"Hän oli astunut tähän pahaan maailmaan, minun maailmaani, tietämättä mihin joutuisi. Tämä maailma oli paljon monimutkaisempi ja tuhat kertaa vaarallisempi kuin hänen maailmansa. Etenkin kauniille tytölle kuten Nicole. Tämä maailma oli kaikkea sitä...
// Hmm olin julkassu tän jo viime yönä mut se ei jostain syystä oikeesti julkassu?... :'D Mut heips taas! Oon toosi pahoillani et tän uuen luvun julkasus meni näin kauan :/.. Mulla on ollut nyt loma menossa ja vikoilla viikoilla koulussakin ei edes ollut mitään merkittävää menossa, joten ajanpuutteesta ei oo ollut kysymys. Miulla on ollut tätä lukuu kohtaan tosi pahasti inspiraatio ja motivaatio hukassa... Mut suurin syy tän luvun myöhässä julkaisemiseen on se, että tää on viimeinen luku, jonka nyt kirjoitan tarinaan. Älkää huoliko, tän luvun jälkeen tulee vielä kaks lukua, jotka on sitten päätösluvut Heartlessille :') Mut oon siis jo kirjoittanut noi kyseiset luvut valmiiksi :'D. No, ei tätä ikuisuuksiin voinu lykätä, joten päätin nyt vain ahertaa ja yrittää saada tän luvun viimein kasaan. Toivottavasti ymmärrätte ❤ Hyvää lukuhetkee! ~Nea
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Hunter:
Auto pysähtyi talomme eteen. Yö oli edennyt todella pitkälle. Kylmä tuuli pyöri ympärillämme haihduttaen väsymystäni ja heitellen syksyisten puiden viimeisiä lehtiä maahan.
Nousin autosta ja Luke avasi auton takapenkin oven minulle. Hymyilin pienesti katsoessani nukkuvaa sinihiuksista likkaa. Nostin tytön sitten syliini ja Luke sulki oven perässäni lukiten avoauton tämän jälkeen.
Nicolen pää nojautui vasten rintakehääni ja likka tuhisi unissaan suloisesti.
>>Oliks meil huomennaki joku keikka?, Luke kysyi minulta astellessaan vieressäni kohti talon ovea.
>>Jep... Vähän isompi semmonen., Sanoin hiljaisella äänellä katsahtaen Lukea.
>>Isompi?, Luke kysyi.
Nyökkäsin. >>Oliver ja sen huivijengi.
Luke pysähtyi kääntyen sitten katsomaan minua. >>Oh shit. Miten mä en muistanu. Aiotko sä ottaa Nicin mukaa? Oliver ainaki on tunnettu aikamoiseks naistenlumoojaks.
Hymähdin katsahtaen sen jälkeen sylissäni nukkuvaa tyttöä. >>Mä luotan Niciin.
>>Parilla kerralla ollaan jouduttu käsirysyyn niitten kaa. Muistatko?, Luke sanoi epävarmalla äänellä.
>>Muistan. Mut viime kerrat on mennyt hyvin., Vastasin.
>>No siitä viime kerrastakin on varmaa jo ainaki puol vuotta aikaa., Kundi jatkoi huokaisten. >>Ja sillonkin Dexter oli määräämässä tahtia. Oliverhan tuli hemmetin hyvin toimeen sun veljes kaa. Mä en usko et se hirveest tykkää siitä et Dex on korvattu likalla.
Nostin katseeni nopeasti Lukeen, joka näytti sitten katuvan sanojaan. Huokaisin pienesti.
>>Sä oot kyl oikeessa., Hymähdin. >>Mut meidän jengin asiat on meiän omia asioita. Jos Oliverilla on jotain sanottavaa Dexin korvauksesta paremmalla, se saa sit sanoo sen koko porukalle., Totesin nostaen sitten varman katseen Lukeen.
