Arvet

13.

Benin p.o.v

Aida huutaa. Hän painaa käsiään rintäkehäänsä missä hänen sielunsa hiipuu harmaaksi. Katson lattialla makaavaa nukkea. Se on verilammikon keskellä, iho kalpeana. Se ei ole enää nukke. 

"Ben. Mä taidan hiipua. Olemattomaks." Aida nyyhkäisee kaatuen polvilleen. Ryntään hänen vierelleen. Sielun väriä ei enää erota muusta kehosta.

"Anteeks. Tää oli mun ja mun hemmetin... voimien vika", sanon hiljaa silittäen Aidan hiuksia. Ne tuntuvat vedeltä.

"Sulla on sankaruutta sun sielussa. Ootko huomannu?" Aida kuiskaa. Hän tärisee ja nytkähtelee.

"Anna anteeks. Mä en tienny et siitä vois tulla oikee ihminen. Tai miksi tota nyt voi sanoa." änkytän silitellen Aidaa.

"Sä annoit sille näyn. Se näkee ja tuntee kaiken, mutta se ei oo oikeesti täällä. Sillä voi olla joitain vammoja oikeessakin elämässä", Aida sanoo. Tiedän, että hän on lukenut paljon tästä aiheesta. 

"Jos... haluat säilyttää... minut... ota sieluni talteen johonkin... ja vie... Unnalle. Sano terveisiä..." Aida kuiskaa kouristellen.

"Ei vielä. Ei Aida." sanon hätääntyen. Nostan käteni hänen poskilleen.

"Kiitos." hän kuiskaa. Hänen silmänsä pyörähtävät ympäri ja hän valahtaa veltoksi.

"Ei. Ei. Voi hitto. Anna anteeks Aida." sanon. Juoksen hakemaan pientä korkillista pulloa jota olen kantanut mukanani. Tiesin ettei Aidalla ollut paljon aikaa. Aidan nyt vaaleansinertävä sielu kohoaa vetisenä sumuna ilmaan. Kumarrun ja kerään sen pulloon. Painan korkin tiukasti kiinni. Suutelen Aidaa poskelle ja tunnen kuinka hänen kehonsa haihtuu huulieni alta. Sielunrippeet, jotka eivät mahtuneet pulloon jäävät pyörteilemään ilmaan. Puhallan ne erilleen. Muutama kyynel pisaroi poskilleni. Jään yksin salin lattialle.

.

.

.

"Minä tunnen Paholaisen, lähettäkää hänet tänne heti paikalla!" huudan vartijalle tiskin takana. Hän on ainoa elävä ihminen Paratiisissa. Ja minun pitää saada Joona tänne hakemaan Aidaa.

"Voin soittaa hänelle. Mikä on nimenne?"

"Olen Ben." Vartija ottaa puhelimen ja painaa pikavalintanappia. Puhelin hälyttää muutaman kerran kunnes Joona vastaa.

"Hyvää iltaa. Soitan Paratiisista. Täällä on joku Ben joka tarvitsee sinut tänne..." ja silloin viereeni syttyy liekki ja Joona ryntää paikalle puhelin edelleen kädessä.

"Miksi en tiennyt että tänne voi tulla!?" Joona huuta vartijalle.

"Olemme pahoillamme tiedonpuutteesta..."

"Ihan sama. Ja nyt voit mennä johonkin ku mä juttelen tälle vesipojulle."Joona sanoo huitaisten kädellään oven suuntaan. Vartija poistuu nopeasti. Joona kietoo kätensä hartioitteni yli.

"Mitä Ben? Miten Paratiisi?" hän kysyy. 

"Aida haihtu just." pamautan uutiset suoraan ja selkeästi. Joonan ilme venähtää.

"Eikä."

"Joo-o. Sillä oli niin heikko sielu, ja sit me mentiin vähän tuota... hakkaamaan yhtä nukkea joka ei sitten loppupeleissä ollukkaan nukke." Joona katsoo minua toinen kulma koholla.

"Ja mä halusin säästää sen sielun ja sun pitäis viedä tää Unnalle." sanon tyrkäten pullon hänen käteensä.

"Mulla on ihan hitosti opittavaa vielä." Joona sanoo puistellen päätään.