"Hän oli astunut tähän pahaan maailmaan, minun maailmaani, tietämättä mihin joutuisi. Tämä maailma oli paljon monimutkaisempi ja tuhat kertaa vaarallisempi kuin hänen maailmansa. Etenkin kauniille tytölle kuten Nicole. Tämä maailma oli kaikkea sitä...
// Helou! Sainkin tän luvun vähän nopeemmin tehtyä, mitä olin aatellu :') Laitoin nyt ekaa kertaa tähän tarinaan kappaleen ja se sopii sitten tän luvun loppuun paremmin kuin alkuun vaikka ei nyt sana sanalta välttämättä :'D No hyvää lukuhetkeä ja palaan vielä luvun lopussa :') ~Nea
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Hunter:
Tytön täyteläiset ja sateesta kostuneet huulet hipoivat omiani ja lyhyen hetken ajan tunsin kaiken ympäriltämme katoavan. Sade, ihmiset, äänet, murheet, kaikki. Kaikki oli poissa. Oli vain minä ja hän ja onnellisuus, joka täytti minut sisältäpäin. Pidin edelleen käsiäni Nicolen märän farkkutakin alla, lähellä tytön pehmeää ihoa. Tyttö oli kietonut omat kätensä kaulani ympärilleni, jonka takia jouduin olemaan hieman kumarassa asennossa.
Sade piiskasi edelleen ympärillämme kun irrotin huuleni tytön omilta. Onnellinen hymy levisi virneeksi huulilleni ja näin saman virneen tytön suulla, kun avasin silmäni. Nicolen vaalean siniset hiukset olivat sateen takia mukautuneet vasten tämän päätä, ja muutama märkä hiuskiehkura oli joutunut likan kasvoille. Painoin pääni Nicolen päätä vasten ja suljin silmäni uudelleen. En pystynyt tuntemaan muuta kuin onnellisuutta ja pidin siitä tunteesta lujasti kiinni.
Samantien kaikki se keskeytyi kun rasittavan kovaääninen auton tööttäys kuului suoraan vierestämme. Auton valot valaisivat meidät suoraan sen edessä, jonka takia oli vaikea nähdä kuka oli auton ratissa. Siristin silmiäni ja tunsin Nicolen vetävän nopeasti kädet ympäriltäni, jonka takia tein samoin, kun ymmärsin kuka tämä auton omistava henkilö oli. Samassa henkilö, mies, jonka tunnistin Dexterin näyttämästä kuvasta, nousi sateeseen ja asteli lähemmäs meitä erittäin vihaa uhkuva ilme kasvoillaan. Näin sivusilmällä autossa toisen henkilön, joka oli varmastikkin tytön äiti.
>>Nicole Alyssa Collins!, David karjaisi. >>Nyt jumalauta astelet tuon piskuisen miekkosen luota autoon samantien., Hän jatkoi painottaen tiettyjä sanoja erittäin kylmästi.
Nicole näytti epävarman pelokkaalta. Hänen siniset silmät kohtasivat pelokkaana omani, jotka yrittivät epätoivoisesti lohduttaa.
>>NYT!, Mies ärähti.
Nicole säpsähti ja veti nopeasti henkeä astellen sitten auton luokse, avaten oven ja istuen sitten alistuneen surullisena sen takapenkille. Katsoin tytön perään ja käänsin sitten katseeni mieheen edessäni. Miehen katse oli niin vihainen ja kylmä, että en ollut nähnyt yhtä pelottavaa katsetta ikinä aiemmin.
>>Sinä... Sinä likainen, inhottava, rotta pysyt kaukana Nicolesta. Tämä oli viimeinen pisara. Tämä ei jää tähän ja sinä tiedät jumalauta sen vielä tänä iltana, että suututit nyt todellakin väärän henkilön. Nicole ei joudu näkemään tuollaista olentoa enää ikinä ja se on varma., David sihisi kylmästi.
Avasin suutani vastatakseni, mutta näin kumminkin parhaakseni olla hiljaa. Mies mulkaisi minua vielä ja asteli sitten autoon. Auto käynnistyi ja kerkesin juuri väistämään, kun se kaasutti pois parkkipaikalta lennättäen vieressä olleen kuralätäkön vedet päälleni. Kerkesin nähdä Nicolen lohduttomat kasvot takapenkin ikkunasta, ja pian auto oli jo kadonnutkin, jättäen minut yksin parkkipaikalle sateeseen.
