Kuolema On Sairaus

Alfred Osa 2

Minua alkoi huolettaa. Nousin törmältä ja jätin onkeni ja reppuni. Lähdin kävelemään pitkin joen uomaa. Seuraten tyttöä. Vähän matkan päässä oli puun runko. Kipitin varoen sen ylitse toiselle puolelle jokea. Tyttö meni kaukana. Hän nousi kallioille. Ryntäsin tytön perään. Kivet olivat liukkaita ja kun pääsin ylös, tyttö oli muutaman metrin päässä. Hän yritti kiristää vauhtiaan ja lähti juoksemaan. Kallioinen törmä on kuitenkin hyvin liukas. Lähdin laskeutumaan kivikkoa. Kolistelin aika paljon ja yhtäkkiä tyttö kaatui. Hän lensi selälleen kallioon ja putosi veteen. Laitoin vauhtia itseeni ja pääsin alas kaatumatta.

Tungin käteni veteen ja hapuilin tyttöä. Sain kiinni hänen paidastaan. Revin hänet rantaan reppunsa viereen. Kyykistyin tytön vierelle. Asetin käteni hänen kostealle kaulalleen. Valtimolle. Tunsin sydämen sykkeen. Lopulta tyttö alkoi yskiä ja tajusin lähteä. Nousin nopeasti ja ryntäsin metsään.

Kun olin hakenut joelle jättämäni tavarat..alkoi sataa. Etsin joen toiselta rannalta sopivaa tulen teko paikkaa ja se löytyi. Pieni aukio. Se oli hyvin pieni ja puut suojasivat sitä. Keräilin pieniä oksia ja kuivia lehtiä maasta. Asetin kiviä niiden ympärille. Kaivoin repustani tulitikut ja sytytin lehdet ja oksat tuleen. Lämmittävä suuri liekki leimahti ja pian kivien keskellä kohosi nuotio. Päätin käydä vielä hakemassa kunnon polttopuita yötä varten.

Sade oli alkanut hellittää kun palasin kohti aukiota. Työnsin oksia edestäni ja tunsin tulen lämmön kun astuin aukiolle. Tulen luona istui joku. " Kröhöm..Mitä sinä täällä teet?" Kysyin ja tyttö käänsi päänsä. Hän katseli minua tutkien. Sitten hän kuitenkin sanoi " Aih..Voin lähteäkkin." Pystyin kuulemaan pienen pelon sävähdyksen hänen äänestään. Tyttö nousi edestäni, otti reppunsa ja kipitti pois. Tuijotin vielä pitkään hänen peräänsä. Ei hänen olisi tarvinnut mennä....Huokaisin pitkään ja heitin polttopuut maahan. Nälkä ei ollut. Asetuin tulen vierelle ja kävin pitkäkseni. Lehvästöt peittivät näkymäni taivaalle, mikä oli sääli. Tosin yhä satoi, vähän. Joten ei ollut väliä näinkö taivasta. Mietin tyttöä eikä uni meinannut tulla, kunnes näin oksien läpi kuinka läheiseltä toiselta aukiolta nousi savu vana. Naurahdin ja lopulta nukahdin.

Aamu aurinko lähetti säteitään lehtien ja oksien välistä. Räpyttelin silmiäni. Tuli oli sammunut. Nousin istumaan ja venyttelin. " Aah...ihana aamu." Sade oli poissa, linnut lauloivat ja aurinko paistoi. Nousin maasta ja otin reppuni. Ajattelin mennä kalastamaan. Aamulla sateen jälkeen saattoi olla hyvä syönti.

Sain muutaman kalan. Se oli ihan hyvä. Kävelin aukiolle, heitin kalat sankoon jossa oli vettä. Söisin ne illalla. Koko ajan tyttö oli mielessäni. Istuin maassa ja sytytin nuotiota kunnes aloin kuulla kiljumista. Nousin nopeasti ja raivasin tieni oksien läpi toiselle aukiolle. Tyttö haukkoi henkeään maassa ja oli..alasti? Tuijotin häntä hämmentyneenä. Mutta virne pakottautui pakosta kasvoilleni. Hänen vartalonsa oli upea...vaikka siinä oli jotain hyvin outoa. Viimein tyttö nosti katseensa. " Oletko kunnossa?" Kysyin häneltä. Tyttö nyökkäsi, mutta tärisi ja hengitti yhä raskaasti. Ojensin käteni hänelle. Hän tarttui siihen ja puristi hyvin kovaa. Viimein hän pääsi jaloilleen. Katselin häntä. Myönnetään, söin häntä katseellani. Vähän liiankin paljon. Suorastaan ahmin häntä. Tyhmää se oli, mutten voinut mitään. Virnistin ajatuksilleni. Tytön ilme muuttui äreäksi. "Mitäs siinä virnuilet?! Onko tämä muka ensimmäinen kerta kun näet tytön alasti!?" Hän kiljahti kipakasti. Pudistin päätäni ja katselin häntä pirullisesti. " Ei tietenkään." Vastasin hänelle kuitenkin. Hän katsoi minua vielä äreämmin. Tulisesti. Hän huvitti minua jollain tapaa. " Katselet ja virnuilet siis palovammoilleni?!" Tyttö kivahti ja yritti huitaista minua. Ehdin kuitenkin napata kiinni hänen ranteestaan."Auh!! Päästä irti!"Tyttö huudahti kuin se olisi sattunut. Virnistin hänelle."Olet aika kipakka. Enkä nauranut palovammoillesi..tai noh..ensiksi ajattelin että oletko grillannut itsesi?" Naurahdin, mutta tajusin lisätä ääneeni anteeksipyytävän sävyn.

Illalla istuimme yhdessä nuotion äärellä. Tytöllä oli yllään toppi. Muut vaatteet kuivuivat narulla. " Sairautesi on siis tappava?" Kysyin, sillä olin huomannut ettei tyttö ollut kunnossa. Hänellä oli jokin sairaus. Hän nyökkäsi. " Se mädättää, lopulta keho mätänee ja kuolet." Hän kertoi. Katselin häntä. Hänen jalkojaan, ja yritin...myönnetään. Yritin nähdä haaraväliin. Tirskahdin itselleni. Olin aika hölmö. Tyttö katsahti minua ja siirsin katseeni pois nolona. Punastuin. Jotta en pilaisi mitään päätin esittää kysymyksen. " Tarttuuko sairaus kaikkiin?" Hän pudisti päätään. " Ei." Yhtäkkiä tytön ilme muuttui hyvin järkyttyneeksi. " Mikä veriryhmäsi on?!" Hän miltei huusi. Katsoin häntä oudoksuen. " AB...miten niin?" Tytön kasvoista karkasi väri. " Voi ei!! Sinun on lähdettävä heti luotani! Tai siis!! Minun sinun luotasi!! Anteeksi!! En tiennyt!!" Tyttö kiljui ja nousi ylös. Hän jätti vaatteensa narulle ja ryntäsi oksien lävitse. Olin yhä hyvin hämmentynyt. Mitä oli tapahtunut?!

Aiemmin olimme istuskelleet yhdessä, olimme käyneet kalassa ja olin kertonut hänelle itsestäni. Kertonut että olin tullut metsälle muutamaksi päiväksi ja että äitini ja sisareni odottivat että tuon heille hyvän saaliin. Hän oli nauranut ja jutellut kanssani myös itsestään. Mikä nyt oli?!

Nousin ylös ja juoksin tytön perään. Huusin hänelle. " Pysähdy! Odota!!" Näin tytön kaukana. Yhtäkkiä hän kompastui, mutta hän nousi ylös. Sain kuitenkin kiinni hänen olka päästään. " Pysähdy!" Sanoin hänelle. Hän pysähtyi niille sijoilleen. Hän kääntyi hitaasti kohti minua. Otin kiinni hänen kädestään hellästi. " Mikä sinulle tuli?" Hän katseli maata ja tärisi. " Sairauteni tarttuu..se tarttuu AB veriryhmään." Tyttö katseli kättäni. Hän alkoi kiljua. " Ei!! Anteeksi.." Hän kääntyi selin minuun. Huoasin jotain kädessäni. Kosketin sitä. Kuin palovamma. Mistä se oli tullut? Sitten tajusin. Tytön keho oli täynnä niitä. " Eli..minä sain sairauden?" Kysyin. Tyttö nyökkäsi ja kuulin että hän piteli kyyneleitä. Otin hänestä kiinni ja vedin hänet halaukseen. " Ei..ei se mitään. Pärjään kyllä." Tyttö itki vasten huppariani ja tukahdutti äänensä siihen. " Olen pahoillani.. Todella. Minun olisi pitänyt pysyä sairaalassa...mutta halusin ettei kukaan näe kuolemaani..." Silitin tytön hiuksia hellästi. " Ei hätää..tämä...tämä on oikeasti ihan okei...ei minua pelota kuolla." Halasimme pitkään. Lopulta minäkin itkin. Tunsin tytön sydämen sykkeen. Tunsin jotain outoa välillämme. Tytön sydämen syke, vasten omaani. Kosketin hänen käsivarttaan. Tunsin palovammat. Silitin niitä. Ehkä tämä olisi jokin merkki. Jotain suurta tapahtuisi. Vaikka en tiennyt vielä edes tytön nimeä..rakastin häntä. Niin hullua kuin se olikin. Rakastin. Sitä ei voinut käsittää. Sairaus teki hänestä hyvin ainutlaatuisen ja pidin siitä. Hän oli kaunein olento jonka olin koskaan nähnyt. Kaunein ihminen. Palovammoineen kaikkineen.