Tasapainoton

Prologi

-Vettä, Coral, tuo minulle kylmää vettä!

Pieni tyttö hätkähti äitinsä kireää äänensävyä, mutta totteli.
Hän juoksi hakemaan kaivosta vettä, ja palatessaan yritti olla loiskuttamatta sitä yli ämpärin laidan.

-Kiitos, sanoi äiti edelleen kireänä, mutta nyt jo vähän lempeämpänä.

Coral istahti vanhan rommitynnyrin päälle, ja kietoi pienet kätensä jalkojensa ympärille, keinuttaen itseään samalla puolelta toiselle.

Äiti oli parantaja. Lääkäri. Hän oli taitava hoitamaan tapaturmia ja sairauksia, mutta nyt Coral aavisti, ettei äiti pystyisi pelastamaan nuorta miestä.
Mies oli ehkä juuri ja juuri 17-vuotias, hänellä oli pellavan vaaleat hiukset, jotka olivat nyt hikiset. Miehen, tai no, pojan kasvot olivat vääristyneet kivusta, kun Coralin äiti yritti saada pois mustaa myrkkyä, joka oli miehen kaulassa.

Scorpiooni oli hyökännyt miehen kimppuun, ja iskenyt tämän rintaan myrkkyään. Myrkyllisen pistoksen ympäriltä lähti pieniä mustia viiruja, jotka levittäytyivät verenkierron mukana miehen elimistöön.

Coral oli juuri täyttänyt kymmenen. Hän asui äitinsä kanssa vuoristossa, jossa hänen äitinsä piti huolta siellä asuvista ihmisistä.

-Coral, tiedätkö miltä Unikonlieko näyttää? Kysyi äiti selvästi hermostuneena.

Tiesihän Coral. Unikonlieko oli vahva unettava myrkky, joka tappaisi nopeasti. Äiti oli joutunut käyttämään sitä pari kertaa toivottomissa tilanteissa, joissa potilas vain kärsi ja odotti kuolemaansa. Oliko äiti nyt jo luovuttamassa?

Kun Coral pudisti päätään, äiti huokaisi.
-Yritä pitää mies hengissä. Sivele pistoskohtaa vedellä, ja rauhoittele häntä. Minun on juostava hakemaan Suurten Tammien luota Unikonliekoa, jonka uskon auttavan, huikkasi äiti. Coral näki selvästi äidin lasittuneet silmät, ja niiden alla roikkuvat mustat silmäpussit, jotka saivat äidin näyttämään paljon vanhemmalta.

Ja yht'äkkiä äiti oli poissa. Coral oli jäänyt miehen kanssa kahden.

Coral katsoi miehen kasvoja tarkkaan, samalla kun kasteli pistoskohtaa vedellä.

Äkkiä Coralin päähän pälkähti outo tunne. Tunne oli todella voimakas, se kehotti Coralia laulamaan.

Tyttö ei pystynyt vastustamaan tunnetta, vaan pian hänen suustaan kaikui mitä kaunein ja surumielisin laulu.
Samalla tyttö painoi kädellään miehen paljasta rintaa. Hän tunsi vapisevansa.

Välähdys.
Pieni kolean kauneuden hetki, kun tyhjän hiljaisuuden rikkoi ainoastaan mitä surumielisin laulu, jota on koskaan kuultu.

Mies tunsi jotain hyvin merkillistä rinnassaan, kun myrkky imeytyi vähitellen hänen verestään kohti pistoskohtaa. Hän avasi hiukan silmiään, vain nähdäkseen tytön, jonka hiukset hohtivat punaisina kuin tuli, vaalea iho kimmelsi kuin kaunein lumi, ja silmät säkenöivät meren sinisyyttä.

Se oli kauneinta mitä tuo mies oli koskaan nähnyt. Kun laulu yhtäkkiä loppui, mies haukkoi henkeään, ja pyörähti kyljelleen oksentaen samalla veristä soossia lattialle.

Coralin lopetettua laulu, hän katsoi säikähtäen myrkystä mustiksi muuttuneita käsiään, kuin olettaen niiden muuttuvan läpinäkyviksi.

-Olen niin pahoillani, tyttö sopersi, tajuamatta lainkaan, että oli juuri pelastanut miehen hengen.

-Mitä? Älä ole! Minulla ei ole aavistustakaan mitä sinä teit, mutta pelastit henkeni, enkä tiedä miten voisin kiittää sinua, sanoi mies hymyillen Coralille.

-Mutta on parasta ettet puhuisi lahjoistasi, sillä monet ihmiset ajattelevat sitä noituutena, ja tiedäthän sinä mitä se meinaisi sinulle, jatkoi mies varovasti.

Coral katsoi miestä pelästyneenä.
Rovio.
Se odottaisi Coralia, jos hänen kummallisuudestaan saataisiin tietää.

Sillä kummalinenhan hän oli.
Ei mitään muuta.

__________________________________

Hellurei! :)
Tässä saitte pientä ensimakua tulevasta tarinasta, jonka päähenkilönä tosiaan seikkailee Coral,(kyllä hän tuosta vielä kasvaa, ei hätää)
jolla on kummallisia voimia.

Kommentit piristäisivät! ♥

Halla