Niall Horan fanfiction in Finnish

Luku 5.

Herään ja tajuan Niallin makaavan vieressäni. Katson hämmästyneenä tuon paljasta ylävartaloa, tunnen kuinka tuhannet perhoset alkavat lepattelemaan mahassani.

"Miten sä tänne pääsit?" kysyn tuolta hengästyneenä, olin unohtanut hengittää.

"Ei mun pikku söpöläisen tarvitse kaikkea tietää", tuo vastasi ja lähestyy kasvojani. Juuri kun tuo on painamassa huulensa omilleni, oviaukosta kuuluu räsähdys. Käännyn katsomaan äänen aiheuttajaa, näen kuinka Nico seisoo pelkissä boxereissa ja lattialla tuon edessä lojuu tarjotin, kaksi särkynyttä kahvikuppia ja muutama täytetty sämpylä.

"Mitä sinä täällä teet?" kuuluu molempien poikien suusta yhteen ääneen. Yhtäkkiä nuo tappelivat siitä, kumpi saisi minut itselleen, minua huomioimatta. En edes tiennyt mitä oli tapahtunut. Olin herännyt tuon Irlantilaisen komistuksen vierestä, mutta miksi Nico oli tuomassa minulle aamupalaa, yrittikö tuo hyvittää jotain?

"Niall mä rakastan sua", mutta en voi elää sun kanssa koska mun tulevaisuus on Suomessa, sanon hiljaa ja molemmat kääntyvät katsomaan minua.

"Oletko sä Nico valmis lähtemään mun kanssa Suomeen?" jatkan ja menen tuon eteen seisomaan. Tuo nyökkää ja painaa huulensa omilleni. Vilkaisen taakseni, näen kuinka Niall haalistuu ja katoaa. Käännän katseen takaisin Nicoon vain tajutakseni ettei tuota enää ole. Hätääntyneenä palaan sänkyyn ja yritän soittaa Lolitalle, mutten löydä tuon numeroa yhteystiedoista. En löydä sieltä muuta kuin Niallin ja Nicon numerot. Kaivaudun peiton alle, olin yksin, minulla ei ollut ketään.

Säpsähdän hereille vain tajutakseni että olin nähnyt unta. Käännyn kyljelleni ja annan kyyneleiden virrata, mikä minua vaivasi. Olin rakastunut, tiesin sen. Jos vielä tietäisin keneen, se helpottaisi asioita.

Se miten Irlantilainen puhui minulle, sai minut tuntemaan itseni arvokkaaksi, tunsin olevani yhtä tärkeä ihminen kuin muutkin. Halusin viettää tuon kanssa tunteja jutellen, mutta en koskaan tulisi saamaan tuota itselleni.

Nicon kapinoiva asenne sai pahikseni sisälläni eloon ja halusin ajaa systeemin alas. Elää kuin 80-luvulla, rokata ja rakastaa huolettomasti, voisin olla mitä ikinä haluaisinkaan.

Pudistin ajatukset päästäni, tulisin ikuisesti olemaan SINKKU.

Kiedon peiton ympärilleni ja päädyn keittiöön. Meinaan mennä tabletille, kunnes muistan että olin jättänyt sen sairaalaan. Hienoa, joutuisin hakemaan sen joku päivä ja minun tuurillani Harry olisi silloin siellä mulkoilemassa minua.

Vilkaisen kelloa joka näyttää puolta kahta, unirytmini oli täysin sekaisin, mutta en jaksaisi välittää. Se olisi joka tapauksessa sekaisin kun palaan suomeen. Napsautan kahvinkeittimen päälle ja kaivan kupin kaapista, juon kahvin mustana ja piirtelen kukkasia lehden reunaan. Pian Nico soittaa ja ilmoittaa hakevansa minut kuuden maissa. Kun kysyn minne, tuo ei suostunut kertomaan, ei kai sillä olisi edes väliä.

Yritin saada aikani kulumaan ja pian löysin itseni tuijottamasta suihkua kuin tyhmä, tajusin sentään riisua vaatteeni ennen kuin avasin suihkun.

Kuivasin hiukset ja rasvasin naamani, vedin jalkaani mustat farkut, mustan topin ja mustan kulahtaneen hupputakin. Vaeltelin pienessä kämpässä tietämättä mitä tekisin, lopulta päädyin olohuoneen vaalealle sohvalle katsomaan family guyta.

Tasan kuudelta Nico ilmestyi oven taakse, laitoin puhelimen farkkujen taskuun ja otin pelkkää käteistä mukaan. Nappasin puisen lipaston päältä avaimet ja tungin ne toiseen taskuun. Heitin mustan nahkatakin päälleni ja olin valmis.

Istun autoon, tuo oli yhdistänyt puhelimensa radioon ja soitti sitä kautta musiikkia. Valitsin luettelosta BON Jovin It's my life - biisin ja väänsin äänen täysille.