Kuolema On Sairaus

Osa 10

Tunsin kosketuksen. Se voimistui. Se löi minua. Monia kertoja. Se hakkasi..kylkeäni. Räväytin silmäni auki. Alfred potki minua. Hän huusi tuskissaan. Nousin nopeasti kivusta välittämättä istumaan ja konttasin Alfredin luokse. Kosketin hänen verisiä kasvojaan. " Alfred." Pitelin kiinni hänen poskistaan, molemmilla käsillä. Hän huusi, suutelin häntä..silloin hänen silmänsä aukesivat. Hän lopetti huutamisen. Hän katsoi minua hämmästyneenä. Siirryin pois hänen päältään. " A..anteeksi." Sanoin nolostuneena ja punastuin. Hän katsoi minua. " Ei..ei mitään. Sait minut rauhoittumaan." Silloin ymmärsin, Alfred oli elossa. " Voih! Onneksi! Olet elossa!! Kuvitella että tajusin sen vasta nyt." Loikkasin hänen kimppuunsa uudelleen. Hän voihkaisi ja tajusin että minun olisi oltava varovaisempi. Yhtäkkiä auton valokiilat kohtasivat meidät. Se pysähtyi. Minua heikotti ja kaaduin. Alfred yski vierelläni. Autoja tuli useampi. Valot vilkkuivat ympärillämme. Minut siirrettiin baareille. Samoin Alfred. Hän katsoi minua ja otimme toistemme käsistä kiinni. " Kuka olet? Mikä on nimesi?" Nainen vierelläni yritti kysyä minulta. Hymyilin vain ja tuijotin Alfredia. Lopulta meidät nostettiin. Yhtäkkiä tajusin. Baarit alkoivat erota toisistaan. Alfred huusi nimeäni. Minä en kyennyt huutamaan, itkin ja tuijotin käsiämme kun ne erosivat ja lysähtivät elottomina ilman toistensa kosketusta yli baarien reunojen. Viimeinen näkyni ennen nukahtamista..oli Alfred kun hänet siirrettiin lepositeissä toiseen autoon.

Silmiäni särki. Kirkas valo melkein sokaisi minut. Suojasin silmiäni käsilläni. Oloni oli kummallinen, mutta ihan hyvä. Nousin istumaan ja ympäristö alkoi selventyä. Valkea sairaala huone. Kuin leikkaussali. Nousin pöydältä hatarasti. Katselin ympärilleni. Ei muita..kävelin valkealle ovelle. Astuin valkeaan käytävään, täynnä ihmisiä. He eivät huomanneet minua aluksi. Kävelin pitkin käytävää, yrittäen löytää Alfredin. " Hei! Sinä! Pysähdy! Apua! Karanteeni potilas on karannut!" Karanteeni? Mitäh? Huomasin että muutama lääkäri oli alkanut tulla minua kohti uhkaavasti, päätin lähteä juoksemaan. Yhtäkkiä oikealla puolella oli ikkuna. Alfred istui huoneessa. Hän jutteli jollekulle. Lääkärille. He kääntyivät katsomaan minua. Lattial oli liukas ja lentää mäksähdin selälleni. " Ai saamari. Aloin nousta ja sain vielä katsottua ikkunasta Alfredia kunnes lääkärit tulivat kimppuuni. "Alfred!! Auta minua!!" Huusin lasin läpi kun lääkärit lähtivät raahaamaan minua huoneeseeni. Alfred katsoi minua rauhoitellen. Yritin hangoitella vastaan, kun yhtäkkiä tunsin piston. Katsoin kättäni ja ehdin nähdä kun lääkäri veti piikin pois käsivarrestani. Sitten..kaikki pimeni.