Arvet

14.

tuntemattoman p.o.v

En muista mitään viime tunneista. Tiedän vain että istun pimeässä, jonkinlaisen patjan päällä. Kuulen muiden hengityksen äänen. Joku hyperventiloi. Joku itkee hiljaa. Minä vain istun ja tunnen patjan jouset allani. Minulla on tämänpäiväiset vaatteeni päällä. Hiuksissani roikkuu tekokukkaseppele, jonka sain synttärilahjaksi päivällä. Kaverini sanoivat että se sopii hiuksiini tai jotain sellaista. Revin sen irti ja tungen taskuuni. Ei siksi että minua haittaa poikana pitää kukkia hiuksissani, vaan... no ehkä juuri siksi. Ilma haisee hieltä, pelolta ja märältä kiveltä. Ja homeelta, patja on varmasti homeessa. Sitten kirkas valo räpsähtää kattoon sokaisten minut hetkeksi. Huoneessa näkyy noin kymmenet kasvot, kaikki tähyilevät ympärilleen jotain tuttua tai turvallista etsien. Kaikki ovat alle täysi-ikäisiä. Kauhukseni huomaan myös sylivauvan kantokopassa nurkassa. Joku nousee seisomaan. Ehkä minun ikäiseni tyttö, tuima naama, lyhyeksi leikatut hiukset ja lököttävät armeijanvihreät housut yhdistettynä violettiin tiukkaan teepaitaan.

"Mitäs vittua tämä on?" hän huutaa kohti kattoa. Pienimmät lapset jotka ovat ehkä kuusivuotiata purshkahtavat itkuun. Tutkin ympäristöä lisää. Huoneessa ei ole mitään, ei ovea, ilmastoaukkoa tai ikkunaa. Vain neljä samanlaista kiviseinää. Lattia on erilaisten mattojen ja patjojen peitossa. Ne on kuitenkin järjestetty siisteihin riveihin, jokaisen maton tai patjan vierellä lattiassa hohtaa numero, vihreällä maalilla kirjoitettu. Ne eivät kuitenkaan ole numerojärjestyksessä. Katson omaani ja huomaan, kuinka tutulta se näyttää. Vedän paitani sivuun olkapäältäni paljastaen kolminumeroisen numerosarjan. Tismalleen saman kuin lattiassa patjani edessä, 385. Yläpuoleltani alkaa kuulua narinaa. Katson ylös ja huomaan kattoon avautuvan säleikön. Muutkin alkavat pikkuhiljaa huomaaman sen.

"Hyvää iltaa lapset ja nuoret. Mahdatte olla peloissanne. Siihen ei ole syytä. Aivan näillä hetkillä edessä näkyvälle seinälle heijastuu video henkilöstä, joka kertoo teille tärkeitä asioita. Minä en valitettavasti osaa sanoa muuta, kuin että te olette Valittuja. Ja teillä on suuri merkitys tulevaisuudelle." Huoneen keskellä olevan patjan päälle aukeaa toinen aukko, kun minun yläpuolellani oleva sulkeutuu. Siitä tulee ulos projektori, joka alkaa toistaa jonkinlaista livekuvaa huoneen seinälle. Se on uutisista.

Onko tämä maailmanloppu? lukee otsikossa.

.

.

.

Hei jälleen. Tässä ois tällanen erittäin pieni filleri, kun en millään saa kokonaista kappaletta kirjotettua. Mutta tän jälkeen alkaa tapahtua, heti ku sais ittensä vaan kirjottamaan. Tää oli vaan tällanen nopee idea, ku oli pakko sada tää tarina liikkeelle, ja nyt se sitte todellakin lähtee :D Toivottavasti teillä oli kiva joulu niillä jotka sitä viettää, ja muilla kiva lomapäivä :) Yritän saaha ennen vuodenvaihetta seuraavan, pidemmän kappaleen ulos, mut en lupaa mitään...

Aino x