Olin nukahtanut ja säpsähdin hereille kun toinen käteni valahti sängynreunalta alas. Hieraisin hieman silmiäni ja katsoin ympärilleni. Perhoset alkavat lepattelemaan mahassani kun tajuan että olen Niallin luona sairaalassa.
- Kauanko sä olet naureskellut mulle siinä?, kysyn kun huomaan että Niall on herännyt ja virnuilee vieressäni.
- Eikö mun pitäisi kysyä mitä sä teet täällä?, tuo katsoo minua oudosti ja punastun korviani myöten. Tunnen pienoisen paniikin valtaavan mieleni, ilmeisesti tuo ei halunnutkaan minua tänne tai jotain.
- Ei se haittaa tai mitään. En vaan uskonut että jaksaisit tulla jonnekin sairaalaan, tuo sanoo ja hymyilee.
- Koska sä olet viimeksi syönyt?, kysyn tuolta, saan vastaukseksi epämääräistä muminaa ja kaivan laukusta herkut tuon syliin.
- Jos maistuu?, sanon, avaan toisen jaffapullon ja otan siitä huikan.
- Ei noita oo pakko syödä, en vaan kehdannut tulla tyhjin käsin tänne, enhän mä edes tiedä mistä sä tykkäät, sanoin ja vilkaisen tuota nopeasti.
- Kerro sä sun elämästä, pyydän tuota. Riisun kenkäni ja nostan jalkani sängynreunalle.
Tuo kertoo lapsuudestaan ja kouluajoistaan, nyökkäilen ja heitän kommentteja oikeisiin kohtiin. Nappaan sängyltä karkkipussin ja avaan sen.
- Hei ne on mun, poika sanoo ivallisesti ja nappaa pussin kädestäni.
- Sä et edes syö niitä, näytän tuolle kieltäni ja yritän saada pussin takaisin mutta turhaan. Tuo piilottelee sitä selkänsä takana ja tunkee karkkeja suuhunsa näyttävästi.
Kaivan puhelimen taskustani ja lähetän Kristalle viestin että kirjautuu skypeen. Kaivan vielä tabletin laukustani ja kirjaudun itse skypeen. Ei mikään paras idea alkaa skypettämään sairaalassa, mutta Niall oli niin keskittynyt karkkien syömiseen että mitä se sitä haittaisi.
- Mitä sä teet?, Niall kysyy suu täynnä karkkeja, mieleni olisi tehnyt läpsäyttää tuota molemmille poskille niin että karkit lentäisivät tuon suusta.
- Skypetän siskolleni, virnistän tuolle.
- Aa, onks se yhtä ärsyttävä ku sä, tuo kysyy ja iskee silmäänsä samalla. Meinaan pudottaa silmäni päästä, mitä minä juuri näin, pudistan hieman päätäni.
- Se on mun siskopuoli, selitän tuolle posket kuumottaen. Krista kirjautuu skypeen ja soitan tuolle heti.
- Moimoimoi, oletko sä kotosalla?, kysyn ja käännän tablettia sen verran että takanani näkyy vain valkoinen seinä.
- No en mä varmaan mun huoneen sisustusta oo minnekään muualle roudannut tollo. Oliko sulla niinkun jotain vakavaakin asiaa ja mikä toi piippaus tuolla taustalla on?, tuo naurahtaa ja vakavoituu.
- Ööhm.. Olis hiukan asiaa äidille, onko se teillä?, kysyn ja tuo lähtee hakemaan äitiä. Käännän katseeni Nialliin joka katsoo minua suu auki, tuo ei tietenkään tajua suomea yhtään.
- Kerroitko sä missä sä oot?, tuo kysyy ja kun pudistan päätäni tuo syöksyy suklaalevyn kimppuun.
- Mä luulin et sun ruokahalu on mennyt?, naurahdan tuolle ja nappaan karkkipussista muutaman karkin suuhuni. Tuo katsoo minuun murhaavasti ja avaa suunsa.
- Tää ruoka täällä on ihan sairaan pahaa, enkä tykkää syödä yksin, tuo vastaa ja antaa mulle palan suklaata.
- Hei kiitti hirveesti, kukakohan maksoi nämä, tokaisen ja käännän katseeni skypeen johon on ilmestynyt äidin kasvot.
