopäähän.
"Niall..", kuiskaan, käännähdän ympäri ja istahdan sängylle risti-istuntaan. Tuo nousee makaamaan käsiensä varaan ja jää odottamaan.
Katson suoraan sinisiin silmiin ja liikahdan lähemmäs tuota, suljen silmäni hetkeksi ja pudistan päätäni. Vilkaisen ovea joka on raollaan ja kuulen kuinka joku kolistelee luultavasti keittiössä.
Huokaisen pienesti ja käännän katseeni takaisin Nialliin joka katsoo yhä ovea. Kyyristyn ja lasken käteni tuon poskille ennen kuin liikutan kasvoni tuon kasvojen eteen ja juuri ennen kuin painan huuleni tuon vastaaville tuo kääntää katseensa suoraan silmiini. Suljen silmäni ja tunnen kuinka jokainen soluni halusi vain painautua tuota vasten. Hieman rohtuneet, mutta silti pehmeät ja lämpimät huulet eivät vastaa suudelmaani, mutta annan omieni viipyä niillä vielä hetken ennenkuin irrottaudun ja käännyn ympäri.
"Unohda toi, anteeksi. Mun oli pakko, edes kerran", kuiskaan ja tunnen kuinka naamani punottaa tulikuumana ja silmäni alkavat kostua.
Sydämeni hakkaa liian kovaa enkä saa kunnolla hengitettyä ja kun nostan käteni ottaakseni vaatteet mukaani tajuan että käteni tärisee niin etten melkein erota sen muotoa. En uskalla nousta seisomaan sillä jalkojani pistelee enkä tunne niitä muuten, ensimmäinen kyynel putoaa syliini.
Tunnen kuinka Niall liikkuu selkäni takana ja toivon että tuo lähtisi vessaan tai jotain. Tunnen kuitenkin tuon käden olkapäälläni ja pian tuo istahtaa viereeni, itken mutten liiku senttiäkään, en pysty liikkumaan. Tuo jättää toisen kätensä hartioilleni ja laskee toisen reidelleni.
"Lilly?"
"Niall.. sattuu..", saan sanottua ja kun tuo irrottaa otteensa, rojahdan lattialle ja tuo syöksyy perässäni.
"Mä en pysty liikkumaan", saan sanottua hiljaa ja tunnen kuinka nenäni alkaa vuotaa silmien lisäksi.
Tuo hokee nimeäni ja nostaa minut istumaan itseään vasten. Tuo kietoo kätensä ympärilleni ja tunnen kuinka tuon hengitys tiheytyy.
Suljen silmäni ja annan pääni retkahtaa tuon olkapäätä vasten, mitä minulle tapahtui, halvaannuinko minä. Yritän nostaa kättäni mutten tunne mitään, vain Niallin lämpimän ihon jota vasten nojaan.
"Chris, tule auttamaan", Niall huutaa hätääntyneenä ja silittelee hiuksiani.
"Kaikki on hyvin, mä en anna sun kuolla", tuo kuiskailee korvaani ja pian Chris ilmestyy ovelle ja meidät huomattuaan astelee luoksemme.
"Mitä täällä tapahtuu?"
"Lilly ei pysty liikkumaan, auta mua nostamaan se ylös", Niall sanoo paniikinsekaisella äänellä ja nousee seisomaan, yhä selkääni tukien. Nuo nostavat minut kainaloista ylös sängylle ja jään makaamaan paikalleni.
"Mä soitan nyt ambulanssin", Niall sanoo ja kiertää sängyn toiselle puolelle.
"Niall.. älä.." sanon nenä yhä vuotaen, oloni oli turtunut ja Chris tuijotti minua yhä.
"Kai sä itsekin tajuat että et ole kunnossa", Niall kääntyy minua kohden ja ottaa puhelimen pöydältä käteensä. Kyynelkanavani aukeavat taas ja käytän viimeiset voimani ja ojennan käteni tuota kohden, vaikka se sattui aivan jumalattomasti. En halunnut aiheuttaa mitään kohtausta enkä voinut enää estää sitä.
