Kuolema On Sairaus

Alfred Osa 1

Äiti katsoi minua. " Kulta, lupaa olla varovainen. Muista vastata puhelimeen, äläkä kuluta turhaan akkua. Joohan?" Hymyilin äidille. " Äiti..aina sama juttu. Olen ennenkin käynyt metsällä. Ei minulla ole hätää." Äiti silitti poskeani. " Noh..menehän nyt. Kun tulet..voimme tehdä yhdessä ruokaa siitä mitä sait." Äiti naurahti. Halasimme toisiamme ja lähdin. Sisareni Marco ja pikkuveljeni Riley vilkuttivat ikkunasta. " Heippa Alfred, tuo hyvä saalis!" He kirkuivat yhteen ääneen. Naurahdin ja kävelin ulos portista. Otin kartan esiin ja otin moponi. Asetin kypärän päähäni ja käynnistin moottoripyörän. Väänsin kaasua ja lähdin. Tiet olivat aika tyhjiä, sillä kello oli 4 aamusta. Lähdin aina metsälle aikaisin. Minulla olisi pitänyt olla koulua, mutta sain vapaata. Opettajat ymmärsivät harrastustani.

Käännyin hiekkatielle ja jatkoin ylös mäkeä. Tien päässä on pieni kääntymis alue. Jätin pyöräni siihen ja piilotin kypärän metsään, ettei kukaan veisi sitä. Sitten lähdin talsimaan metsikköön. Oli hiljaista. Tuuli havisutti lehvästöä ylläni. Muuta ääntä ei kuulunut. Pieni joki mutkitteli ylös pientä rinnettä. Kiipesin rinteelle ja näin järven kaukana. Lähdin laskeutumaan varoen kivikkoa. Kuuntelin metsää ympärilläni. Jossain lauloi lintu. Sumua oli vielä metsässä. Mutta se ei minua vaivannut. Edestäni ilmaan lennähti lintu, varmaankin juuri se joka oli laulanut. Tuli hiljaista. Saavuin järven rantaan. Kävelin isolle kivelle ja istahdin. Asetin madon koukun päähän ja istahdin kiven päälle. Koukku upposi veden alle.

Olin aina arvostanut luontoa. Sen kauneutta. Ja isäni oli opettanut minut metsästämään ja kalastamaan. Mutta isäni oli kuollut kun olin täyttänyt kymmenen. Hän kuoli aivohalvaukseen. Kun olin metsässä, tunsin isän läsnäolon. Se helpotti surua.

Päivä kului kalastellen. En saanut kaloja, siellä syönti oli heikkoa. Mutta en välittänyt. Eivät kalat aina ottaneet kiinni. Ja se oli niiden onni.

Seuraavana päivänä vaihdoin paikkaa. Istuin pienen joen uomassa. Kaloja näkyi vedessä, ja sain muutaman. Oli keskipäivä kun kuulin vastarannalta metsästä rapinaa. Nostin katseeni ja näin kun nuori..suunnilleen ikäiseni tyttö kipitti ohi. Hän vilkuili minua kuin peloissaan. "Hmm..mitäköhän tyttö yksin metsässä tekee. En suosittelisi. Metsissä liikkuu vaikka millaista väkeä." Puhuin itsekseni ja pudistin päätäni.

Päätin kirjoittaa tähän tarinaan Alfredin näkökulman tarinasta. Toivottavasti ei haittaa. :)