Heartless: Väärin Ymmärretty

Luku 4

Hunter:

Nicole vaikutti hieman epävarmalta, mutta ymmärsin häntä täysin. Hän ei tiennyt kuka olin, ja minun piti esittää samoin. Toivoin, että kaikki tämä kaikki menisi hyvin, niin hyvin, ettei kenenkään verta vuodatettaisi.

Tyttö katsahti taloa arpoen ja sitten kääntyi takaisin minuun päin. Hänen ottaessaan askeleen eteenpäin, minun olisi tehnyt mieli lyyhistyä polvilleen ja anoa häntä pakenemaan. Mutta tiesin etten voisi tehdä niin. Jos homma menisi pilalle minun takiani, uhkaisin oman, että Nicolen hengen. Tyttö ei tiennyt mihin hän joutuisi, vain minun takiani.

Pakotin virneen naamalleni vaikka tunsin viimeisenkin rippeen toivosta särkyvän. Avasin auton oven tytölle, joka liu'uttautui kauemmas tehdäkseen minulle tilaa. Istuin tämän viereen, jolloin auto lähti kaahaamaan. Nicole naurahti hieman ja katsoi sitten minua. Hänellä oli niin iloa loistavat, puhtaat, viattomat silmät. Ja minun takiani kaikki se katoaisi.

Yritin kerätä itseäni kokoon ja kaivoin röökiaskin käteeni ja katsoin sitten likkaa.

>>Haittaako jos poltan röökin? Kysyin.

>>Ei., Nicole virnisti.

Asetin röökin huulilleni sytyttäen sen sitten ja vetäen savut keuhkoihini. Yskäisin hieman ja näin Nicolen nauravan hieman.

>>Mikä sun nimi on? Nicole sanoi liu'uttautuen lähemmäs minua.

>>Hunter. Entäs prinsessan? Sanoin ja puhalsin savut ulos.

Vaikka olikin hämärää, näin pienen punan nousevan Nicolen poskille.
>>Nicole, voi sanoo vaan Nic., tuo kikatti.

>>Nicole, toistin hiljemalla äänellä ja pyöritin tuon sinistä hiuskiuhkuraa sormissani.

Pudotin röökin toisella kädellä auton oven yli tielle. Nicole katsoi minua hetken ja kurottautui sitten lähemmäs ja suuteli minua. Yllätyin tuon äkkinäisestä teosta, mutta vastasin sitten suudelmaan. Tyttö asetti toisen kätensä takaraivolleni ja puristi hieman hiuksiani jatkaen suudelmaa. Tuo hivuttautui istumaan syliini ja toisen käden Nicole asetti niskani luo. Minä liu'utin omat käteni tytön alaselälle ja jatkoin kiihkeämmin suudelmaamme. Vetäydyin kumminkin pian ja tunsin tytön painavan päänsä vasten omaani.

>>Sä tuut katumaan vielä..., mutisin tuolle.

>>Mä uskon, ei, mä tiedän et sä oot vääräs., Nicole naurahti hiljaa ja suuteli minua uudelleen.

***

Auto pysähtyi suurehkon omakotitalon viereen. Avasin oven ja nousin pois kyydistä, sulkien oven sitten kun Nicole seisoi vieressäni. Katsahdin Lukea, joka nousi ajajan paikalta.

>>Oota iha hetki., sanahdin Nicille ja astelin sitten Luken luo raahaten tämän hieman sivummalle.

>>Muutos suunnitelmii. Sano Dexterille, et vaik tää onki 'kaappaus', ei Nicin tarvii tietää siitä., sanoin käskevästi ja Luke katsoi minua hetken epäileväisenä luoden nopean katseen likkaan, jonka jälkeen kundi nyökkäsi minulle lähtien astelemaan kohti taloa.

Palasin sitten likan luo hymyillen tuolle katsoen tuota silmiin.

>>Mennääks?

Nicole nyökkäsi hymyillen hieman ujosti. Tartuin tytön käteen ja ohjasin tämän taloon. Katsoin, että kundit olisivat hoitaneet kaiken niinkuin sovimme, ettei näkyvillä olisi mitään, mikä herättäisi kysymyksiä Nicolelle. Johdatin tämän sitten portaikkoon, josta käytävän kautta omaan huoneeseeni. Huone oli hämärä, mutta sen yhden seinän kokoinen ikkuna valaisi hohtavan kuun ansiosta jotenkin huonetta. Ikkunan vastapäätä oli ovi ja keskellä iso sänky, jota vastapäätä taas oli lipasto. Lipaston vieressä oli toinen ovi, joka johdatti vessaan. Myös ikkunasta avautui yksi ovi, joka puolestaan vei pienehkölle parvekkeelle.